Rajat auki - eikun mökille siis! Yksilön vastuu ja selkeiden sääntöjen tarpeellisuus epidemian hillinnässä

Nyt olisi tie mökille taas auki - mutta tarkoittaako se että
tien päälle pitää heti lähteä?
Suomalaisittain erittäin poikkeuksellinen toimi eli Uudenmaan maakunnan eristäminen päättyi hallituksen ilmoituksesta tänään keskiviikkona. Rajoituksen päättäminen johtui kai pitkälti siitä, että oikeudellista perustetta sen jatkamiselle ei ollut. Olisi tarvittu raskaita motiiveja ja perusteita sille, että rajoituksen jatkaminen olisi - ei vain hyvä tai tehokas, vaan välttämätön toimenpide viruksen leviämisen hillitsemiseksi.

Pääministeri korosti, että eristyksen päättymisestä huolimatta "nyt ei ole oikea aika lähteä mökille". Toisin sanoen suositus mahdollisimman vähäisestä liikkumisesta ja kontakteista on edelleen voimassa. Mikään muu myöskään rajoituksissa ei ole muuttunut, ainoastaan Uudenmaan eristys päättynyt.

On heti puhjennut vilkas keskustelu siitä, oliko päätös oikea vai ei. Vastuutonta, sanoo joku. Aivan oikein, tuumii toinen. Monella on asiaan painava mielipiteensä.

Itselläni ei asiaan oikeastaan ole mielipidettä. En kuvittele tietäväni, mikä on tällaisissa tilanteissa oikea ratkaisu päättäjiltä. Tilanne on niin uusi ja vaikea, etteivät päättäjätkään välttämättä tiedä, mitkä ovat oikeat ratkaisut tästä selviämiseksi mahdollisimman vähin vaurioin.

Mutta minulla on epäilys, että olkoon eristyksen päättyminen oikea tai väärä liike, yksi asia on varma: se tapahtui mahdollisimman huonoon aikaan, juuri kun monilla poikkeustilan "turnauskestävyys" on muutenkin koetuksella ja kotona pyöriminen alkaa käydä hermoille.

Monille ensimmäinen reaktio eristyksen päättymiseen on: nyt voin ylittää rajan. Nyt voin lähteä mökille ja ties minne, nyt voi liikkua niin kuin huvittaa. Tämä on erittäin yleinen virhepäätelmä, joka ihmisille syntyy. Koska hallitusvalta kielsi sakon uhalla rajan ylittämisen ilman pätevää syytä, en sitä ylittänyt. Nyt kun kieltoa ei enää ole, voin sen tehdä.

Sokeudutaan siis sille, että kotona pysyttelyn hyödyt ja suositeltavuus ovat aivan yhtä korkeita kuin ennenkin. 

Myöskään kokonaistilanne ei ole muuttunut: meillä jyllää edelleen erittäin tarttuva, ihmiskunnalle aiemmin tuntematon virus, jonka hallitsematon leviäminen voi kaataa valtioiden terveydenhuoltojärjestelmät ja aiheuttaa suurta kuolleisuutta. Jotta pandemiaa hillittäisiin ja edellä mainittuja haittoja minimoitaisiin, on epidemian ensiksi kohdanneissa maailmankolkissa huomattu hyväksi rajoittaa ihmisten välisiä kontakteja mahdollisimman paljon. Sitä mukaa kun tauti on levinnyt maailmassa, liikkumis- ja kontaktirajoitukset ovat osoittautuneet tehokkaisiksi yhä uusissa maissa, esimerkiksi Suomessa.

Liikkumisrajoituksia ja suosituksia kontaktien välttämisestä ei tehdä, jotta tahalleen vaikeutettaisiin ihmisten elämää. Eikä yksilön tulisi rajoituksia ja suosituksia siten käsittääkään. Niitä annetaan, jotta epidemian leviäminen pysyisi hallittavissa rajoissa ja jotta kaikki, sellaisetkin jotka itse eivät kokonaisuutta näe, toimisivat epidemiaa hillitsevällä tavalla.

Ihannetilannehan olisi, että jokainen ymmärtäisi liikkumisen ja kontaktien välttämisen tärkeyden aivan ilman rajoituksiakin.


Valitettavasti on vain nähty eri puolilla maailmaa ja myös Suomessa, että osa kansasta ei toimi tartuntoja vähentävällä tavalla ilman vahvoja suosituksia ja tiukkoja määräyksiä, jopa sakon tai vankilan uhkaa. Suositukset ovat parempi kuin ei mitään, mutta eivät useinkaan toimi halutulla tavalla läheskään kaikkien kohdalla. Ihmisen on hyvin vaikea nähdä oman toimintansa kytkeytyminen isompaan kokonaisuuteen  ja omien tekemisien välillisten vaikutusten vakavuutta. Helposti ajatellaan, että jos minä vain nopeasti menen mökille, niin mitä siitä muka voisi seurata. Olen varovainen, en koske minnekään, olen huomaamattomampi kuin varjo.

Mutta ei se niin mene. Yhdellä mökkimatkalla on lukemattomia eri mahdollisuuksia viruksen leviämiseen. Ja vaikka juuri sinä ei tartuntaa levittäisi tai saisikaan, jollekin mökkimatkalaisella näin käy. Jos kaikki toimivat kuten sinä eli ajattelevat ettei mitään voi tapahtua juuri minulle, kun nopeasti vain käväisen mökillä / rautakaupoilla / vaatekaupoilla / ystävien luona, vesittyy epidemian hillitseminen pahemman kerran.

Ei ole kyse pelkästään siitä, mitä juuri minulle voi tapahtua, jos nyt lähden mökille. Vaan myös ja ennen kaikkea siitä, miten yksilön toiminta vaikuttaa muihin ja isoon kokonaisuuteen. Helposti sitä sortuu ajattelemaan vain oman sairastumisen riskiä. Jos sairastun, olen nuori ja terve, minulla on hyvät mahdollisuuden selvitä lievällä taudinkuvalla. Tai olen jo vanha ja vaivainen, johonkin kumminkin kohta kuolen. Ja jos sairastun mökillä, palaan omaan kotikuntaan sairastamaan.

Tällainen ajattelu sulkee pois oman riskin mahdollisena tartuttajana. Siinä unohtuu vastuu omasta toiminnastaan. Nyt jo tiedetään, että monet viruksen kantajista ovat oireettomia ja tartuttavat silti, puhumattakaan lieväoireisista sairastuneista. Mieheni esimerkiksi selvisi taudistaan neljän päivän lievällä kurkkukivulla, päänsäryllä ja lämmönnousun tunteella. Ellei perheessä olisi ollut muillakin oireita ja paljon selkeämpiä, hän olisi etenkin ensimmäisinä sairauspäivinä erehtynyt pitämään omia oireitaan lyhyistä yöunista johtuvana väsymyksenä ja joskus muulloinkin häntä vaivanneena aamukurkkukipuna.

Periaatteessa kukaan ei voi olla täysin varma siitä, etteikö tälläkin hetkellä olisi oireeton tai vähäoireinen koronan tartuttaja. Oma toiminta tulee siis nähdä myös ja ennen kaikkea suhteessa toisiin ihmisiin ja kokonaisuuteen, ei pelkästään omasta näkökulmastaan pohtien, voinko minä saada tartunnan jos nyt lähden mökille.

Velvollisuus elää hetken ajan (kuinka pitkän, sitä ei kukaan vielä tiedä) kaikkea ylimääräistä liikkumista ja kontakteja välttäen koskee jokaista. Se pitäisi olla selvä ihan kaikille, ilman erityisiä suosituksia, kehoituksia, määräyksiä tai rajoituksia. Mutta koska ei ole, kaikkia näitä tarvitaan. Sosiologian näkökulmasta tiukat määräykset, kiellot ja käskyt ovat jopa toivottavia tällaisessa tilanteessa, sillä ihmiseltä voi olla liikaa pyydetty itsenäisesti ymmärtää omien tekemisten välillisten vaikututusten vakavuutta. (Lue aiheesta erinomainen Kaisa Kuurneen artikkeli)


Summa summarum: Hallituksen päätös lopettaa Uudenmaan eristys on oikeudelliselta kannata ymmärrettävää, mutta vahingollinen siksi, että niin monet voivat tulkita sen väärällä tavalla: koska rajat ovat auki, voin nyt vapaasti lähteä mökille. Joku varmasti myös tulkitsee asian niin, että pahin olisi jotenkin nyt ohi. Koska "turnauskestävyys" tässä vaiheessa epidemiaa on muutenkin koetuksella ja monilla alkaa tuntua painetta höllentää karanteeniaan, eristyksen lopettaminen tuli harvinaisen huonoon saumaan.

Sillä poikkeustila ei ole ohi, vaikka Uudenmaan raja on nyt auki. Poikkeustila ei ole ohi, vaikka sairaalapotilaiden määrä on pysynyt vakaana ja kuolemantapaukset maltillisina. Se että olemme näinkin hyvässä tilanteessa niiden suhteen, on paljon sen ansiota, että niin monet ovat tunnollisesti noudattaneet liikkumisrajoituksia ja suosituksia, vaikka ne pelkkiä suosituksia ovatkin.

Jos nyt lähdetään mökeille kuin viimeistä kesäpäivää ja muutenkin höllennettään kontaktienvälttämistä, tilanne voi nopeasti muuttua.


Oma kysymyksensä on se, miksi niin monelle on vaikeaa elää hetken aikaa karanteenimaisissa olosuhteissa ja välttää tavallisesti elämään kuuluvia asioita. On tietenkin ymmärrettävää, että tulee halu jatkaa elämää mahdollisimman normaalisti ja tehdä asioita, joita on tottunut tekemään. Kevät tulee, mökki kutsuu, piknikit Kaivopuistossa ja pussikaljat Espalla.

Voi olla vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että elämä ei ole tällä hetkellä niin kuin ennen, eikä tule enää koskaan olemaankaan täysin entisenkaltaista. Moni asia onneksi tulee palautumaan ennalleen, saamme pikku hiljaa takaisin rajoittamattoman vapautemme, mutta siihen voi kulua vielä pitkä aika. Vaikeat ajat täytyy vain kahlata läpi, oma vastuu ja omien tekojensa seurausten kytkeytyminen kokonaisuuteen koko ajan mielessä pitäen.

Isovanhempanne lähtivät sotaan isänmaansa puolesta ja joutuivat olemaan siellä vuosikausia, parhaan nuoruutensa tai aikuisuutensa uhraten. Ja te valitatte, kun teidän täytyy pysyä joitakin viikkoja omalla kotisohvallanne. Tämäntapaiseen lauseeseen on Italiassa voinut törmätä jo viikkokausia, jo silloin kun maassa oli vasta suosituksia ja alueellisia eristyksiä. Monet valittivat, erityisesti nuoret, kun heitä pyydettiin hetkeksi unohtamaan aperitiivit ja kokoontumiset kavereiden kanssa. (Lue aiempi aiheesta kirjoittamani artikkeli "Isovanhempamme lähtivät sotaan maansa puolesta, ja te valitatte koska teidän täytyy pysyä kotisohvallanne" - Rajoitettu vapaus ja vapauden rajat. Koronapandemia on rajattomaan liikkuvuuteen tottuneelle nykyeurooppalaiselle poikkeuksellinen tilanne)

Sitten Italiaan tulivat voimaan tiukemmat määräykset ja poliisi sekä armeija jalkautuivat kadulle tarkastamaan jokaiselta ulkonaliikkujalta kotoapoistumiseen oikeuttavan asiakirjan. Suositukset eivät enää toimineet, oli siirryttävä kieltoihin. Ja yhä edelleen Italiassa on porukkaa, jotka niitä uhmaavat.

Ymmärrys oman toiminnan vaikutuksista kokonaisuuteen ei avaudu kaikille tiukimmassaan paikassa, kuten sosiologiassa hyvin tiedetään, mutta juuri sitä varten ovat olemassa selkeät säännöt ja kiellot. Vastuun langettaminen yksilölle ja yksilön oman harkinnan varaan on uhkapeliä ja sitä paitsi todella raskas vastuu kannettavaksi. Me ihmiset olemme laumaeläimiä ja meidän on paljon helpompi toimia kriisitilanteessa, kun sanotaan selkeästi ja suoraan, mitä saa tehdä ja mitä ei.











Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Oliko minulla korona vai ei?

Nyt muutetaan Italiaan! Virtaavan veden odottamaton seuraamus Nurmijärven Myllykoskella

Menneisyyden kummallisuuksia: kihloihin Firenzen väentungoksessa ja onni jonka tajusimme vasta kun se oli ohi