Ensin "Mitä korona tähän nyt liittyy vaikka lapsesi onkin vaikea hengittää?", sitten "Kerro kaikki hengitystieoireistasi vaikka soitatkin selkäsärkyasioissa" - Suomen terveydenhuollon täyskäännös koronaan suhtautumiseen vain 2 viikossa

Hengitystieoireluni aikana oli monta hetkeä, jolloin en
muuta voinut kuin nostaa katseeni taivaalle... Jos oireilu ei vaadi sairaalahoitoa,
ihminen on tavallaan sairautensa kanssa aivan yksin.
Olen päässyt - tai ennemminkin joutunut - seuraamaan hyvin läheltä Suomen terveydenhuollon suhtautumista koronaan viimeisten reilun kolmen viikon aikana. Sairastuin itse koronatyyppiseen oireiluun maanantaina 9.3., ja koska oireeni olivat niin omituisia ja kovia (hakkaava kuiva yskä, kivut joka puolella kehoa, kurkkukipua, kuume jne), otin heti yhteyttä lääkäriin.

Terveyskeskuksessa ei annettu lääkäriaikaa, koska oireilu oli kestänyt niin vähän aikaa - pyydettiin seuraamaan oireita ja ottamaan uudelleen yhteyttä, jos oireet jatkuvat. Koska yskä oli niin paha ja minulla oli koko alkuvuoden jatkunutta angiina/ mykoplasmatyyppistä oireilua takana, menin kuitenkin yksityiselle lääkäriasemalle Mehiläiseen.

Siinä vaiheessa koronasta ei vielä puhuttu edes lääkäriasemalla. Kun kysyin, tarvitseeko minun suojautua jotenkin koska olen hengitystieoireinen ja mistä sitä tietää vaikka tämä olisi sitä paljon puhuttua koronaa, lääkäri nauroi ja sanoi ettei sellaista nyt pidä pelätä. "Hulluksihan sitä tulee, jos kaikesta alkaa tässä elämässä huolehtia", sanoi huumoria muutenkin koko vastaanottokäynnin ajan heittänyt lääkäri. Hän puhui niin innokkaasti omasta urheiluharrastuksestaan, kiinnostuksestaan Italiaa kohtaan ja taidostaan katsoa hellävaraisesti lastalla kurkkuun, että tuskin kuunteli oireitani - siltä minusta ainakin tuntui.

"Mitä jos olen saanut koronatartunnan italialaisilta ystäviltäni", yritin vielä (en itsekään siinä vaiheessa oikeasti uskonut että minulla voisi olla korona), mutta lääkäri huitaisi sillekin ajatukselle kättään. Eikä edes kysynyt, onko minulla ollut matkoja Italiaan tai muualle lähiaikoina, vaan kerroin sen lopulta itse.

Seuraavien päivien aikana oireeni edelleen pahenivat. Perjantaina kävin uudelleen Mehiläisessä, nyt toisella lääkärillä, kovan kylki- ja ylävatsakivun takia. Siellä minun neuvottiin jo käyttää maskia ja sävy edelliseen käyntiin verrattuna eli kolme päivää sitten oli toinen. Lääkäri otti oireeni vakavasti ja sanoi, että oireiden perusteella saattaisi olla vaikka koronaakin, mutta Suomen testikäytännöt olivat juuri sinä päivänä entisestään kiristyneet eli en pääsisi testiin. Olkoon mikä on, ei siis voi tietää, lääkäri sanoi, vaan podettava kotona, paitsi jos ilmenisi hengitysvaikeutta tai muuta vakavampaa.

Sen jälkeen sain tietää naapurini altistuksesta testillä todettuun koronapotilaaseen sekä heidän perheensä koronatyyppisestä oireilusta, ja tajusin että olimme mitä todennäköisimmin saaneet heidän kurkkukipuiselta lapseltaan koronan tämän ollessa meillä toipilaana leikkimässä. Meidän perheessä tauti kiersi kaikilla kahdessa aallossa: ensin kolme perheenjäsentä, siitä kolmen päivän jälkeen sairastuivat loput kaksi.

Aloin pohtia koronatestiin pääsyn mahdollisuutta tiukentuneista testikäytännöistä huolimatta. Kaikesta käsillä olevasta tiedosta huolimatta tuntui kuitenkin siltä, että olisihan selväoireiset ja altistusketjun osoittamaan pystyvät testattava. Ystäväni osasivat kertoa, että Terveystalo oli juuri avannut testipalvelun Alppikadun tiloissaan. Yksityinen! Sehän olisi ratkaisu, tietenkin.  Yritin siis päästä Terveystalon testeihin, ja sitä varten soitin heidän palvelupuhelimeensa kuten ohjeissa luki.

Sain chattiajan lääkärille, jonka päätteeksi lääkäri totesi, että emme täytä testikriteerejä suoran kontaktin ja ulkomaanmatkojen puutteen vuoksi, emmekä ole yli 70-vuotiaita tai terveydenhuollon ammattikuntaa. Eli heillä olikin täsmälleen samat tiukat kriteerit kuin julkisella puolella, ja maksoin vielä sen tiedon kuulemisesta 40 euroa. Myöhemminhän se tieto tavoitti paremmin kaikki kansalaiset, mutta palvelun ollessa juuri avattu epäselvyyttä testikriteereistä oli vielä paljon. Soitin siis sinne(kin)aivan väärään aikaan, kun kaikki oli vasta aivan uutta ja epäselvää.



Kun kuvailin Terveystalon lääkärille chatissa oireitani, hän sanoi että ne ovat minkä tahansa influenssankin oireita. Voiko koronaan liittyä kova jano ja kurkun kuivuus, kysyin lopuksi. Sehän nyt on minkä tahansa flunssan oire, oli vastaus. Ei minulla vaan koskaan ole ollut, vaikka X määrän flunssia olenkin elämässäni sairastellut. En ole missään influenssassakaan ikinä edes kiinnittänyt millään lailla juomiseeni huomiota tai havainnut mitään erikoista janon tunteessa. Se mitä koin oli jotakin niin outoa että tuskin uskoin sitä itsekään todeksi: mitä tämä jatkuva jano oikein on ja tunne, että vehnäleipä kurkussa on kuin hiekkapaperirullan läpi yrittävä hapankorppu?

Tyly kohtelu jatkui maanantaina 16.3. Laakson terveysasemalla, johon oli juuri avattu Helsingin koronaterveysasema eli hengitystieoireisten keskitetty hoitopaikka. Sinne menimme vakavammin oireilevan 10-vuotiaan tyttäreni takia (korkea kuume, kuumehorkat ja niihin liittynyt sekavuus, kova kuiva yskä, perussairauteen rinnastettava riskitekijä sairaushistoriassa). Itselläni oli myös ilmaantunut ensimmäisiä keuhkotuntemuksia eli lievää painon tunnetta rinnassa. Siinä vaiheessa ajattelin sen johtuvan henkisestä stressistä, jonka keskellä elin, enkä edes tajunnut mainita lääkärille.

Toiveissa oli paitsi hoidontarpeen arviointi, myös testin saaminen ja lopullinen varmuus taudista, sillä jo siinä vaiheessa Italian tilannetta seuraavana tiesin, että covid-19 saattaa olla vaarallinen myös nuorille ja lapsille. Muutaman päivän päästä tämä ymmärrettiin Suomessakin, kun uutiset ensimmäisistä sairaalahoitoon joutuneista lapsista ja jopa tautiin kuolleista nuorista tulivat julki.

Laaksossa kohtelu oli todella kylmää. Lääkärit vähättelivät oireitamme ja sanoivat juuri tämän vuoden influenssan olevan juuri sellainen minkälaisiksi oireitani kuvailin. Aikamoinen ja poikkeuksellisen kova influenssa tänä vuonna jyllää, ajattelin mielessäni. 

Ja kummallista, että mieheni ja perheen pienimmät selvisivät siitä päivän, parin kurkkukivulla, kun kahden vuoden takaisessa koko perheen influenssassa silloin vuoden ikäisellä kuopuksellakin oli viikon ajan kova kuume. Myös miehelläni nyt perheessä jylläätävä tauti aiheutti vain lieviä oireita, kurkkukipua, lämpöilyä ja päänsärkyä, kun taas influenssassa hänkin oli ollut viikon kuumeessa ja kokonaisvaltaisissa influenssan oireissa. Koronastahan taas hyvin jo tiedetään, että sen aiheuttamat oireet ovat erittäin vaihtelevia ihmisestä toiseen; kenelle tulee pieni kurkkukipu tai jopa kokonaan oireeton tauti, kenelle keuhkokuume, hengitysvaikeuksia, tehohoitojakso ja jopa kuolema.

Lue aiheesta tämä artikkeli, joka kertoo Islannin testauskäytännön ensimmäisistä tuloksista. Islannissa ollaan parhaillaan testaamassa koko kansaa, ja ensimmäiset tutkimustulokset testeistä osoittavat, että jopa 50% positiivisen testituloksen saaneista kertoo olevansa / olleensa täysin oireettomia.

Silkkaa tiedonhalua kysäisin lääkäriltä Laaksossa, onko totta että ibuprofeeni on koronan aikana huono kipulääke sen mahdollisten oireita pahentavien vaikutusten takia. Näitä huhuja oli alkanut kuulua edellisen viikon aikana ja mm. Ranskan terveysministerit olivat suositelleet välttämätään ibuprofeenivalmisteita. Lääkäri puuskahti, että se on "pelkkä ranskalainen valeuutinen".




Laaksossa käynnistä ehti kulua yksi yö, kun jouduin keskellä yötä ottamaan jälleen yhteyttä terveydenhuoltoon. Kovemmin oireillut esikoisemme herätti minut keskellä yötä äänekkäällä ja vaikealla hengityksellään. Tautiin ei siihen mennessä (eikä sen jälkeenkään) ollut kuulunut lainkaan nuhaoireita, mutta sinä yönä hänen nenänsä oli äkisti niin tukossa, että hengitys oli vaikeaa, korisevaa ja katkonaista.

Ajattelin taas niitä ensimmäisiä uutisia Italiasta ja muualta maailmasta, jotka kertoivat koronan vaarallisuudesta aina vain nuoremmille, ja päätin soittaa varmuuden vuoksi päivytysnumeroon. Siellä ääni muuttui heti kellossa kyllästyneeksi, kun mainitisin koronatyyppisestä oireilusta. Neuvona oli lähteä viemään tyttöä päivystykseen Lastensairaalaan. Voimmeko todella ajaa sinne noin vain, vaikka meillä on hengitystieoireilua? (Siinä vaiheessa olimme siis sairaana molemmat vanhemmat, pienimmät lapset olivat jo oireettomina) Kyllä voitte, päivystäjä sanoi. Vaikka siellä on syöpäsairaita ja muita lapsia talossa? Kyllä, sinne vain.

Lopulta päivystäjä ymmärsi, että emme mitenkään voisi nyt lähteä ajamaan minnekään sairaalaan, ja sain neuvoksi soittaa hätänumeroon. Lapsen hengitysvaikeus kuulemma saattaisi olla muutenkin riittävä syy soittaa 112:een.

Hätänumerossa sain asiallista ohjausta lapsen hengitysvaikeuksien hoitoon ja lopulta hätäapu löytyi avaavasta suihkeesta. Mutta asiallisuus loppui lyhyeen, kun mainitsin että tytöllä ja meillä muillakin on koronatyyppistä oireilua. "Mitä korona tähän nyt liittyy?" hätäkeskuspäivystäjä sanoi sävyyn, jota ei hyvällä tahdollakaan voinut tulkita ystävälliseksi tai edes neutraaliksi. Kyseessä oli ärtyisä kivahdus. "Kysyit, minkälaista oireilua meillä on ollut, ja vastasin että koronatyyppistä oireilua", sanoin puolustuksekseni.

Näistä korona-sanan mainitsemista seuranneista suhtautumisenmuutoksista opin, että korona tuntuu olevan kuin kirosana suomalaisessa terveydenhuollossa. Tajusin, että oli ollut virhe eri yhteyksissä mainitakaan koronaepäilystä tai siitä, että oireet ovat koronatyyppisiä.

Ymmärsin, että parempi potea tauti vaan rauhassa pois, sillä kaiken sen terveydenhuollon kanssa "taistelemisen" kanssa menenettäisin vain kallisarvoisia voimiani. Keuhko-oireeni olivat parissa päivässä pahentuneet, painon tunne rintalastan päällä oli jo jatkuva ja häiritsevä, hengitys hankaloitunut (piti vähän väliä keskittyä vetämään syvään henkeä) ja esimerkiksi puhuessa hengästytti. Keuhkot myös tuntuivat oudon haurailta, kuin paperisilta.

En jaksanut enää juuri muuta kuin maata sängyssä ja käydä vessassa ja välillä yrittämässä syödä edes jotakin, ja sitten lopulta söinkin vuoteessa sen minkä söin.  Mikä minun voimani on näin vienyt, kaikki se viime aikojen huoliko, pohdiskelin pedissä maatessani.Ymmärsin hakanneeni päätäni liiankin pitkään seinään ennen kuin minulle valkeni, että Suomen linja testaukseen todella on niin huono ja vastoin WHO:n ohjeita ja vetoomuksia, ja että Suomessa testauskapasiteetti ei vain riitä ja jo siksikin linjaa ei voi muuksi muuttaa. Lääkärit Terveystalossa ja Laaksossa oli tavallaan jo pakotettukin ottamaan kanta, että klassinen koronatyyppinen oireilukin on jotain muuta kuin koronaa, koska heillä ei ollut valtuuksia määrätä testiin kuin harvat, erittäin tiukat testikriteerit täyttävät potilaat. Epäystävällisyyttä ja epäempaattisuutta en silti ymmärrä. Mitä olisi maksanut sanoa, että oireiden perusteella voi vaikka ollakin korona, mutta valitettavasti emme pysty sitä tällä hetkellä testaamaan.

Nythän on täysin eri ääni kellossa ja sekä hallitus että THL yhdessä vakuuttelevat, että testausta lisätään tuntuvasti ja myös vasta-ainetestejä suunnitellaan tehtäväksi kattavasti. Ymmärrys testaamisen tärkeydestä on varmasti totta kai koko ajan siellä ollut, mutta niin kauan kuin runsaampaan testaukseen ei ole ollut mahdollisuuksia, oli valittava sen mukainen linja. Eihän kansalle voi sanoa: testejä pitäisi kyllä tehdä enemmän epidemian hillitsemiseksi, mutta meillä ei ole siihen resursseja, testikapasiteettia eikä koulutettua testihenkilökuntaa tarpeeksi.


Virheistäni oppineena en maininnut koronaa sanallakaan, kun eilen jouduin jälleen soittamaan terveydenhuoltoon eli omaan terveyskeskukseen, nyt tosin muissa kuin hengitystieoireasioissa. Kyseessä oli vanha krooninen vaivani eli selkäsärky, joka viime päivinä on äitynyt jälleen akuutiksi ja erittäin kivuliaaksi. Eilen aamulla jouduin konttaamaan sängystä ylös noustessani, eikä tilanne paljon paremmaksi aamupäivän aikana muuttunut.

Sen verran mainitsin hoitajalle (joka oli antamassa minulle akuuttia fysioterapia-aikaa), että minulla ja perheelläni on vastikään ollut hengitystieoireita, joten en varmaankaan voi tulla vastaanotolle. Sainkin puhelinajan lääkärille samalle päivälle. Selvitin lääkärille oireitani ja mainitsin ohimennen pitkästä hengitystieoireilustani, jonka takia olen joutunut pitkään olemaan vuodelevossa ja mikä varmaankin on aiheuttanut akuutin "noidannuolen", koska liikunnan harrastaminen on jäänyt tauolle. ( Kroonisen selkäkipuni paras hoitomuoto on vuosien varrella ollut selkälihasten vahvistaminen ja ylläpito sekä kaikenlainen liikunta.)

Hengitystieoireilu-sanan kuullessaan lääkäri keskittyi täysin kyselemään oireistani, minkä tyyppisiä, mitä kaikkea, kuinka kauan, onko hengitysvaikeutta. Vastailin vähän arkaillen hänelle ja melkein olisi mieli tehnyt sanoa, että soitin kyllä tämän selkäsäryn takia enkä hengitystieoireistani, jotka ovat onneksi nyt jo parantuneet.

Lääkäri kuitenkin oli todella kiinnostunut hengitystietaudistani ja hänelle uskalsin sitten ruvetakin vähän enemmän avaamaan asiaa. Jopa kysyin, saattaisiko olla mahdollista että virus sittenkin on vielä elimistössäni ja on nyt hakeutunut toiseen heikkoon kohtaani, jo valmiiksi infiammatoituneeseen selkään ja mahdollisesti keskushermostoon (kuten koronaviruksen nykyään tiedetään joskus tekevän eli menevän aivoihin ja keskushermostoon aiheuttaen mm.haju- ja makuaisitin menetystä).

Selkäoireilusta koronan yhteydessä ei tähän mennessä ole kuultu, lääkäri vastasi aivan asiallisesti ja ilman minkäänlaista vähättelyä tai hermostumista, kuten olin ensin vähän pelännyt. Mutta viruksesta ei vielä tiedetä läheskään kaikkea, hän jatkoi ja lohdutteli kuitenkin, että sikäli kun selkäoireeni on ollut minulla ollut jo ennestään, se todennäköisesti on sitä samaa vanhaa vaivaa.

Ja kun aloimme jutella kipulääkityksestä, lääkäri kysyi enhän ole ottanut ibuprofeenia selkäkipuuni, sillä sitä ei koronassa suositella. En tietenkään, olen tietoinen asiasta, vastasin ja olin jo lähes häkeltyä tästä hänen lähestymistavastaan. Olinhan juuri kertonut että koronatyyppinen oireiluni oli päättynyt jo nelisen päivää sitten, olin Laaksossa kuullut lääkäriltä ibuprofeeniriskin olevan "ranskalainen valeuutinen", ja nyt lääkäri varoitteli minua ottamasta Buranaa selkäkipuuni koska se ei ole koronassa suositeltavaa.

Sain ohjeeksi ottaa pelkkää parasetamolia sekä lihasrelaksanttia tarpeen mukaan, jos muut lihasten kipulukon avaamiskonstit eivät onnistuisi. Sain siis myös liudan muita ohjeita kuten lämpöpussit, saunan ja lämpimän veden, rentoutumisharjoitukset, ahkeran ja kivun salliman kävelyn ja varovaisen selän liikkuvuuden lisäämisen, jotta nestevirtaus lihaksissa ja faskioissa (tai jotain sinne päin, en tarkkaan muista) voimistuisi.

Luinkin lihasrelaksantin käyttöohjeista, ettei se mikään ihan kevyt lääke olekaan vaan voimakas keskushermostolääke, joka voi aiheuttaa väsymystä, huimausta, jopa pientä sekavuutta. Vanha peikkoni eli lääkepelko ja erityisesti mieleen ja mahdollisesti ajattelun selkeyteen vaikuttavien lääkkeiden pelko nosti taas päätään, ja päätin ensin ottaa kaikki muut keinot käyttöön.



Loppupäivä kuluikin siis rentoutuessa lähes meditatiivisessa tilassa, lämpötyynyjen, lämpövyön, lämpimän kylvyn ja lämpimän veden kanssa tuhratessa. Kävin rauhallisella kävelyllä koiran kanssa auringonpaisteisessa metsässä, käveleskelin kotona ja pihalla, kylvin ja lämmittelin. Kuuntelin rentouttavaa musiikkia. Hieroin iholle magnesiumöljyä, ajattelin sitä miten erikseen rentoutan jokaisen lihakseni ja miten keho lopulta kokonaan rentoutuu. Mieleeni tuli jänniä kaikuja niistä kolmesta kerrasta, kun olen synnyttänyt lasta. Tunnelmassa oli jotakin etäisesti samaa.

Ja äkkiä ihme oli tapahtunut: pääsin ylös sohvalta ilman epätoivoista kampeamista, sain köyryyn koukistuneen ja kumaraksi lukkiutuneen selkäni suoraksi eikä edes tehnyt kipeää. Reisiin ja vatsaan säteillyt voimakas, keskivaiheen synnytyskipua vastaava kipu oli muuttunut ajoittaiseksi, laimeaksi kiputuntemukseksi, sellaiseksi jollainen se on viimeiset kuukaudet ollutkin - koronatyyppistä oireilujaksoa lukuunottamatta. Silloin pitkään vaivannut krooninen selkäkipu pysyi poissa, ja ihmettelin asiaa monta kertaa. Raju tauti, mutta ainakin se vaikutti vieneen viheliäisen selkäkivun pois.

Mutta saman tien kun koronaoireilu lakkasi, alkoivat selkäkivut palata. Täysin käsittämätön yhtälö.

Lähes yhtä käsittämätön on se muutos, joka 2-3 viikossa on tapahtunut suomalaisen terveydenhuollon suhtautumisessa koronaan. Kun kaksi viikkoa sitten korona hälytyskeskuksessa todella oli vähän kuin kirosana ja koronakyselyt kuormittivat ja hermostuttivat henkilöstöä, niin nyt ohjeistus siellä on muuttunut täysin. Joka ikisen hätäpuhelun kohdalla täytyy kysyä, kärsiikö henkilö tai joku hänen lähipiirissään hengitystieoireista. Koronan mahdollisuus otetaan siis huomioon kaikessa.

On ymmärrettävää, että suhtautuminen on muuttunut. Onhan koko maailma mullistunut ja se mikä 2-3 viikkoa sitten oli katastrofileffamaista utopiaa ja vielä enimmäkseen verhon takana, on nyt osoittautunut totiseksi todeksi, uudeksi oudoksi todellisuudeksi kun kaikki verhot ovat vedetty sen edestä.

Luulisin jopa, että jos silloisilla oireillamme menisin nyt Laaksoon tai mihinkään muuallekaan ilmaisten halukkuuteni testiin pääsyyn, minut hyväksyttäisiin testattavaksi laajentuneiden testikriteerien myötä. Nyt ei auta muu kuin odotella vasta-ainetestejä ja toivoa, että niihin jossakin vaiheessa pääsisi.

Lue myös muita kirjoittamiani korona-aiheisia tekstejä: 

Kolme viikkoa koronaa: näin tauti alkoi, eteni ja parani

"Ennen" ja "jälkeen" - korona on vedenjakaja ja kollektiivinen painaisuni, josta ei pääse hereille. Mitä voimme tehdä auttaaksemme toisiamme?

Koronaeristysarkea osa 1: etäkoululaisen digiloikka, kaloreiden ja kauppakassin metsästystä sekä pölypallojen keskeltä nouseva toivo

Kaksi viikkoa ilman hiustenpesua, yleisessä vessassa ovet auki ja tapaaminen yöpuvussa roskakuskien kanssa - oudoimmat tilanteet joihin korona on minut laittanut

Suurimmasta kivusta syntyvät elämän kauneimmat hetket - tänään täytän 10 vuotta äitinä

Kirja on koronakaranteenilaisen paras kaveri ja ikkuna maailmaan - entä kuinka selitän nykytilannetta lapsilleni?

"Isovanhempamme lähtivät sotaan maansa puolesta, ja te valitatte koska teidän täytyy pysyä kotisohvallanne"

Paljonko saan blogista palkkaa, kirjoitanko koronasta rahan takia sekä maailma, jossa lääkäriin ei pääse

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Yöllinen soitto hätäkeskuskeen - korona on tällä hetkellä päivystyksessä "kirosana"

Hoitohenkilökuntaa ilman maskeja, ihmiset jonottava viimassa - tämä on todellisuus Laakson koronaterveysasemalla

Meillä sairastetaan ehkä koronaa ja pelottaa että lapsellani on vakava tautimuoto. Olisi sata muutakin huolta ja kysymystä, mutta mistä saamme tietoa ja apua? 

Minulla voi olla korona mutta en pääse testiin ellen mene sairaalakuntoon

Tällaista on arki karanteeni-Italiassa - tyhjät kadut, autiot piazzat, taskussa kulkuluvat. Tämä voi olla edessä Suomessakin, mutta sekin on parempi olla tekemättä tarpeeksi

Tässä syy miksi hallituksen pidättäytyminen "spektaakkeleista loukkaa jokaista suomalaista

Miksi koronavirus ei ole vain mikä tahansa influenssa, vanhusten tauti tai Italian vaiva, vaan vaarallinen kaikille meille

Koronavirus on levinnyt Italiaan. Tuleeko se meillekin, täytyykö alkaa täyttää ruokakaappeja?

Hyvää laiskiaista - ja tyyneyttä ja rauhallisuutta! (Koronaviruksesta osa 2)

Terveysviranomaisten ohje koronaviruksen estämiseksi: "Älä mene sairaana töihin" - helpommin sanottu kuin tehty

Koronakriisin vaikutus Italian turismiin: Venetsiassa ilmaisia aperitiiveja ja Roomassa hotelli, jossa hinnan päättää asiakas

Miehet ja vanhukset enemmistönä kuolemantapauksissa - Italian koronaviruskuolemat numeroina ja tunnelmia maskien takaa

Koronaviruspelkoa Roomassa: "Kiinasta tulevilta pääsy kielletty"





Kommentit

  1. Minulla ja sukulaisillani ei ollut ennen lapsina mitään hengitysoireita flunssissa paitsi yhdellä oli kerran hinkuyskä, nyt niitä on alkanut olla lapsilla enemmänkin ja uskon että kyse on kovimmista taudeista kuten tuosta coronasta. Aiemminhan oli väärää tietoa ettei corona tartu lapsiin, kyllä voi tarttua. Kiinasta on tullut ristiriitaista ja väärääkin tietoa jonkun verran, kaikkia tapauksia ei varmaan ole edes tilastoitu siellähän on myös paljon maaseutua jossa tapauksia ei ehkä tilastoida tarkasti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin on, lapsiin kyllä voi tarttua korona ja muutenkin koko ajan siitä tulee lisää tietoa niin että (onneksi) joka päivä olemme edes vähän viisaampia viruksen suhteen. Kiinan tilastoissa varmasti on puutteita ja salailuakin, en ihmettelisi. Kaikki tapaukset eivät varmasti ole päätyneet tilastoihin.

      Poista
  2. Kyllä ei ole Suomessa asenteet ja asiat hyvin. Jos tästä koronasta Suomi selviää on perattava nämä kaikki vähättelyt, ylimieliset asenteet, laiminlyönnit ja suoranaiset rikokset perinpohjaisesti ja juuriaan myöden!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen että ei ole kaikki hyvin tämän asian hoitamisessa mennyt. Todella paljon virheitä tehty ja henkilökohtaisesti olen kokenut ihan silkkaa töykeyttä. Mitä maksaisi kuitenkin olla ystävällinen tai pyrkiä olemaan eri tilanteissa, ei mitään. Esimerkiksi siinä kun on töykeästi sanottu, että tuo on vaan jotain influenssaa. Niin miksi ei olisi voinut vain sanoa, lääkäri-ihminen vielä joka varmasti ollut tietoinen keskivertoihmistä paremmin pandemian kulusta ja viruksen levinneisyydestä, että oireet täsmää myös koronaan mutta varmoja ei voi olla kun ei voida tehdä testiä.

      Poista
  3. Vähän menee kirjotukset ristiin... eka kirjotit et teidän perheellä ei ollut kuin lieviä oireita ja vähän myöhemmin että olit niin kipeänä ettet voinut nousta sängystä ku vessaan.. ihmettelet miten selkäkivut tuli heti parantumisen jälkeen vaikka aikasemmin kirjoitit että ne tuli sen takia ku et oo päässyt urheilemaan josta johtuen vanhat selkäkivut tuli takasin.. ja hengitysvaikeudet koronassa EI TARKOTA SITÄ että nenä tukossa nuhan takia.. haloo valot päälle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja edelleen kiinnostuksesta oireiluamme kohtaan! Jos luet ajatuksella tekstejäni niin ymmärrät kyllä, että osalla perheestä oli lieviä oireita, osalla enemmän oireita, ja osalla alussa lievempiä, sitten pahentuvia. =) Ja edelleen ajatuksella lukemalla selviää, että ihmettelin sitä, että krooninen selkäkipuni, siis tavallisesti jokapäiväinen, oli KOKONAAN poissa koronaoireilun aikana ja sitten sen jälkeen palaili heti taas, ja tuo pahentuminen noidannuolityyppiseksi luonnollisesti varmaankin johtui siitä liikumattomuudesta.

      Ja ei, en tietenkään sekoita tavanomaista nenä tukossa olemista koronan hengitysvaikeuksiin, mutta luonnollisesti koska ajattelin että lapsellani saattaa olla korona, tämä hyvin äkillinen nenän tukkeutuminen (koko muun sairauden aikana nenä ei ollut tukossa, ei illallakaan, vaan äkillisesti yöllä) säikähdytti. Koska tämä oireilu poikkesi täysin hänen kaikista muista influenssa/flunssaoireilusta, joihin liittyy aina alusta pitäen nenän tukkoisuutta. Korona on niin uusi virus ihmiskunnalle ja koko ajan siitä ilmenee uutta, yllättävää ja pelottavaakin oireilua ja todisteita sen kyvystä aiheuttaa elimistössä mitä erilaisimpia häiriöitä, että on aivan tervettä järkeä pitää silmät auki tällaisissa tapauksissa. Se jo mikä on valojen auki pitämistä, eli älä huoli, kyllä minulla valot on päällä =) Kuten toivottavasti meillä kaikilla.

      Poista
  4. Kävin yksityisellä terveysasemalla tutkittavana syksyllä 2019 kroonistuneen unettomuuden ja kilpirauhasesta johtuneen sydämen tykyttelyn vuoksi. Sain siihen lääkityksen juuri ennen tätä kronokriisiä. Nyt, kun lääkärille olikin soittoaika, lääkäri käänsi kelkkansa ja väitti unettomuuteni johtuvan tästä "epävarmasta maailmantilanteesta, samoin sydänoireeni on stressioire, kun en tiedä, miten kenellekin tässä käy". Hyvin kohteliaasti yritin lääkärille selittää, että jos unettomuuteni on jatkunut kohta 1,5v ja koronasta huolimatta arkemme pyörii perheessä normaalisti, niin tuskin tämä koronasta on kiinni.
    Eli summasummarum, näköjään (ja ihan ymmärrettävistä syistä) kaikki keskittyy nyt koronaan, mutta miten paljon perussairauksia jää hoitamatta sen taustalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aikamoinen tulkinta lääkäriltä mutta tosiaan ihan ymmärrettävä näinä aikoina. Ja tässä taas osoitus miten terveydenhuollossa on täysin meininki muuttunut, eli nyt joka asiassa otetaan korona huomioon. Vielä pari viikkoa sitten oli niin eri tilanne. On totta, että paljon perussairauksia ja muita vaivoja jää varmasti vähemmälle hoidolle nyt, se on yksi huolestuttava seuraus tästä kaikesta. Meilläkin mykoplasmatyyppinen oireilu on perheessä nyt jatkunut (pojalla erityisesti, ja minulla oli lääkärivastaanotolla lääkärillä vahva epäily mykoplasmasta kun koronaoireiluni alkuvaiheissa kävin lääkärillä, koko alkuvuoden siis olen ollut kurkkukipuinen ja pientä yskää, samoin poika) mutta emme vielä pääse testiin koska meille on ymmärrettävästi sanottu ettemme vielä voi mennä laboratorioon, koska minä saatan olla yhä tartuttava. Eli vaikka testiä emme vielä ole saaneet, terveydenhuoltokin nyt lähtee siitä olettamuksesta, että korona on kyseessä. Vasta-ainetestiä kovasti odottelen, lähete sinne jo on ja nythän on Suomella tarkoitus agressiivisesti testata mahdollisimman paljon.

      Poista
  5. Ymmärrän pelon ja huolen koronasta, mutta miksi siihen testiin täytyy päästä? Minusta riittäisi jos arvioidaan voiko kyseessä olla antibioottia tai happilisää/sairaalahoitoa vaativa tauti kuten bakteeripneumonia, tai sitten influenssa jos vointi on tosi heikko,niin siihenkin on lääke. Toki helpottavaa varmaan jos se olisi ollut ja voisitte perheen kanssa nyt huokaista helpotuksesta ja palata normaaliin elämään, kun kaikki selvisitte tuosta. Virus on uusi ja siitä ei tiedetä, arvostus kaikkia lääkäreitä ja hoitajia kohtaan jotka viitsivät oman terveytensä uhalla olla töissä, eivät hekään tästä paljoa tiedä mutta muista taudeista kyllä. Tämän tekstin pointti meni ohi, ehkä sitä ei ollut. Paitsi että olet hysteerisenä ravannut eri paikoissa tartuttamassa, vain sen takia että halusit koronatestin?

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentista! En usko, että nykytilanteessa testiin pääsemisen tärkeyttä tarvitsee enää edes perustella. Sehän on jo Suomessakin tajuttu ainoaksi oikeaksi keinoksi (muun keinovalikoiman, kuten sairastuneiden ja altistuneiden eristyksen ohella) viruksen tukahduttamiseen tai ainakin saamiseen jonkinlaiseen hallintaan.

    Itse tein sen virheen, että en tajunnut ajoissa Suomen silloista testauspolitiikkaa. Olinhan seurannut koronatilannetta jo Wuhanin vaiheista saakka, ja minulle oli niin selvänä runsaan testauksen etu yhteisölle ja yksilölle. Löin päätäni seinään eli kyselin testiä, vaikka Suomessa ei testauskapasiteetista johtuvista syistä voitu silloin testata ihmisiä, eikä toisaalta myöskään haluttu testata tarpeeksi.

    Mutta huomautan, että ne "hysteerisesti ravannut ympäriinsä" vaatimassa testiä. Ainoastaan yhden lääkärireissun tein pääasiallisesti testiin pääsy mielessä eli 16.3 Laakson terveysasemalle. Sinne oli juuri sinä päivänä avattu koronaterveysasema, jonne kaikki ja lääkärin tarkastusta lapselleni, mutta sen saadakseen piti käydä läpi myös testiinpääsyarviointi. Oletin tuolloin totta kai (virheellisesti), että rajummin oireilevat ja riskiryhmäläiset testattaisiin ilman muuta, mutta olin väärässä.

    Kaksi muuta lääkärikäyntiäni eivät liittyneet testiin haluamiseen vaan kovien oireiden takia toivoin lääkärin tarkastavan keuhkoni ja saavani yskänlääkettä kovaan yskään. Ensimmäisellä sairausviikollani en vielä ollut tietoinen altistusketjustani testillä todettuun koronapotilaaseen eli ajatus koronasta ei tosissaan käynyt mielessäni, lähinnä se oli sellaista huh, onpa tauti, onkohan tämä nyt sitä paljon puhuttua koronaa -tyyppistä ajattelua. Toisella lääkärikäynnillä 13.3. kysyin kyllä lääkäriltä, olisko testiin mahdollisuus päästä, mutta juuri sinä päivänä olivat Suomen testikriteerit entisestään tiukentuneet, eli ei toivoa testistä.

    Koronavirus on ihmiskunnalle uusi virus, ja kunnioitan minäkin todella paljon terveydehuollon väkeä jotka joutuvat eturintamassa sitä vastaan taistelemaan. Tietoa on vähän mutta onneksi uutta tutkimusta koko ajan tulee lisää. Ja koska virus on niin uusi ja siitä tiedetään vähän, on myös luonnollista olla hiukan enemmän varpaillaan sen aiheuttaman oireilun edessä. Nykyään jo tiedetään, että erilaisista immuunijärjestelmistä johtuen ihmisillä on hyvin erilainen oirekuva taudissa, ja tiedetään myös että lapsia ja nuoria, perusterveitäkin, saattaa tähän kuolla. Siksi mielestäni ei riitä, että tietäisi vain että onko bakteeritautia tsm., vaan on oleellista saada testillä tietää, onko ihmisellä korona vai ei.

    Lopuksi: testin pointti oli se, että kerron omien kokemusteni perusteella, kuinka olen havainnut koronaan suhtautumisen muuttuvan Suomen terveydenhuollossa muutamassa viikossa. Eli miten ensin vähäteltiin ja kohdeltiin jopa tylysti, ja nyt koronamahdollisuus otetaan huomioon kaikessa eikä tylyyttä enää ole samalla tavalla havaittavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nykyään jo tiedetään, että erilaisista immuunijärjestelmistä johtuen ihmisillä on hyvin erilainen oirekuva taudissa, ja tiedetään myös että lapsia ja nuoria, perusterveitäkin, saattaa tähän kuolla. Siksi mielestäni ei riitä, että tietäisi vain että onko bakteeritautia tsm., vaan on oleellista saada testillä tietää, onko ihmisellä korona vai ei. "

      Testistä on hyötyä yhteisölle, EI yksilölle. Ei ole millään tavalla hyödyllistä tietää tuossa tilanteessa onko ihmisellä korona - korkeintaan voisi olla aiheellista selvittää, onko ihmisellä bakteerikeuhkokuume. Jos potilas ei vaadi sairaalahoitoa, koronatestin tulos ei vaikuta hoitoon yhtään millään tavalla - ja silloinkin se vaikuttaa vain siinä mielessä, että jos kyseessä ei ole korona, se saattaa olla jotain muuta johon on hoito. Niin kauan kuin potilas ei tarvitse sairaalahoitoa, ohjeet ovat ihan samat riippumatta taudinaiheuttajasta: sairasta kotona, erityistä hoitoa ei ole. Tieto koronatartunnasta ei edes auta varautumaan, koska millään keinolla tilan pahenemista ei voida estää - ja toisalta moni muukin sairaus voi johtaa sairaalahoitoon.

      Testi, joka ei vaikuta mihinkään lääketieteelliseen päätökseen, on lääketieteelliseltä kannalta täysin hyödytön. Jotta testi olisi hyödyllinen, jonkin lääketieteellisen päätöksen tulee ratketa testin tuloksen perusteella, muuten se on vain akateemista puuhastelua ja resurssien tuhlausta. Mihin asiaan ajattelit testin käytännössä vaikuttavan? Yhteisön kannalta testaamisesta on hyötyä, mutta vain jos tetikapasiteetti on riittävä. Tähän asti se ei ole sitä ollut.

      Poista
    2. Koronasta tulee koko ajan enemmän ilmi tietoa, esimerkiksi että voi mennä keskushermostoon, aivoihin, sisäelimiin, vatsan limakalvoille ja aiheuttaa vakavia tuhoja siellä. Yksilön näkökulmasta olisi hyvä tietää varma diagnoosi, jotta osaa ottaa nämä asiat huomioon ja suhtautua esimerkiksi keskushermosto-oireiluun riittävällä vakavuudella.

      Yksilölle tehtävä testaus hyödyttää aina myös yhteisöä. Testi vaikuttaa esimerkiksi siihen, että yksilöllä voi olla varmuus taudista ja ainakin väliaikaisesta immuniteetista. Tähänhän juuri pyritään massiivisella testauksella, eli että ei koko yhteiskuntaa tarvitsisi sulkea vaan ne jotka on sairaana tai altistuneet, eristykseen. On äärimmäisen tärkeää tietää mahdollisimman monen ihmisen tilanne koronaimmuniteetin suhteen. Lisäksi jo epidemian alkuvaiheessa olisi ollut tärkeää tehdä testejä, jotta kaikki sairastuneet, varsinkin lievempioireiset, olisivat osanneet eristää itsensä tarpeeksi tehokkaasti. Muutama viikko sitten monet varsinkin lievästi oireilevat varmasti menivät kauppaan ja muualle, vaikka kuinka neuvottiin että kipeänä pitää pysyä kotona. Nythän jo tiedetään sekin, että iso osa viruksen saajista on kokonaan oireettomia ja silti tartuttavat, eli he ovat jo ongelma. Eli vähintään ne kaikki oireilevat olisi tullut heti testata. Mutta tämä on nyt tätä turhaa jossittelua, sillä Suomen linja silloin oli mikä oli eikä sille enää mitään voi.

      Ja edelleen olen sitä mieltä, että on helppo huudella ettei testi ole tärkeä yksilön kannalta, mutta kun itse sairastuu enempioiresti ja koronan mahdollisuus olemassa, mielenkiinto omaa testiä kohtaan kummasti kasvaa. Ainakin monilla varmasti on näin. Ja koska nykyään testin ilman muuta jo saa varsinkin enempioireisena, niin on vaikeaa tai jopa mahdotonta enää eläytyä siihen tilanteeseen, jossa testiä ei juuri missään tilanteessa saanut. Testikapasiteetti on tietysti ollut tässä pullonkaulana ja ongelmana, mutta onkin täysin käsittämätöntä miten Suomi saattoi olla niin huonosti varautunut testaamiseen, sitähän tässä suurin osa suomalaisista nyt ihmetteleekin.

      Poista
  7. Ymmärrän täysin terveydenhuollon suhtautumisen asiaan. En nimittäin ymmärrä itsekään miksi heidän vähäisiä resurssejaan alun perin olit käyttämässä. Ohjeissa on koko ajan sanottu, että jos oireiden puolesta pystyy olla kotona, niin sairastaa siellä. Koronaan kun ei muuta lääkettäkään ole, kuin normaali oireen mukainen hoito. Korona testiinkö sinun olisi väen vängällä pitänyt päästä?? Niitä ei ilmeisesti ollut kaikille halukkaille alkuvaiheessa, vaan testejä piti säästää kriittisesti sairaille, jota sinä et ollut!! Hienosti sairastitte taudin kotona ja vain selkäsärky oli asia mihin sitten tarvitsit hoitoa. Joten missä vika???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja näkemyksestä. Olen vastaillut edellisissä kommenteissa aika tyhjentävästi noihin kysymyksiisi, kannattaa lukea sieltä jos haluat.

      Poista
  8. Ei ibuprofeiini, vaan ibuprofeeni.

    VastaaPoista
  9. Mulla ihan samanlainen kokemus. Tulin leviltä maaliskuun puolivälissä ja uutisissa oli puhetta mahdollisista tartuntatautiketjuista. Soitin terveyskeskukseen kun hengitystieoireet paheni n. viikon kuluttua palaamisesta ja sieltä korona päivystäjä NAUROI että kysyy onko Levi ulkomailla nykyään. Ja kuulemma yksi kuumeeton päivä niin sen jälkeen voi mennä töihin ja olla ihmisten kanssa tekemisissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kuulostaa kyllä tosi ikävältä suhtautumiselta, mutta jotenkin täysin linjassa omien kokemuksieni kanssa... Vaikea uskoa että olisi pelkästä tietämättömyydestä kiinni, ammattilaiset kun on siellä kuitenkin kyseessä ja heillä pitäisi olla runsaasti tietoa asioista saatavilla. Ihan kuin tahallaan olisi haluttu vähätellä tai olla ikäviä, mutta toisaalta vaikea ymmärtää sitäkään, että mikä vähättelyn ja ilkeilynhalun taustalla voisi olla. Onko vaan niin, ettei ole pystytty tai haluttu nähdä viruksen leviämisen laajuutta ja uhkaa?

      Ja tuo yksi kuumeeton päivä -ohje on huono, siitä ovat mieltä monet asiantuntijat. Silti tällä tavalla neuvotaan näinä päivinä kaikkien suomalaisten kotiin saapuvassa koronaoppaassa jota Marin silloin pari viikkoa sitten lupaili. Monet asiantuntijat ovat sanoneet, että opas sisältää nyt jo vanhentunutta tietoa, mm. tuo yksi kuumeeton päivä ohjeen. Oireita voi kuitenkin olla jopa viikkoja kuumeen loppumisen jälkeen eikä kaikissa tapauksissa kuume nouse ollenkaan, ja virus voi silti olla tartuttava. Ja esimerkiksi Italiassa eristystä jatketaan 14 vrk oireiden loppumisen jälkeen. Meidän perheessä myös olemme eristäneet itsemme yli 2 viikoksi oireiden loppumisen jälkeen.

      Poista
  10. Komppaan ylläolevia: rajallisilla resursseilla testit pitää jättää sairaalahoitoa tarvitseville. Muuten testitulos palvelee vain Sinun omaa mielenkiintoa ja mielestäni on jopa itsekästä sitä vaatia tuossa tilanteessa. Sairaalaosastot täyttyvät eristetyistä korona-epäillyistä kun varmuutta ei saada ja negatiivisten eristystä ei voida purkaa, koska testejä on rajallisesti ja turhat koronatestit täyttävät testauslinjat. Vuodepaikat eivät riitä ja henkilökunta kuormittuu entisestään. Sun oman immuniteetin todentaminen testillä on tässä tilanteessa turhaa, immuniteetin saamisestakaan ei voi olla täyttä varmuutta. Tilanne muuttuu sitten jos testejä saadaan lisää ja strategia muuttuu siihen että vain sairaat ovat eristyksissä. Siihen asti sairastetaan ohjeiden mukaisesti kotona, oli se sitten koronaa tai kausiflunssaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Testatkaa, testatkaa ja testatkaa, on WHO sanonut jo viikkokausia. Se ja eristys ovat ainoita toimivia keinoja pandemian hallintaan. Jännä miten niin moni tarttuu tähän testiasiaan, vaikka kirjoitan paljon myös muusta eli yleisesti havainnosta terveydenhuollon koronasuhtautumisessa eikä testaus edes ole pääpointti tässä tekstissä. Ja yhtä jännä on, miten sitkeässä monilla on luulo, että itsekkäästi vain itselleni halusin testiä. En, vaan yhteisen hyvän vuoksi. Jokainen testattu tapaus on lisää viruksen vastaisessa taistelussa. Tässä on henkilökohtainen aspekti myös mukana eli se että osaisi suhteuttaa oireitaan ja olla tarvittaessa paremmin varuillaan niiden suhteen, mutta tämä aspekti on tärkeä jokaisella sitten vuorollaan, kun korona iskee. Mutta tärkein motiivi testauksen suhteen on se yhteinen hyvä. Testejä kyllä riittää sairaalaan tuleville, nyt kun vielä testikapasiteetti on kasvanut viimeisten viikkojen aikana. Tällä hetkellä yksityiset lääkäriasemat jopa ovat tarjoutuneet auttamaan ja pystyisivät tekemään jopa 4000 testiä lisää siihen mitä nykyään päivässä tehdään, mutta julkiselle puolelle ei tämä tarjous ole toistaiseksi kelvannut. Mielummin pidetään kiinni poliittisista linjauksista kuin taivutaan ottamaan yksityispuolelta apua vastaan.

      Otetaan esimerkiksi tämä meidän oireilu. Asuinalueellamme on monta muutakin perhettä, jossa ollut samantyyppistä sairautta, lieviä hengitysvaikeuksiakin joillakin. Mutta koska ketään ei testata, eivät kaikki osaa ottaa tarpeeksi tosissaan suositusta, joka nykyään sanoo että mistä tahansa hengitystieoireilusta pitää jäädä kotiin. Suositukset eivät mene perille kaikille, se tiedetään. Tässä yksi sosiologian näkökulmasta kirjoitettu teksti aiheesta: https://ilmiomedia.fi/artikkelit/miksi-kanssakaymista-jatketaan-koronaepidemiasta-huolimatta-ja-mita-asialle-voidaan-tehda/?fbclid=IwAR2euf4B8J4PYBsFMFjAk0HAlkF0FziMOYvim9cJdOKGMfr0qmoZQDFa0Kw.

      Mutta jos edes joku tai jotkut meistä olisi testattu naapurustossamme, olisi ollut se testivarmuus. Eivätkä oireilevat olisi lähettäneet kurkkukivusta toipuvaa lastaan kouluun ja kyläilemään naapuriin, eivätkä lähteneet liian nopeasti oireiden lievennyttyä kauppoihin ja muualle. Eli testitulos on monille vasta se viimeinen varoitus, joka oikeasti tehoaa ja saa pysymään kotona tarpeeksi visusti ja kauan.

      Ongelma on tietenkin Suomen testikapasiteetin riittämättömyys, se on selvää. Mutta se että Suomessa on surkeasti varauduttu testaamiseen, ei ole syy sanoa etteikö testit olisi JOKAISEN oireilevan kohdalla enemmän kuin tarpeellisia. Vähintään. Mielellään myös oireilevan lähipiiri pitäisi testata, samoin altistusketjut. Mutta nämä ovat Suomen testilinjaan nähden jo aivan utopistisia ajatuksia. Mutta minimissään se oireilevien testaus, ei vain henkihieverissä sairaalaan tulevien testaus.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

Hiiriperhe vintillä ja rotanruumis seinässä - elämämme luontokappaleiden kanssa

Minun valintani: Kuopus täytti kolme vuotta ja jatkan yhä kotiäitinä