Mustikkapasta

Arveluttaako blogilinkin klikkaaminen? Oikeasti linkit ovat yhtä  pelottavia kuin tämän postauksen kuvat Halloweenistamme. Kun näit otsikon, mitä tuli ensimmäiseksi mieleesi? Ilmeisesti klikkasit kuitenkin, koska luet nyt tätä.  Tai ehkä kuulut vakituiseen lukijakuntaani, tulit blogiin muuta kautta ja tiedät suurinpiirtein, mitä tekstiltä odottaa (jotakin koukkua, mikä ei ollut ennakoitavissa, ainakin useimmiten, koska en itsekään aloittaessani tiedä, minne tekstini tulee päättymään). Tai ehkä näit tämän tekstin linkin jossakin Facebookin sivustolla ja klikkasit sitä, syystä tai toisesta, vaikka olikin blogilinkki. Joka tapauksessa kiva, että olet nyt täällä. Kunpa voisin tietää, kuka olet ja mitä ajattelet, mikä sai sinut tulemaan blogiini.  Kun kirjoitan, ajattelen usein sitä, kuka tätä tulee lukemaan. Kirjoitan itselleni ja itsestäni usein erittäin henkilökohtaisia asioita, mutta en koskaan unohda sitä, että tulen julkaisemaan kaikki tekstini. Kirjoitan juuri si...

Uusi kännykkä paremmalla kameralla. Tämän postauksen kuvat ovat vielä ensiräpsäisyjä, mutta ajan myötä todennäköisesti myös kuvien taso blogissani paranee, ulkonäköuudistuksen lisäksi. Tervetuloa ulkoasultaan uudistettuun Mustikkapastaan! Ennen kuin aloitan otsikon aiheesta eli kadonneista yhteystiedoista, kerron pari kappaleen verran uudistuksesta. Sisältö ei muutu kuin toivottavasti parempaa tekstiä kohti, kirjoitan edelleen ajatuksiani, pohdintoja ja elämäni tarinoita aamucappuccinon äärellä teille lukijoille. Visuaalinen ilme sen sijaan on kaivannut freesausta jo kauan.  Tarkoituksena onkin nyt tehdä blogin ulkonäöstä selkeämpi ja raikkaampi, toimivampi ja kauniimpi.  Muutostyöt ovat vielä kesken, joten vakiokävijät voivat varautua lähipäivinä uusiin muutoksiin ja hienosäätöön. Erityisen ihastunut olen blogin mustikka-puolukkakuvioon. Sen on suunnitellut ja vesiväreillä maalannut graafinen suunnittelija Anna Jylhä , joka on hyvä ystäväni, huippulahjakas ja vasta...

Kaupallinen yhteistyö:  Zoner Siellä se nyt on nimen lopussa, uusi verkkotunnus! Huomasitko, että blogillani on uusi osoite? Nimi on toki vanha tuttu, mutta loppuosa on muuttunut blogspot.com:ista .fi:ksi. Kyseessä on pieni askel sosiaaliselle medialle, mutta iso askel Mustikkapastalle. Jos haluat että blogistasi tulee ihan oikea, vakavasti otettava blogi, hankkiudu eroon blogspotista , olen kuullut sanottavan jo kauan vähän jokaisessa blogioppaassa ja henkilökohtaisessa blogineuvonnassa. En ole ottanut ohjetta vakavasti, osittain omasta saamattomuudesta, osittain uusien asioiden pelosta, joka minua jatkuvasti riivaa. Miten oman domainin hankinta tapahtuu, miten sellaisen voi tehdä, ja suurimpana kysymyksenä, osaanko sellaisen muutoksen tehdä, minun tietokonetaidoillani? Ja vaikka aina sanotaan, ettei pidä jäädä kotiin odottelemaan että tilaisuus kävelee ovellesi, niin kuitenkin siinä kävi juuri niin: verkkotunnusvälittäjä Zoner otti yhteyttä ja tarjosi tilaisuutta vaiht...

Usein kirjoitan aamucappuccinon ääressä. Tässä postauksessa aion kertoa siitä, kuinka blogitekstini syntyvät. Olen nimittäin saanut palautetta siitä, että a) olen usein teksteissäni ihmeen ajankohtainen ja mistä saan aiheeni b) ehdinkö tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa, kun tekstiä tulee niin paljon, hionko tekstejäni miten kauan /käytänkö miten paljon aikaa niihin. Ennen kuin ryhdyn käsittelemään näitä kysymyksiä, on sanottava että palaute on aina oikein tervetullutta ja olen innoissani että sitä tulee. Kiitos siis teille, jotka jaksatte palautetta antaa, pientäkin. On nimittäin saada muistutuksia siitä, että todella kirjoitan jollekin. Että joku oikeasti lukee näitä sanoja ja rivejä. Joskus se meinaa melkein unohtua, vaikka toisaalta vakiopohdinnan aiheeni on, riittääkö tekstini lukijalle - mikä tietysti on todella iso kysymys koska lukijakunta on niin heterogeenistä ja me ihmiset niin erilaisia toistemme kanssa. Samalla tavoin laajaskaalaista on se, mitä pidetään hyvänä ...

Cornetto con la crema, kotikeittiössä!  Italian aamupalapöydästä kaipaamme koko perhe eniten yhtä asiaa, crema pasticceraa . Se on kananmunan keltuaisesta, sokerista, vaniljasta ja maidosta tehty kreemi, joka maistuu voisarven välissä ihan älyttömän hyvältä. Cornetto con la crema, sitä me syömme Roomassa aamiasella harva se päivä. Suomessa vähän vastaavaa olen löytänyt vain Lidlin leivonnaistiskillä myytävistä pasteis de nata -leivoksista. Sen sisällä oleva kreemi taitaa olla tehty suurinpiirtein samoista aineksista kuin italialainen crema pasticcera.  Uusi viikko alkoi meidän perheessä tänään upeasti, kun äiti oli viikonlopun aikana jaksanut pitkästä aikaa väsätä crema pasticceraa kotona. Se on helppo ja nopea tehdä, enkä ymmärrä miksi teen sitä niin harvoin. No, ehkä yksi syy saattaa olla, ettei tulisi turhaan syötyä voisarvia täällä Suomessakin, riittää kun Italian-lomilla olemme niiden suurkuluttajia. Viikon alussa on kuitenkin myös muuta erityistä, jota voi hyvi...

Lapset kasvavat ja voivat hyvin - nyt on aika elvyttää blogi!  Yllätys yllätys - tämä blogi on vielä elossa! Heikoissa kantimissa, lähes pystyyn kuollut, mutta koitan nyt antaa varovasti tekohengitystä... Blogin ulkopuolella onneksi kaikki asianosaiset ja perheenjäsenet voivat hyvin jolleivat erinomaisesti, jollei kausiflunssia ym.oteta huomioon. Aloitellaan siis varovaiset elvytystoimenpiteet kertomalla, että lapseni ovat nyt 8-, 4- ja 2-vuotiaat. Esikoinen pohdiskeleva, empaattinen ja elämäniloinen tokaluokkalainen, keskimmäinen temperamenttinen, tunteellinen ja tiedonjanoinen leikki-ikäinen, kuopus aina iloinen, todellinen helppo tapaus mutta nyt juuri kaksi vuotta täytettyään oman tahtonsa löytämässä oleva myöhäistaapero. Olen edelleen kotiäiti, rakastan työtäni ajoittaisesta hermojen kiristymisestä huolimatta ja yritän pystyä olemaan kotona niin pitkään kuin mahdollista. Haaveilen neljännestä lapsesta mutta todennäköisesti jää haaveeksi - rohkeus ei vaan riitä, lähinn...