Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Ne jotka lukevat blogiani tietävät, että kirjoitan usein postauksia aamucappuccinon ääressä.
Nyt juon aamucappuccinoni vuoteessa  ja kirjoitan outoihin aikoihin - elämä
on poikkeustilassa kuten se koko maailmassa on. 
Tänään on meneillään 12. sairauspäivä. Sairastuin siis 9.3 maanantaina, jolloin aamulla alkoi pieni kurkun pistely, jonka arvelin olevan peruja koko alkuvuoden minua vaivanneesta pitkittyneestä flunssasta, lääkärin arvion mukaan mykoplasmasta, vaikka asiaa ei testillä ole vahvistettukaan. Minulla oli myös lihaskipua, mutta arvelin sen johtuvan edellisen päivän lenkistä jonka tein tyttäreni kanssa (puoli tuntia hidasta hölkkää ja välillä kävelyä). Kylläpä kuntoni on huono kun lihakset kipeytyvät niin pienestä, tuumiskelin.

Lähdin 3- ja 5-vuotiaiden poikieni kanssa kuitenkin ulos, sillä kuka nyt kurkunpistelyn takia jää kotiin, ei ainakaan vielä tuossa maailmantilan vaiheessa, jolloin vieläkin harvempi kuin nyt tänä päivänä ymmärsi koronauhkan laajuuden.

Kävimme kirjastossa ja urheilukentällä leikkimässä, 5-vuotias hyppi normaalisti pituushyppyä ja kiipeili telineissä. Ihmettelin, kun 3-vuotias ei halunnut tulla rattaista pois, vaan valitti että ei jaksa. Hänen huonon tuulensa ja itkunsa takia lähdimmekin nopeasti kotiin. Kotimatkalla 5-vuotiaskin valitti, että väsyttää ja että jalkoihin sattuu "joka paikkaan."

Kotona 5-vuotias paneutui saman tien sohvalle, ja älysin mitata kuumeen: 38.5. Myös 3-vuotias halusi vain maata sohvalla ja sanoi että kurkku on kipeä. Hänellä ei ollut kuumetta mitatessa.

Jaahas, nyt on sitten meille joku flunssa taas rantautunut, ajattelin samalla kun aloin itsekin tuntea lisää oireita: vilunväreitä, nopeasti voimistuvaa kurkkukipua, päänsärkyä ja väsymystä. Myös lihakseni olivat nyt kauttaaltaan kipeät jaloissa ja käsissä. Lämpötila minulla oli iltapäivällä 37.5 ja illalla 37.9. 5-vuotiaalla kuume oli illalla laskenut 38.1:een ilman kuumelääkettä.

Seuraavana yönä alkoi kuiva, kova yskäni. Yskin puoli yötä, ja yskässä ominaista oli juuri sen kuivuus. Ennenkin yskäni ovat alkaneet kuivana ja muuttuneet kosteiksi parin päivän sisällä, joten ajattelin että normiflunssaa tämä on, tietenkin, ellei jopa influenssaa.

Seuraavana aamuna 5-vuotiaalla ei enää ollut kuumetta, vain pientä lämpöä 37.2-3. Iltapäivällä sekin laski normaaliksi ruumiinlämmöksi. 3-vuotiaalla ei missään vaiheessa ollut kuumetta. Molemmat valittivat kurkkukipua parin päivän ajan ja söivät sen ajan huonommin, kuten aina kurkkukivussa. Sen jälkeen he ovat olleet terveitä, paitsi 3-vuotiaalla pientä yskää herätessä (muutama yskähdys), hänelläkin kuivaa.

Oma tautini muuttui nopeasti pahemmaksi, yskä oli niin kovaa ettei sellaista ole elämässäni ennen ollut, vaikka olen hyvin monia hengitystieinfektioita ja pitkittyneitä yskiä sairastanut elämässäni. Olotila oli myös kuin pahimmassa influenssassa ja yli 39 asteen kuumeessa, vaikka lämpö oli max.vain 38.1- 38.2.

Lihassärky jatkui kolme neljä päivää, päänsärky vähän pidempään, melkein viikon ajan. Yöt kuluivat yskiessä, jouduin nukkumaan istualtaan ja ottamaan yskänlääkettä, mitä kumpaakaan ei koskaan ole yskissäni tapahtunut vaan olen pärjännyt ilman. Nyt yskänlääke oli tärkeä, jotta sain kuivaa yskää lohkeamaan edes aavistuksen.

Kolmantena sairauspäivänä alkoi kaikkein kummallisin oire sairaudessa: järkyttävän kova jano ja suun kuivuus. Piti juoda koko ajan, lasikaupalla, eikä silti helpottanut vaan oli tunne, että ei ollut juonut mitään koko päivänä. Kurkku oli niin kuiva, että kaiken kiinteän ja etenkin leiväntyyppisen kuivan ruuan syöminen oli hankalaa ja piti huuhdella alas vedellä.

Lisääntynyt janon tunne jatkuu edelleen nyt 12.sairauspäivänä, ainakin eilen koko päivän tuntui mutta nyt aamulla, elättelen toivoa että olisi vihdoin poistumassa  tai ainakin vähentymässä älytön jano.

Lisäksi olen tuntenut sairauden aikana tavallista useammin suonenvetoa jaloissani, en tiedä liittyykö sairauteen mutta mainitsen kuitenkin.



Neljäntenä sairauspäivänä eli torstaina 12.3. alkoi minulla myös ripuli, jonka aluksi arvelin yskänlääkkeen sivuvaikutukseksi. Jätin yskänlääkkeet tämän takia pois, sillä pelkäsin ripuloinnin vievän minut liian heikkoon kuntoon koska muutenkin olin niin kipeä enkä saanut syötyä juuri mitään. Kurkun kuivuuden lisäksi ruokahalu oli muutenkin täysin kadonnut. Painoni on pudonnut useamman kilon ja koska olen muutenkin hyvin hoikka, pienikin painonpudotus huolestuttaa.

Ripuli jatkui kuitenkin vielä seuraavana päivänä rajuna ja vähän vielä sitä seuraavana eli lauantaina, kunnes loppui.

Torstaina alkoivat oireilla mieheni sekä 10-vuotias tyttäreni. Heille tuli kurkkukipua, päänsärkyä, väsymystä ja vilunväreitä eli kuumennousun tunnetta molemmilla. Miehelläni nämä oireet jäivätkin ainoiksi ja jatkuivat 5 päivää, mutta sen jälkeen hän on ollut melkoisen normaali ja palannut töihin (etätöihin kotona). Kuumetta ei miehelläni missään vaiheessa ole ollut. Hän kuvailee tautiaan "lievän flunssan kaltaiseksi".

Tyttärelläni näiden oireiden lisäksi nousi lauantai-iltana kova kuume. Kuumeennousu oli horkkamaista ja siihen liittyi sekavuutta ja levottomuutta. Kuumelääkkeellä saimme kuumennousun kuriin, ja lukema ehti käydä mitatessa 38.7:ssä. Rajut kuumeennousut ovat hänellä tavallisia muissakin infektioissa, eli hänen kanssaan täytyy nopeasti ottaa kuumelääke torppaamaan kuumeen nousu heti kun nopean nousun oireet näkyvät. Kuumelääkkeen ansiosta tytön kuume on pysynyt järkevissä lukemissa, noin 38: ssa tai vähän alle.

Tässä välissä mainitsen, että aluksi lääkitsin omaa päänsärkyäni ja poikien kuumetta ibuprofeiinilla, kunnes tuli mm.Ranskan terveysviranomaisten antama suositus sekä myös WHO:n antama suositus siitä, että parasetamoli on koronaa sairastaessa parempi kuumelääke. On ensimmäisiä tutkimusviitteitä siitä, että ibuprofeiini saattaa pahentaa koronan oireita. Laakson terveysasemalla lääkäri leimasi tämän "ranskalaiseksi valeuutiseksi", mutta nyttemmin on selvinnyt että ei se valeuutinen missään vaiheessa ole ollut. Viitteitä ibuprofeiinin riskeistä koronassa on, ja sikäli mikäli kun parempaa tietoa ei vielä ole, olen pitänyt parempana vältää Buranaa ja muita ibuprofeiinivalmisteita.

Lisäksi olen järkeillyt, että pieni kuume tekee hyvää tässä taudissa, enkä ole pyrkinyt enää lääkitsemään kuumettani vaan mielummin kärsin vähän päänsärystä. Kuume on elimistön luonnollinen puolustusreaktio ja korkeammassa lämpötilassa keho taistelee paremmin virusta vastaan. Mielestäni tämä on hyvä muistaa, jos kyseessä on vähäkuumeinen korona.

Lauantaina sain kuulla, että myös naapuriperheessämme on äiti samoissa oireissa kun minä, hänellä myös hengitysvaikeutta astman takia. Miehellä samantyyppistä oireilua, lapsille hyvin lievää tai ei ollenkaan oireita. Kurkun kuivuus myös heillä erityisen oire. He olivat ihmetelleet kuivaa kurkkuaan ja vitsailleet, että tältä täytyy vampyyreista tuntua kun ne sairastavat. Tämä perhe oli, se jonka kurkkukipuinen tyttö oli ollut meillä leikkimässä oireilumme alkua edeltävän viikon keskiviikkona eli 5 päivää ennen oireiden alkua. Perheellä on kontakti samojen tilojen kautta testillä varmistettuun koronapotilaaseen. Silloin olin varma, että se mitä jo loppuviikon aikana olin alkanut epäillä, oli totta: meillä on koronaa.

Sunnuntaina tyttö oli kuumeinen koko päivän, lämpö alkoi nousta heti kun kuumelääkkeen vaikutus alkoi lakata mutta pysyi uudella lääkkeellä kurissa. Hän valitti koko ajan kovaa kurkkukipua ja lievää päänsärkyä, myös pientä kuivaa yskää alkoi ilmetä mutta ei jatkuvaa kuten minulla vaan ajoittaista yskähtelyä.

Maanantaina kävimmekin Laakson koronaterveysasemalla, koska tyttäreni sairastetun neuroborrelioosinsa takia lukeutuu riskiryhmään. Emme kuitenkaan saaneet testiä. Tästä eli  käynnistä Laakson koronaterveysasemalla olen kirjoittanut erillisen postauksen.

Tyttären kuume alkoi laskea tiistaina, mutta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä hänen nenänsä tukkeutui äkillisesti ja voimakkaasti. Toisin kuin yleensä  aina hänellä hengitystieinfektoissa, tässä taudissa hänellä ei ole ollut lainkaan nuhaa tai nenän tukkoisuutta. Sama on myös minulla, eli yleensä kehitän aina heti nuhan joka hengitystieinfektiossa (myös influenssoissa, joita minulla on ollut jokunen) ja minulla on krooniseen nuhaan viittaavaa oireilua, mutta nyt nenäni on ollut suorastaan tavallista kuivempi.

Tuona yönä kuitenkin tyttären nenä oli niin tukossa, että hengitys oli vaikeaa ja vaivalloista ja korisevaa, tietysti koska suun kautta hengitti. Hänellä oli myös lyhyitä katkoksia hengityksessä, jotka toivat mieleeni hänellä aikaisemmin vuosia sitten olleen uniapneaoireilun jota hoidettiin lääkärillä asti ja  joka johtui ilmeisesti homealtistuksesta. Uniapnea korjaantui, kun kotonamme tehtiin remontti ja poistettiin kuiva homeläikkä hänen huoneensa seinästä.

Tästäkin yöstä olen kirjoittanut oman postauksen, Yöllinen soitto hätäkeskukseen.

Seuraavana yönä tuosta tukkoisuusyöstä ja nyt myös viime yönä lapseni nenä oli taas aivan auki eikä tukkoisuutta ollut, vaikka olimme lakanneet antamasta avaavaa suihketta ja huuhtoneet sen sijaan nenää suolavedellä. Eilen illalla en tehnyt sitäkään, mutta nenä pysyi yön auki ja uni oli rauhallista. Kuumetta hänellä ei enää ole ollut.

Kotimme on aikamoisessa kaaoksessa kun koko perhe on sairastanut.
Lääkkeitä, vitamiineja ja likaisia laseja on joka puolella, sillä myös
lapsia on janottanut tavallista enemmän oireilunsa aikana.


Oma toipumiseni tuntuu hitaalta, mutta silti joka päivä aavistuksen paremmalta. Väsymys on edelleen kovaa, mutta siinä on mukana varmasti vielä univelkaa 10 yöltä, jolloin yskän ja erinäisten huolien takia nukuin todella vähän ja jopa kaksi yötä valvoin kokonaan. Nyt olen kahtena yönä saanut nukuttua pitkät hyvät yöunet, mikä on auttanut paljon.

Nyt keskityn kaikin voimin lepäämiseen ja ruuan syömiseen. Ravitseva ruoka auttaa, ja se kannustaa minua syömään vaikka ruokahalu ei vielä entisellään olekaan. Olen aikamoinen sokerihiiri ja herkuttelija yleensä, mutta nyt edes suklaa ei oikein maistu. Onneksi se teen kanssa sulaa kuin itsestään suuhun niin saa kaloreita. Hedelmämehuja juon myös paljon, lisäksi otan C-vitamiinia lisäravinteena.

Yksi kysymysmerkki tässä kaikessa on (monen muun kysymysmerkin lisäksi) on, milloin esimerkiksi mieheni voi lähteä käymään kaupassa. Hänellä oireita ei enää ole, mutta olen lukenut tietoja joiden mukaan virus voi elää kehossa jopa 5 viikkoa taudin jälkeen ja olla tartuttava. Hän tietenkin pysyy kotona vielä pitkään ja ainakin pari, kolme viikkoa. Haluamme olla varovaisia tämän asian kanssa.

Mutta odottelemme myös virallista ohjeistusta Suomen terveysviranomaisilta, tässä tilanteessa olisi erittäin tärkeää saada tietoa kaikista koronaan liittyvistä asioista ja varsinkin tartuntariskin ajoista ja kestävyydestä. Paradoksaalista kyllä, Suomen terveydenhuoltojärjestelmä ei edes pidä meitä koronapotilaina vaan meille on sanottu että "tämä on varmaankin ihan vaan tavallista influenssaa, juuri tämän talven influenssaan liittyy kuivaa yskää" ja että "suun kuivuushan nyt on minkä tahansa flunssan oire". Nämä ovat siis sitaatteja lääkäreiltä, joiden kanssa olen asioinut sairautemme aikana.

 Eikä testauksia Suomessa tehdä juuri kenellekään, ei edes selväoireisille, joten periaatteessa kaikki on meidän vastuullamme. Jos olisimme vähemmän vastuullisia ja vähemmän asioista tietäviä, parhaillaan voisi esimerkiksi jo oireeton mieheni nytkin olla tuolla huseeraamassa kaupoissa tartuttamassa.

Tässä luettelomainen selostus eli meidän tarinamme koronasta. Seuraavaksi blogissa tulossa postaus siitä, mitä kaikkea hyvää me voimme tästä vaikeasta, ennenkokemattomasta tilanteesta eli koko maailman pysähtymisestä löytää. Aion siis kertoa eristysarjestamme ja siitä, miten olemme kuin ihmeen kaupalla, täysin vastoin etukäteisodotuksia, löytäneet kodistamme ja toisistamme oudon, toisenlaisen ja voimakkaamman onnellisuuden, läheisyyden ja rakkauden kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Seuraa päivityksiäni koronatilanteestamme ja arjestamme myös Instagramissa: @ferrante_anna

Lue myös muita kirjoittamiani korona-aiheisia tekstejä: 

Tällaista on arki karanteeni-Italiassa - tyhjät kadut, autiot piazzat, taskussa kulkuluvat. Tämä voi olla edessä Suomessakin, mutta sekin on parempi olla tekemättä tarpeeksi

Tässä syy miksi hallituksen pidättäytyminen "spektaakkeleista loukkaa jokaista suomalaista

Miksi koronavirus ei ole vain mikä tahansa influenssa, vanhusten tauti tai Italian vaiva, vaan vaarallinen kaikille meille

Koronavirus on levinnyt Italiaan. Tuleeko se meillekin, täytyykö alkaa täyttää ruokakaappeja?

Hyvää laiskiaista - ja tyyneyttä ja rauhallisuutta! (Koronaviruksesta osa 2)

Terveysviranomaisten ohje koronaviruksen estämiseksi: "Älä mene sairaana töihin" - helpommin sanottu kuin tehty

Koronakriisin vaikutus Italian turismiin: Venetsiassa ilmaisia aperitiiveja ja Roomassa hotelli, jossa hinnan päättää asiakas

Miehet ja vanhukset enemmistönä kuolemantapauksissa - Italian koronaviruskuolemat numeroina ja tunnelmia maskien takaa

Koronaviruspelkoa Roomassa: "Kiinasta tulevilta pääsy kielletty"






Kommentit

  1. Ensinnä, ihana kuulla että voitte paremmin! Hiukan särähtää korvaan tuo ketään ei testata, se ei pidä paikkaansa.Tälläkin herkellä sairaalat ympäri Suomen testaavat sankoin joukoin potilaita. Myös niitä joilla ei ole kontaktia ulkomaille, mutta kärsivät hengitystieoireista ja tarvitsevat sairaalahoitoa. On tärkeää löytää tästä ryhmästä ne potilaat, jotka todella Koronaa sairastavat. Näistä sairaalahoitoa vaativista potilaista testataan myös muita infektion aiheuttajia, jotta heidän oikea hoitopaikkaansa löytyy. En vähättele kokemuksiasi, ne ovat aina henkilökohtaisia, mutta syyttäessäsi lääkäreitä tiedon vähättelystä syylistyt siihen myös osaltasi itse. Mikä se lopullinen totuus missäkin asiassa on voi riippua niin monesta eri asiasta ja tässä tietotulvassa on kaikkien vaikea pysyä perässä. Esim joku aika sitten julkistettiin tutkimus jossa oli viittauksia siihen, että paracetamoli aiheuttaa masennusta. Voi olla, mutta pitkäaikaiskäyttäjillä on yleensä myös muita ongelmia ja jo pelkästään kipu yksistään voi olla se masennusta aiheuttava tekiä (ja nämä on nyt ihan omia mutu tuntuma asioita, sen kummemmin tutkimukseen perehtymättä) Ibubrofeeni on monella tapaa kaksiteräinen lääke. Se on tehokas, mutta samalla munuaistoksinen (kun taas parasetamoli maksatoksinen) en ole perehtynyt millä tavalla ibuprofeeni on tässä taudissa katsottu olevan huono, esim tehohoitopotilailla ibuprofeiinia käytetään todella harvoin. Joka vuosi ihmiset onnistuvat lääkitsemään itseään liikaa ibuprofeiinillaa jos eivät ole huolehtinet riittävästä nesteytyksestä suhteessa kuumeeseen ja otettuun lääkeannokseen.


    Toivotan teille malttia levätä, myös makuullaan tehty kirjoitus ja ajatustyö rasittaa elimistöä. Ehdit kyllä kirjoittaa. Lämmöllä teitä ja kaikkia ajatellen, auringon säteitä toivotellen. Me selviämme tästä, mutta vain yhdessä toisia tukien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja näkemyksistäsi sekä paranemisen toivotuksista! Niinhän se juuri on, että asiasta liikkuu hurjasti huhuja ja tietoa, mikä väärää mikä oikeaa, sitä on vaikea tietää. Ja niin vähän vastauksia kysymyksiin, etenkään varmoja vastauksia. Kiitos myös muistutuksesta, että lepäämiseen pitää keskittyä toden teolla. Kirjoittaminen ja ajatustyö todella saattaa rasittaa, mutta onneksi olen rutinoitunut ja nopea kirjoittaja ja jostain kumman syystä viimeisen vuoden aikana en ole muuta tehnytkään kuin treenannut kirjottamista, sekä blogissa että runsaasti paljon enemmän muita tekstejä kirjoittamalla, proosaa ja novelleja. Ikään kuin olisin harjoitellut tätä hetkeä varten... Nyt sanat vain soljuvat jostakin, tulevat kuin itsestään ja esim. yllä mainitun tekstin kirjoittamiseen meni reilu vartti. Lisäksi asiasta kirjoittaminen ja oman näkökulmani jakaminen antaa minulle uskomatonta voimaa, se on ollut tämän kaiken keskellä yksi tärkeimmistä voimaantumiskeinoistani. <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Kesäilta Haltialan auringonkukkapelloilla. Niin kauan kuin on auringonkukkia, on myös toivoa.

Helsinki-Rooma, 4. matkapäivä: Italian aurinko ja uusi koronatodellisuus

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?