Mustikkapasta

Meillä on meneillään juhlaviikot. Tuskin on ristiäisistä toivuttu, kun koko viime viikonloppu (pe-ma) juhlittiin esikoisen 7-vuotispäiviä. Kummeja, sukulaisia, serkkuja, mummo, kaveriteita, naapureita tuli kylään kattaus toisensa jälkeen. Hektisin vaihe oli sunnuntaiaamuna, jolloin pöydän ääressä istui 14 lasta kaverisynttäreillä. Jäätelökakku, kuppikakut, pitsat ja vaahtokarkit hävisivät tarjoiluastioilta hyvällä vauhdilla, mutta sokerihumalan aiheuttamalta riehunnalta vältyttiin, koska ruokailun jälkeen keskityttiin askarteluun.  Huippuidea muuten, kiitos siskoni jolta se on peräisin, järjestää kaverisynttärit aamupäivällä. Siten ne ovat nopeasti ohi eikä koko päivä kulu siihen, kun lapsi jännittää ja malttamattomana odottaa, että milloin ne alkaa, milloin ne alkaa.  Eikä juhlinta tähän lopu. Seuraavalla viikolla ovat omat synttärini (no, niitä emme kyllä juhli tai ainakaan minä en kata yhtäkään pöytää), kohta tulee pääsiäinen ja sen perään vappu ja poikamme 3...

Vadelmakuppikakkuja. Nyt on hyvä lähteä Roomaan lomanviettoon. Pakkanen on täynnä suomalaisia vadelmia, joita voi sitten sulatella syötäväksi pitkin syksyä. Helteet tulivat tässä asiassa minulle kalliiksi, sillä lämpö kuivatti lähimetsän ja pihan vadelmapuskat niin pahasti, ettei niistä riittänyt marjoja poimittaviksi. Piti turvautua kaupan 2,5 kilon vadelmalaatikkoon, jolla hintaa oli peräti 39 euroa. Marjat olivat kuitenkin ensiluokkaista laatua, ja muutama rasiallinen hupeni parempiin suihin ennen kuin ehtivät pakkaseen asti. Hyvä niin, sillä innostuessani leipomaan vadelmaleivonnaisia ja huomatessani tuoreiden vadelmien loppuvan kesken, minun oli heti otettava käyttöön yksi pakasterasia. Huomasin, että kerran jäädyttyään vadelmien maku ei todellakaan vastaa tuoreita. Kyllä ne ehkä sitten menevät, kun kesä on mennyt ja tuoreiden vadelmien makeus on ehtinyt häipyä mielestä. Mutta ennen sitä edessä on vielä paljon makuelämyksiä:

Tästä viime joulun säästä voi nyt vain unelmoida... Heräät aamulla tunteeseen, että kellon täytyy käydä korkeintaan puoli viittä aamulla. Verhojen raosta häämöttää tuskin havaittava valo, ja pääsi humisee raskaana kuin pitkäksi venyneen juhlaillan jälkeen herätessä. Nostat verhoja, ja ymmärrät ainakin osan pään huminasta selittyvän tutulla sääilmiöllä, tihkusateen ropinalla kattoon ja ikkunalautaan. Raskaat tummat pilvet roikkuvat lähes sähkötolppien korkeudella, ja vilkaisu kelloon järkyttää sisäistä kelloasi juuria myöten: 9.04. Missä päin maailmaa ollaan ja mihin vuodenaikaan? Ei suinkaan kaamosajan Lapissa (jossa toki masentavan vesisateen tilalla olisi ihana lumisade) tai keskellä marraskuuta, vaan uudenvuoden tienoilla Helsingissä. Marraskuuta tätä vielä jaksaisi, mutta per favore, ei enää joulukuun lopussa. Tähän aikaan tilastojen mukaan pakkasta pitäisi olla keskimäärin 1,5 astetta ja lunta 10-20 senttimetriä. Kävin aamulla ohimennen vaa`alla, ja sen enempää lukemia esi...

Makeaa mansikkaa. Tällä hetkellä varmasti hyvin monessa suomalaisessa perheessä harrastetaan erästä kesäistä toimintaa: pakastetaan mansikoita. Ostetaan tai kerätään niitä isot laatikolliset, ja sitten lapset katsovat kieli valuen, kun äiti soseuttaa, hillottaa tai muulla tavoin käsittelee mansikat ja pakkaa ne siisteihin astioihin pakastimen uumeniin. Osasta syntyy piirakoita, marjarahkoja, kiisseliä tai muuta syömistä. Ihanat marjat menevät sinne pakkaseen tai piirakkaan, eikä tuoreena saa muuta kuin vähän maistella. Lapsena tämä tuntui aina suurelta vääryydeltä, ja niinhän se onkin. Tuore mansikka on maailman parasta karkkia, mutta se työnnetäänkin vain kylmästi pakkaseen. Nyt aikuisena, kun minulla on mahdollisuus valita, syön mansikkani juuri niin kuin aina lapsena halusin:

Aamupalan kingi. Suomella on Fazerin sininen, Italialla on... tietenkin Nutella! Tuo suussa sulava ja syntisen samettinen, kitalakeen tarttuva suklainen tahmatahna. Sokeria, kasvirasvaa, hasselpähkinää ja vähärasvaista kaakaota sellaisessa muodossa, että siihen on hullaantunut koko Italia - ja puoli muuta maailmaa. Nutellaa levitetään leiville ja fette biscottateille, käytetään kakkuihin ja sulatetaan vohveleiden päälle, lusikoidaan suoraan purkista ja lisätään lämpimään maitoon eräänlaiseksi kaakaojuomaksi. Tuhdimpaa, makeampaa ja tahmaisepaa suklaalevitettä - tai mitään muutakaan suuhunpantavaa - saa hakea. Sen jälkeen kun sen resepti vuonna 1944 kehiteltiin, Nutella on onnistunut hankkimaan Italiassa erittäin vankan aseman keittiön vakioruokatuotteena. Toisin kuin Fazerin sininen Suomessa, Nutella ei kuitenkaan edes yritä olla mikään herkutteluhetkien tuote, vaan tekee itseään tunnetuksi ennen kaikkea terveellisen (!) aamiaisen osana eli leivän päällä. Käy vaikka vierailulla...

Kärpässieniä teemasynttäreillä. Aina kun Italiassa keskustelen ihmisten kanssa perheiden lapsiluvusta, törmään jossain vaiheessa kommenttiin lapsien "kalleudesta". Kuullessaan joidenkin sukulaisteni suurperheistä, ensimmäinen kysymys kuuluu aina, että miten on varaa kasvattaa neljä, viisi tai jopa kuusi lasta, puhumattakaan jos lapsia on vielä enemmän. Johan siinä menisi jo koulutarvikkeisiin ja synttärijuhlien järjestämiseen pieni omaisuus, puhumattakaan koulun päättäjäisistä, prima comunionesta, valmistujaisista ja herra paratkoon, häistä. Italiassa lapsiluku on tunnetusti keskimääräisesti pieni, ja tätä nykyä varmaan suomalaisten lapsilukua ainakin puoli lasta pienempi. Suomessa yhden lapsen perheet alkavat melkein olla poikkeuksia, ja tavanomaisesta kahdesta lapsesta on siirrytty kohti kolmen lapsen ihanneperhettä. Neljäkään ei enää ole mikään suur-vaan ihan normiperhe. Italiassa yhden lapsen perheet ovat paljon tavallisempia. Kaksi lasta on rohkea veto, kolmas po...

Minni Hiiri -kakku A 3-vuotiaalle! Lapsen syntymäpäiväjuhla on iso tapahtuma, varsinkin Italiassa. Kolme vuotta sitten hämmästelin ystäväpariskunnan pojan syntymäpäiväjuhlissa kaiken sen syömisen ja koristekrääsän määrää, ja samalla vannoin oma vastasyntynyt tyttäreni sylissäni, että hänelle ei moisia krumeluureja tulevaisuudessa tarvittaisi. Pari buffet-pöydällistä minipizzoja, voileipiä, foccacciaa, suolasnacksejä, pikkuleipiä, piirakoita ja muita pikkumakeita. Kaiken kruununa iltapäivän päätteeksi pöytään saapui hienoin koskaan näkemäni Mikki Hiiri -kakku, jonka päällä säihkehti tähtisädetikkujen tapaan palava koristeraketti. Päivänsankari puhalsi kynttilät sammuksiin naapuritaloon saakka kuuluvan kannustuksen säestämänä, ja lopuksi kakku leikattiin tarjoilulautasille. Kuohuviinipullo poksahti auki ja mehukannu korkattiin, ja sitten skoolattiin kolmivuotiaalle. Nyt olen viettänyt jo kaksi oman tyttäreni syntymäpäiväjuhlaa Rooman-anoppilassa, ja olen huomannut erään jännit...

Suklaapesiä. Alkuviikosta suklaayliannostuksen sai koira, tänään sama taisi tapahtua omistajalle. Onneksi kyseessä ei ole yhtä vakavia seurauksia pahimmillaan saava ilmiö, sillä toisin kuin koiralle, suklaa ei ihmiselle ole myrkkyä. En ole joutunut vatsahuuhteluun enkä maksa-arvokokeisiin, enkä joutunut edes päivystykseen, toisin kuin koiraparkani maanantaina. (ks. Sokerin (ja suklaan)vaaroja ) Onneksi se voi hyvin, eikä pysyviä haittoja seurannut. Taisi rontti jopa nauttia toipumisajasta, johon kuului kahden tunnin välein syöminen verensokerin tasaisena pitämisen takia. Ei tarvitse edes mainita, että meillä pysyvät suklaapatukat ja laukut tästä lähtien visusti koirien ulottumattomissa... Suklaa ei siis ole ihmiselle myrkkyä, ainakaan lyhytaikaisessa käytössä, mutta jos tämänpäiväinen suklaa-annos toistuisi päivittäin, voisi sitä ainakin sokerimäärältään verrata myrkkyyn! En nimittäin puhu mistään terveellisestä (ja koiralle kaikkein myrkyllisimmästä) tummasta suklaasta, vaan e...

Suklaata ja sokeria - vaarallista herkkua! Kaikkihan nykyään jo tietävät, että liika sokeri ja herkuttelu on pahasta. Tänään asia on tullut minulle harvinaisen selväksi. Aamun Hesari kirjoitti isolla volyymilla karkkien tuoteselosteiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta ja karkinsyönnin epäterveellisyydestä. Lounastauolla huomio kiinnittyi päivän Iltalehteen, joka kantta myöten varoitteli siitä, kuinka sokeri pilaa terveyden. Diabetesta, liikalihavuutta, aivotoiminnan häiriöitä, aineenvaihduntasairauksia, sydäntauteja. Sokerin lähteenä karkit ovat pahimmasta päästä, sillä ne ovat kyllästetty myös lisäaineilla. Kyllä tänään tuntuu hyvältä olla karkkilakossa! Mutta eniten pasmoja pisti sekaisin aivan toisenlainen seuraamus herkuttelusta. Kyseessä ei tosin ollut sokerivaara, mutta sitäkin säikäyttävämpi; löysimmehän itsemme koko perheen voimin hätäpäivystyksestä keskellä kaunista talvipäivää.

Porkkanakuppikakkuja. Harvoin kiinnitän huomiota iltapäivälehtien lööppeihin, sillä niiden tarkoitushakuisuuden tuntien mehevimmänkin otsikon takana on yleensä laiha uutinen. Eilen jäin kuitenkin miettimään näkemääni lööppiä, joka julisti hiihtoladuilla vallitsevan suoranaisen sodan. Tappouhkauksia ja mitä kaikkea kamalaa. Lööpin perusteella ei kohta uskalla lähteä hiihtämään ollenkaan! Lehti jäi ostamatta, joten uutisen sisältö ei selvinnyt tarkemmin. Hiihtolenkkikin jäi väliin, koska lämpötila nousi viiteen plusasteeseen ja lumi hupeni silmissä. Tappouhkauksia ei ladulla ole tullut vastaan eikä muutakaan ikävää käytöstä. Jotkut sekoilevat suunnan kanssa ja hiihtävät vastaantulevan ladulla, mutta siitäkin selvitään yleensä kohteliaisuudella ja joustamisella. Joskus jolkottaa koira vastaan, mutta ei hiihtäjän maailma siihenkään lopu. Niin kauan kuin koira ei käy kiinni lahkeeseen, minun puolestani se saa kävellä missä haluaa - toki omistajan toivoisi olevan sen verran fiksu, et...