Mustikkapasta

Piristävän hyvä herkku.  Vihjailin jokin aika sitten, että saatan kirjoittaa postauksen tiramisùstani, joka on niin hyvää, ettei sellaista löydy edes mistään Italiasta. Me ainakaan emme ole löytäneet, ja olemme maistaneet kyseistä jälkiruokaa aika monessa paikassa. Tiramisùsta, myös omastani mutta myös yleisemmin, olen jo kirjoittanut  täällä ,  otsikolla Rooman parasta tiramisùa? Tuosta kirjoituksesta on jo jokunen vuosi aikaa ja sen jälkeen olemme kokeilleet tiramisùa vielä useammissa ravintoloissa ja kahviloissa, ja nyt kirjoittaessani omasta tiramisùstani voin hyvin vaihtaa otsikon ensimmäisen sanan maailmaksi ja ottaa lopusta kysymysmerkin pois. Olen ehkä omahyväinen, mutta kuten yllä olevan linkin takaa löytyvässä kirjoituksessa muotoilin, en ole elämässäni lasten lisäksi saanut juurikaan mitään merkittävää aikaan, joten maailman parhaan tiramisù-reseptin keksiminen on asia, jolla mielelläni kehuskelen. Pilke silmäkulmassa, tietysti! Miten maailman pa...

Ennen kuin tutustuin italialaiseen mieheeni, olin tuskin kuullutkaan naistenpäivästä. Joitain haaleita muistikuvia ehkä on siitä, miten äitini joskus toivotteli hyvää naistenpäivää maaliskuun kahdeksantena, mutta siihen se jäi. Hämmästys olikin ensimmäisinä yhteisinä vuosina jokseenkin suuri, kun sain mieheltä kukkapuskan aina ja täsmällisesti joka naistenpäivä. Eihän hän tahdo muistaa edes syntymäpäiviä tai hääpäivää, mutta naistenpäivän hän kyllä muistaa! Mammalleenkin joka naistenpäivä soittaa ja toivottelee hyvää naistenpäivää. Kyseessä täytyy olla joku kulttuurillinen juttu, tajusin pian. Viimeistään asia valkeni ensimmäisenä Italiassa viettämänäni naistenpäivänä. Päivä tosiaan on siellä eri tavalla erityinen kuin täällä Suomessa: