Onko Jumala kuollut?

Merkki paremmasta maailmasta: naapurilta saatu rakkauden ele, kukkakimppu.
Äiti, miksi Jumala loi koronaviruksen, kysyi kymmenvuotias esikoiseni silloin, kun hänen koronaoireinen sairautensa (testiin emme koskaan päässeet...) kolmisen viikkoa sitten oli kaikkein rajuimmillaan. Hän sai kuumehorkan, jossa kuume lähti rajuun nousuun ja hän tärisi peittojen alla heittelehtien levottomana. Toisin sanoen hän oli sekava.

Tuo hetki tuli mieleeni tänä aamuna, kun luin Kari Enqvistin, suuresti ihailemani kosmologin ja lähtemättömän muistijäljen mieleeni jättäneen Uskomaton matka uskovien maailmaan -kirjan kirjoittajan kolumnin. Sen otsikko on Huuhaaväki on siirtynyt hopeavedestä käsidesiin ja yksi pääviesteistä se, että Jumala on kuollut ja tiede voittanut. Enqvist kirjoittaa ihailtavasti siitä, miten tiede tulee voittaman tämän viruksen, virusyö päättyy lopulta ja painajainen on silloin ohi. Kun hänenlaisensa viisas ihminen sanoo niin, tulee turvallinen ja hyvä olo.

Mutta jäin miettimään hänen sanojaan Jumalan (tai jumalien) kuolemasta. Onkohan se sittenkään ihan niin? Isossa mittakaavassa voi näyttää siltä, mutta onko kuitenkaan totta, että yksilötasolla ihminen on hyljännyt jumalat ja ajatuksen suuremmasta voimasta, joka auttaa vaikean tilanteen keskellä? Voiko ihmisen janoa uskoa itseään suurempiin voimiin, tuota lajiimme lähtemättömästi kuuluvaa piirrettä, koskaan sammuttaa, vaikka tiede sanoisi mitä?

Ja aloin ajatella lapseni kuumehoureista hetkeä ja kaikkea sitä, mitä silloin tapahtui. Taustaksi kerrottakoon, että olemme perhe, jossa Jumalasta puhutaan kovin vähän. Emme harjoita kristinuskoa, päin vastoin olen yrittänyt lapsiani siltä jopa "suojella", koska omat lapsuudenkokemukseni uskonnollisessa ilmapiirissä kasvamisesta ovat olleet niin ahdistavia. Olen kertonut lapsille kristinuskon Jumalasta yleisellä tasolla, enemmän yleistiedon kuin uskonnollisen kasvatuksen kannalta, samalla kun olemme käyneet läpi muiden suurten uskontojen pääpiirteitä. Uskon itse vahvasti tieteeseen, evoluutioon ja biologiaan ihmisen käyttäytymisen taustalla ja muutenkin.

Tyttäreni on kuitenkin aina ollut utelias uskonasioita kohtaan, ikään kuin äitinsä kiusaksi vaikkei hän tietenkään sitä varten utele. Hän on aivan pienestä pitäen toistuvasti palannut kyselemään Jumalasta. Kuka Jumala on, millainen hän on, onko hän vihainen vai lempeä, suuttuuko jos ihminen tekee vastoin hänen tahtoaan. Nämä kysymykset hän on monta kertaa esittänyt, vaikka olen kaikin keinoin varjellut häntä siltä ajatukselta, joka monilla monoteististä uskontoa harjoittavilla ihmisillä Jumalasta on: että Jumala olisi julma ja vaativa ja rankaisisi, jos emme tottele. Sehän on ollut oman lapsuuteni suurin pelko ja ahdistuksen aihe. En ole koskaan sanallakaan puhunut hänelle omista lapsuudenkokemuksistani tai puhunut vanhatestamentillisesta ihmisiin vihastuvasta Jumalasta, mitä nyt Nooan arkin tarinan muodossa on sitä väkisin tullut sivuttua, ja siinäkin sateenkaariaspektia painottaen. En halua, että hän alkaisi pelätä Jumalaa tai varsinkaan helvettiä. 

Ja nyt siinä sairasvuoteella lapseni ei muuta tehnytkään kuin kyseli Jumalasta. Miksi minä olen juuri minä, onko Jumala minut luonut, miksi minusta on tullut juuri minä, kuka minä olen, mistä minä olen tullut? 



Ja sitten: Miksi Jumala loi koronaviruksen? Siinä vaiheessa en edes ollut lapselle puhunut, että meidän tautimme saattaa olla juuri sitä kauan ja paljon puhuttua koronaa josta olimme jo viikkojen ajan nähneet puhuttavan Italian televisiossa ja josta isovanhemmat Roomassa olivat niin huolissaan. Se joillekin vanhoille ja jo valmiiksi sairaille ihmisille vaarallinen tauti, kuten lapsille olimme selittäneet, jonka nimi tarkoittaa kruunua koska mikroskooppikuvassa näkyvät viruksen ympärillä olevat kruunupiikit, corona (ital)= kruunu.

Tarjosin ensin tytölleni vastauksia, joita olin tottunut hänelle antamaan: Olet juuri sinä siksi, että olet syntynyt minusta ja isistä ja meidän geeniemme yhdistelmä on tehnyt sinusta juuri sinut, sinulla on omat ainutlaatuiset geenisi. Olet syntynyt juuri meille siksi että saisimme juuri noin ihanan tytön kuin sinä olet, muista se ja rauhoitu nyt. Se ei riitä selitykseksi, en pysty rauhoittumaan, lapseni sanoi entistä levottomampana, hänen suljetut silmäluomensa värisivät hiukan sen pienen hetken kun hän makasi paikoillaan. Ja sitten hän taas alkoi heittelehtiä ja täristä. Koska miksi, äiti? Miksi minulla on juuri minun geenini?  Miksi olen juuri minä? Katsoin kellosta, että kuumelääkeen annosta oli kulunut jo yli tunti. Milloin se oikein alkaa vaikuttaa, yleensä se aina alkoi viimeistään tunnin sisällä.

Lopulta en keksinyt enää mitään muuta, joten aloin puhua, niillä sanoilla jotka muistin jostakin lapsuuteni raunioilta: Olet juuri sinä siksi koska Jumala on sinut juuri sinuksi luonut. Hän on halunnut tehdä sinusta sinut, tuollaiset isot kauniit silmät, pitkät kiharat hiukset, kätesi ja jalkasi, sormenpääsikin juuri sellaisiksi kuin ne ovat. Hän on halunnut tehdä sinusta juuri tuollaisen ihanan kuin olet, sinulla on suuri sydän ja pidät huolta muista, olet viisas ja herkkä ja kaunis sisältä ja ulkoa. Kaikki on sinussa paikoillaan, juuri niin kuin pitää, eikä mikään ole sattumaa, ei edes se että silmäsi näyttävät jossakin valossa vihertäviltä eivätkä vaaleanruskeilta, kuten ne yleensä ovat.

Lasta alkoi hymyilyttää, kun hän sen kuuli. Hän hymyili ja veti peittoa paremmin päälleen, eikä tärissyt ja heittelehtinyt enää ihan niin paljon.

Sitten hän halusi tietää paljon muutakin, muun muuassa sen miten maailma on syntynyt, mikä se alkuräjähdys oikein on ja miksi Jeesus tuli maan päälle, miten Jumala saattoi antaa ainoan poikansa kuolemaan (olimmehan jo montaa kertaa siitä joskus puhuneet, edelleen koska hän on niin monta kertaa siitä kysynyt vaikka tässäkin asiassa olen vältellyt asian esille ottamista kuin ruttoa).


Mutta hän ei taaskaan tyytynyt tavanomaisiin vastauksiini, kuten siihen että alkuräjähdys on tiedemiesten teoria maailman synnystä ja Jeesus oli hyvin viisas ja seuraajia ympärilleen kerännyt ihminen, jota jotkut kutsuvat profeetaksi ja Jumalan pojaksi ja uskovat, että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisen, sen ajan julman rangaistustavan jälkeen. Ja syntyi kristinusko, ja Jeesuksen elämästä ja muistiin kirjatuista opetuksista Raamatun Uusi Testamentti.

Mutta kuka Jeesus todella oli? Miksi maailmasta tuli juuri sellainen kuin se on, kuka se suunnitteli? Lapseni ei jättänyt minua rauhaan. Niinpä aloimme käydä läpi Genesistä ja Uutta Testamenttia, kaikkea sitä "painolastia" jolta olin aiemmin halunnut tytärtäni suojella. Mutta yhtäkkiä yhä selvemmin tajusin, mikä oli jo äsken alkanut vähän valjeta, että en enää puhunutkaan lapsuuteni pelontäyteisellä äänellä: ei siinä olekaan mitään pelottavaa.

Jatkoin puhumista niin kuin sisimmässäsi tunsin: Jumala loi maailman seitsemässä päivässä, mutta Jumalan päivät olivat erilaisia kuin meidän päivämme, yksi päivä saattoi olla miljoonia vuosia. Ensin valo, sitten vesi ja taivas, sitten maa, vesieläimet, maaeläimet, dinosaurukset, krokotiilit, kissat, apinat, viimeisenä ihminen. Lajeja syntyy ja kuolee, kaikki jatkaa kehittymistään kaiken aikaa, maailma ei koskaan pysähdy, vaan asiat muuttuvat kuten niiden on tarkoitettukin: kaikessa on suunnitelma. Aivan kuten alkuräjähdys ja evoluutioteoriakin sen esittää; siinä puhutaan aivan samasta asiasta mutta eri näkökulmasta, kuin peilin edestä tai sen takaa.

Jatkoin: Jeesus syntyi maan päälle opettamaan mitä rakkaus on. Jumala oli huomannut että ihmiset olivat alkaneet unohtaa rakastaa ja ruvenneet tekemään pahoja asioita, ja Jeesus tuli muistuttamaan meille rakkauden tärkeydestä. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, muistatko, se on se Jeesuksen opetus jota rakkauden kaksoiskäskyksi kutsutaan. Ja niinkuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille, kultainen sääntö, sekin on Jeesukselta peräisin. Samoja ajatuksia ovat monien muidenkin uskontojen suuret ajattelijat esittäneet. Koska se on niin tärkeä juttu ja koskee kaikkia ihmisiä uskonnosta riippumatta.

Muistivatko ihmiset Jeesuksen jälkeen sitten aina, mitä rakkaus on, lapsi kysyi. Paremmin kuin ennen, vastasin. Mutta monet ovat kyllä taas unohtaneetkin.  Ehkä tämä virus saa meidät taas muistamaan, ajattelin mielessäni mutta sitä en enää sanonut ääneen.



Olin iloinen että olin saanut lapsen rauhoitettua, kuumelääkekin alkoi tehdä tehtäväänsä ja varmasti sillä oli iso osa rauhoittumisessa. Mutta juttelemamme asiat eivät jättäneet minua rauhaan. Mitä äsken oli juuri tapahtunut? Mistä lasten viisaudesta, meiltä aikuisilta salatusta, tytön kysymykset oikein olivat kummunneet?

Samalla tajusin että puhuessani lapselle olin yhtäkkiä nähnyt kaiken niin kuin se on. Jopa koronavirus asettui oikeisiin mittasuhteisiinsa, omalle paikalleen tapahtumien ketjussa, jossa kaikki tapahtuu juuri niin kuin niiden on tarkoitettu tapahtuvan.

Jumala ei ole kuollut, ei ole koskaan ollut. Jumala on meissä kaikissa, joka hetki, riippumatta siitä olemmeko siitä tietoisia vai emme tai haluammeko edes olla. Ja ihmiskunnan suurimpia virhekäsityksiä on ollut, että Jumala jotenkin muka välittäisi, olemmeko siitä tietoisia vai emme. Jumalan ainoa tarkoitus on saada meidät tietoisiksi rakkaudesta. Siitä joka piilee sisällämme ja jokaisessa meistä mutta jonka löytyminen saattaa olla hyvin vaikeaa, sillä rakkaus on monesti piilotettu kuin ikiroudan tai kallion sisään, ja sen murtamiseksi tarvitaan paljon työtä: myötätunnon, empatian ja rehellisestä itsetutkiskelusta nousevan kärsimyksen kyyneliä.

Olemassaolomme ainoa syy ja tarkoitus on löytää rakkaus sisältämme ja toimia sen mukaan. Kuten hyvin on huomattu vuosituhansien saatossa, kaikki itsellemme luomat ongelmat  - sodat, kansanmurhat, ilmastonmuutos, väkivallan teot, viha, katkeruus, kostonhimo - johtuvat siitä, että meillä ei ole rakkautta ympäristöämme ja lähimmäistämme kohtaan. Teemme pahoja asioita itsellemme, toisille ja ympäristölle, luulemme että voimme ensin sotkea ilmastoa mielin määrin ja sitten jotenkin vielä hallita seurauksia.

Olemme luoneet itsellemme maailman, jossa on tärkeämpää kerätä saavutuksia ja osakepääomaa, ostaa ja hankkia "elämyksiä", paeta todellisuutta ja rakentaa yhä korkeampia pilvenpiirtäjiä. Totella sokeasti ylempiään, silloinkin kun ei missään tapauksessa pitäisi. Minä vain tottelen käskyjä.

Jumala ei ole kuollut ja hän antaa meidän mielihyvin uskoa, että voitamme tämän viruksen tieteen avulla. Niinhän me voitammekin, tiede ja viisaus ovat ihmiskunnan lahja ja rakkauden avulla ne saattavat jopa kulkea käsi kädessä. Toivottavasti tälläkin hetkellä kulkevat. Mutta voimakkainkaan tiede ei auta, ellemme me ihmiset pidä yhtä ja auta toisiamme. Maailman tiede voi kyllä pelastaa ja varmasti pelastaakin, siihen halua uskoa koko sydämestäni. Mutta kuka haluaa maailmaa, jossa viisaus on väistynyt hulluuden tieltä, rakkaus kylmän omaneduntavoittelun ja esimerkiksi ilmaston tuhoamista jatkavan joukkotyhmyyden tieltä. Maailman, joka yhä kulkee silmät kiinni ja seuraavaa tuhoaan kohti, mistään oppineena.

Tämä on hetkemme silmiemme avaamiseksi. Ei hukata sitä. Kuten Kari Enqvist kolumninsa lopettaa, tämän painajaisen jälkeen heräämme maailmaan, joka ei ole enää entisensä. Kuinka olenkaan samaa mieltä hänen kanssaan! Voisin vielä lisätä, että toivottavasti se ei ole entisensä, vaan olemme ottaneet opiksi. Toivottavasti olemme tehneet ja teemme maailmasta edes vähän paremman paikan meille ihmisille ja kaikille muille eläinlajeille, joiden kanssa yhteisen maapallon jaamme.

Lue kirjoittamiani korona-aiheisia tekstejä: 

Kollektiivinen viisaus ja suurten muutosten aika. Korona on ihmiskunnalle annettu kärsimyksentäyteinen tilaisuus muuttua ja muuttaa maailmaa paremmaksi

Ensin "Mitä korona tähän nyt liittyy, vaikka lapsesi onkin vaikea hengittää?" sitten "Kerro kaikki koronaoireistasi, vaikka soititkin selkäsärkyasioissa." - Suomen terveydenhuollon täyskäännös koronaan suhtautumiseen vain 2 viikossa 

Kolme viikkoa koronaa: näin tauti alkoi, eteni ja parani

"Ennen" ja "jälkeen" - korona on vedenjakaja ja kollektiivinen painaisuni, josta ei pääse hereille. Mitä voimme tehdä auttaaksemme toisiamme?

Koronaeristysarkea osa 1: etäkoululaisen digiloikka, kaloreiden ja kauppakassin metsästystä sekä pölypallojen keskeltä nouseva toivo

Kaksi viikkoa ilman hiustenpesua, yleisessä vessassa ovet auki ja tapaaminen yöpuvussa roskakuskien kanssa - oudoimmat tilanteet joihin korona on minut laittanut

Suurimmasta kivusta syntyvät elämän kauneimmat hetket - tänään täytän 10 vuotta äitinä

Kirja on koronakaranteenilaisen paras kaveri ja ikkuna maailmaan - entä kuinka selitän nykytilannetta lapsilleni?

"Isovanhempamme lähtivät sotaan maansa puolesta, ja te valitatte koska teidän täytyy pysyä kotisohvallanne"

Paljonko saan blogista palkkaa, kirjoitanko koronasta rahan takia sekä maailma, jossa lääkäriin ei pääse

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Yöllinen soitto hätäkeskuskeen - korona on tällä hetkellä päivystyksessä "kirosana"

Hoitohenkilökuntaa ilman maskeja, ihmiset jonottava viimassa - tämä on todellisuus Laakson koronaterveysasemalla

Meillä sairastetaan ehkä koronaa ja pelottaa että lapsellani on vakava tautimuoto. Olisi sata muutakin huolta ja kysymystä, mutta mistä saamme tietoa ja apua? 

Minulla voi olla korona mutta en pääse testiin ellen mene sairaalakuntoon

Tällaista on arki karanteeni-Italiassa - tyhjät kadut, autiot piazzat, taskussa kulkuluvat. Tämä voi olla edessä Suomessakin, mutta sekin on parempi olla tekemättä tarpeeksi

Tässä syy miksi hallituksen pidättäytyminen "spektaakkeleista loukkaa jokaista suomalaista

Miksi koronavirus ei ole vain mikä tahansa influenssa, vanhusten tauti tai Italian vaiva, vaan vaarallinen kaikille meille

Koronavirus on levinnyt Italiaan. Tuleeko se meillekin, täytyykö alkaa täyttää ruokakaappeja?

Hyvää laiskiaista - ja tyyneyttä ja rauhallisuutta! (Koronaviruksesta osa 2)

Terveysviranomaisten ohje koronaviruksen estämiseksi: "Älä mene sairaana töihin" - helpommin sanottu kuin tehty

Koronakriisin vaikutus Italian turismiin: Venetsiassa ilmaisia aperitiiveja ja Roomassa hotelli, jossa hinnan päättää asiakas

Miehet ja vanhukset enemmistönä kuolemantapauksissa - Italian koronaviruskuolemat numeroina ja tunnelmia maskien takaa

Koronaviruspelkoa Roomassa: "Kiinasta tulevilta pääsy kielletty"

Kommentit

  1. Hyvä kirjoitus. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta ja ole hyvä, mukava että tykkäsit lukea.

      Poista
  2. Kiitos lämminhenkisestä tekstistä, joka osui minun vakaumukseni ytimeen kauniilla tavalla. Sillä millainen vakaumus meillä kullakin on ei ole merkitystä kunhan pyrkii löytämään rakkaudellisuuden omien rikkonaisuuksien takaa.

    Kaikkea hyvää kevääseen t. Juho

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja palautteesta, se lämmitti kovasti mieltä. Tosi hyvin kiteytit tuossa oleellisen mielestäni. Kiitos samoin kaikkea hyvää kevääseen myös sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

Maskilla vai ilman? Ensimmäinen kerta kasvomaskin kanssa oli elämäni hikisimpiä kokemuksia

"Ennen juoksin puolimaratonin alle kahteen tuntiin, nyt puolen tunnin hölkkä tekee tiukkaa". Koronasta toipuminen voi kestää hyväkuntoisellakin kuukausia.