Mustikkapasta

Piazza del Duomo, Spoleto Kello on seitsemän aamulla ja istun anoppilan parvekkeella. Aurinko tekee juuri nousuaan, se on noussut jo mutta kipuaa parhaillaan näkyviin Colli Albanien , talojen kattojen ja korkeiden Välimeren mäntyjen takaa. On sunnuntaiaamu joten vallitsee ihmeellinen rauha. Alhaalla kadulla hurisee auto vain silloin tällöin. Lintujen äänet kuuluvat. Tunnistan varpusten tirskahtelun ja kottaraisparven korviahuumaavan kuoron, mutta huilumaista ääntä pitävä lintu sekä yksitoikkoista triit triit -sävelmää toisteleva yksilö jäävät arvoitukseksi. Nyt konserttiin yhtyy kaukaa kantautuva sepelkyyhkyn kurnutus, sen tunnistan ongelmitta myös. Roomassakin siis on lintuja, kunhan ne vain kaupungin meteliltä saavat äänensä kuuluviin. Yleensä näin aamutuimaan, vielä parempi jos sunnuntaina. Aamut ovat parasta aikaa täälläki n. Koko kesän Suomessa olen nauttinut juuri aamuista, hetkistä jolloin olen voinut siirtyä suoraan sängystä terassille auringonpaisteeseen. Kirjoitanhan...

Piazza Navona Istun anoppilan parvekkeella melonilautanen ja puolentoista litran vesipullo edessäni ja juon kolmatta lasia peräkkäin. Ai onko vähän kuuma? No on, lämpötilat ovat edelleen yli 30 asteen eikä edes eilisiltainen pieni ukkosenpoikanen onnistunut viilentämään ilmaa ja viemään sen nihkeää kosteutta mennessään. Kattojen yllä lentää armeijan helikopteri korviahuumaavan melun saattelemana, se on pyörinyt yllä jo useamman kerran aamupäivästä asti enkä halua edes ajatella, minkä syyn takia - parempi olla tietämättä. Lapset leikkivät sisäpihalla, he kävivät juuri nonnan kanssa jäätelöllä alakerran kahvilassa ja purkavat nyt sokerihumalaansa pallopelissä. Periaatteessa ja condominion eli taloyhtiön kirjoittamattoman säännön mukaan juuri nyt eli kahdesta neljään iltapäivällä heidän kuuluisi olla hiljaa sisällä siestaa viettämässä, mutta vetoan ulkomaalaisuuteeni ja annan lasten leikkiä ulkona. Yritäpä pitää kolme energistä lasta hiljaa sisällä silloin kun he ovat juuri syö...

Tällainen helmi löytyy Helsingistä. Minulla on ihana isosisko, jonka kanssa olemme paljon yhteyksissä. Soittelemme kerran, pari viikossa, treffaamme toistemme kotona tai muualla kerran, pari kuukaudessa, joskus useamminkin. Kymmenen vuotta sitten ryhdyin soittamaan siskolle aivan erityisen jännittävästä syystä - mutta en ollut varautunut siihen, että sainkin itse yllättyä eniten. Olin pari viikkoa aikaisemmin tehnyt positiivisen raskaustestin, esikoiseni siinä antoi ensi merkin itsestään, se oli tapahtunut Italiassa ja olin päättänyt, etten halua kertoa niin suurta uutista niin kaukaa, vaan odotan paluuta Suomeen.  Mieluiten olisin kertonut kasvotusten, mutta en malttanut enää odottaa vaan otin puhelimen käteen. Puhelin hälytti, sisko vastasi, ja vaikka oma uutiseni poltteli huulilla, huomasin että sisko oli tavallista kiihtyneempi hänkin, joten pidättelin sanojani vielä.  "Mulla on tosi jännää asiaa", sisko sanoi melkein heti ensimmäiseksi. 

Karnevaaliaika on käsillä, saa sotkea! Terveiset Roomasta! Ilmassa on jo hitusen kevään ja karnevaalin tuntua. Tavallisesti karnevaali (laskiainen) onkin tähän aikaan jo hyvässä vauhdissa ellei jo ohi, mutta tänä vuonna sekä karnevaaliaika että pääsiäinen sijoittuvat vähän myöhäisempään ajankohtaan. Ensimmäiset karnevaalikulkueet nähdään täällä ensi sunnuntaina eli juuri kun lomamme päättyy. Lentokoneessa näkyi ensimmäinen turisti shortseissa ja t-paidassa. Niitä näkyy Roomassa aina, kun lämpötila kohoaa yli kymmeneen ja aurinko paistaa, eli käytännössä läpi kylmimpien talvikuukausienkin. En tiedä miten he tarkenevat, sillä kylmää täällä riittää. Vaikka auringossa päivällä lämpötila kohoaa yli viiteentoista, ovat illat ja varjot tosi viileitä ja kalseita luiden ytimiin asti ulottuvasta korkeasta ilmankosteudesta johtuen. Täällä sitä siis palellaan siinä paremmassa takissa, sillä eihän niitä toppavaatteita tänne tietenkään otettu mukaan (ks. edellinen postaus). Lapsilla toki on ...

Eskarireppu on jäänyt kesälomalle, toppatakit ei. Laitoin juuri vauvan ulos vaunuihin aamupäiväunille. Puin hänelle välikausihaalarin, hanskat, pipon ja sujautin lopuksi äitiyspakkauksen makuupussiin.  Lämpömittari näyttää 6 astetta. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun on kesäkuun toinen. Esikoisen eskarin viimeinen päivä. Päivä, joka oli merkitty kalenteriin jo alkutalvesta.  Päivään liittyi kovin kesäisiä mielikuvia. Laittaa tytölle kiva kevyt kesämekko päälle ja sandaalit jalkaan,  käydä eskaristapaluumatkalla lähikaupassa hakemassa jätskit. Iloita kesän alkamisesta ja tuntea samalla suurta äidin haikeutta eskarivuoden päättymisestä. Vaan eikö mitä. Paitsi että ilma on syksyisen jäätävä ja tuuli riepottelee juuri lehteen puhjenneita puita, tyttö on viidettä päivää kuumeessa kuin pahimpaan tautiaikaan konsanaan. Sen verran tauti on hellittänyt, että hän pääsi isänsä kyydissä aamulla sanomaan jäähyväiset ja viemään opettajille pienet muistot - talvitakki päällä ...

Rooman-loman tähtihetkiä Nyt kun olemme pullahtaneet takaisin Suomen kamaralle ja lumisateeseen, on ensimmäistä kertaa yli viikkoon aikaa hetken hengähtää. Viikko Roomassa kului kaikkien taiteen sääntöjen mukaan joka hetken täysillä eläen. Siitä sai kiittää sopivan lyhyttä - jota monet Italiassa kommentoivat sanoilla toccata e fuga - ja tiheästi ohjelmoitua lomaa.  Viikossa ehdimme oikeastaan kokea lähestulkoon kaiken, mitä yleensä Rooman-lomilla koemme: Aloitetaan säästä. Olimme onnekkaita, sillä joka päivä paistoi aurinko, ja lämpötila oli suomalaisittain helteinen, 25-26 astetta. Kerran ripotteli vettä muutaman minuutin ajan, mutta se riitti synnyttämään rakastamani märän asfaltin tuoksun.  Iltaisin ja aamuisin hellevaatteet vaihtuivat villa- ja talvitakkeihin. Yöllä selkä osui jäätävään kiviseinään, mutta toisaalta varpaat hikoilivat, koska appi oli laittanut lasten takia lämmityksen täysille koko yöksi.   Hikoilimme muutaman kerran myös liikenne...

Lomatunnelmia. Nyt se on alkanut, oikea kesä - ainakin italialaisille. Kirkonkellot kalkattavat ja kajahtelevat kello kuuden ja huomisen keskikesän juhlan, Ferragoston kunniaksi. Kauppa toisensa jälkeen sulkee ovensa ja liimaa luukulle lapun: chiuso per ferie. Ne jotka eivät vielä ole lähteneet, tekevät lähtöä lomille. Kauppojen ja ravintoloiden lomillelähtö on ollut käynnissä jo jokusen päivän. Jotkut pysyvät kiinni juuri ja juuri Ferragoston eli elokuun 15.päivän, toiset puoli elokuuta tai jopa enemmän. On harmillista löytää oman suosikkikaupan tai -ravintolan ovelta kyltti, joka kertoo pitkistä lomista. Toisaalta, rahaa säästyy ja hyvää ruokaa voi laittaa kotonakin. Lomatunnelmaan päästiin kiinni lopullisesti eilen, kun vietimme ensimmäisen päivänpuolikkaan rannalla Lido dei Pinissä. Vaikka kyseessä on Ferragosto-viikko, rannalta löytyi pyyhkeenpaikka meillekin ja jopa autolle parkkipaikka kohtuullisen kävelymatkan päästä. Linnunmaitoisessa meressä riitti tilaa ja suolan tuo...

Karrageenijäätelöä. Hyvistä puheista huolimatta monet aikomukset jäävät torsoiksi. Niin minunkin yritykseni pysytellä kaukana hyvästä jäätelöstä. Pakkasessani komeilee jälleen kerran Ben&Jerry`sin puolen litran taikinapalavaniljajäätelöpakkaus, eilen ostettu, puoliksi syöty. Ehdin jo iloita, että kyseisen jäätelön kulutus tulee pienenemään, kun suosikkimakuni poistui lähikaupan valikoimista, mutta eikö mitä - eilen huomasin sen saapuneen toisen lähikaupan pakastealtaaseen. Jotenkin minusta tuntuu, että lähikauppareissuni tulee yhä useammin suuntautumaan M-markettiin Valintatalon sijaan. Ellen sitten onnistu tekemään jotakin taikinapalajäätelöhimolleni. On aika paljastaa julkisesti toinenkin tein sen taas -erehdys, jota olen piilotellut jo jonkin viikon ajan:

Jäätelöä vai lisäainemössöä? Koska ajatus ruokien sisältämistä lisäaineista on alkanut ärsyttää minua koko ajan enemmän, päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja ryhtyä tekemään jäätelöä itse. Olenhan kiusallisen tietoinen siitä, että lempiherkkuni jäätelö on aikamoinen lisäainerypäs. Näin kesällä asia on tietysti entistäkin ajankohtaisempi, sillä jäätelöä kuluu litrakaupalla ja harva se päivä. Pian edessä on vielä kesälomareissu Italiaan, eikä jäätelölisäaineongelma siellä ainakaan helpotu. Mielessä siintävänä haaveena on, että jonain päivänä pyöräyttelen jäätelömaun jos toisenkin kotikeittiössä. Tuoreista, hyvistä raaka-aineista, jotka eivät ole nähneetkään E-koodeja tai glukoosisiirappeja. Ensikosketus jäätelöntekoon ei ollut kovin rohkaiseva:

Verigreippiä. Muistan vieläkin sen haltioituneisuuden, jonka vallassa olin päästessäni ensimmäistä kertaa italialaiseen jäätelöbaariin. Mitkä vaikuttavat valikoimat ja edulliset hinnat! Mitä värien ilotulitusta ja miten mahtavia aidoilla hedelmillä ja karkeilla koristeltuja jäätelökekoja! Vähemmästäkin meni parikymppiseltä sokerihiireltä suhteellisuudentaju sekaisin. Paikka oli Rooman Piazza Navona ja Blue Ice-jäätelöketju, johon olimme tulleet tulevan mieheni ja parin kaverin kanssa jälkiruokajäätelölle. Mies oli ystävällisesti luvannut tarjota, ja minä käytin häikäilemättä tilaisuutta hyväkseni ja valitsin isoimman pikarin. Se osoittautui virheeksi, mistä lisää myöhemmin. Italiassa jäätelöä ei myydä palloina kuten Suomessa, sillä ei italialaisesta jäätelöstä kunnolla palloja saisi, sen verran pehmeämpää se on koostumukseltaan. Sen sijaan hinta määräytyy pikarin tai tötterön koon mukaan. Mitä isompi pikari, sen enemmän saa valita eri makuja. Sitä minä en ensimmäisellä jäätelö...

Appelsiinimehua sokerilla vai ilman? Aamupalalla vastapuristettua appelsiinimehua hörppiessä silmiin osui aamun kiinnostavin uutinen: Pullat ja keksit säästyivät sitten sokeriverolta, ja leipomoissa iloitaan. Vain karkeista, limuista ja jäätelöistä saa jatkossakin pulittaa haittaveroa, mutta makeat jogurtit, vanukkaat ja kakut porskuttavat ilman. Ristiriitaista? Kyllä, mutta jos suoraan sanotaan, en usko että veroilla hillitään makeanhimoa tai ratkotaan sokerin aiheuttamia terveysongelmia. Kun karkkia tekee mieli, ei keskivertokuluttajalle kauheasti merkitse, maksaako pussi 1, 99 vai 2,29 euroa. Voin tietysti olla väärässä, mutta omiin kokemuksiin perustuen muutaman kymmenen sentin hintaero ei mässäilyyn paljoa vaikuta. Sokeriveron ristiriitaisuuden takia siitä myös menee sekin vähä pohja ja maku. Myös valmistajat ovat huomanneet ristiriitaisuuden ja keksineet kaikenlaista ovelaa veroa kiertääkseen. Oletteko huomanneet, että keksihyllyille on viime vuosina ilmaantunut vaikuttav...

Jäätelöbaarin värikästä valikoimaa. Yksi parhaimpia asioita, mitä Roomassa voi tehdä, on lähteä iltakävelylle Trastevereen. Vanhan työläis- ja juutalaisghettokaupunginosan vanhoja aikoja huokuvat kapeat keskiaikaiset kadut ja niille levittäytyvät ravintolat ja pubit hehkuvat kaikki keltaisenoranssissa iltavalaistuksessa, ja tunnelma on yhtä aikaa boheemi, romanttinen ja ah niin italialainen. Trasteveren keskusaukio Piazza Santa Maria in Trastevere on erityisen maaginen paikka, jossa historia ja erilaiset ihmiset kohtaavat. Suihkulähteen rappusilla istuskelevat turistit, "piipun"polttelijat, tavalliset italialaiset ihmiset ja ilmaan heitettäviä valopalloja myyvät extracomunitaret tuntuvat yhtäkkiä kaikki sopivan yhteen sen kummempia ongelmia. Ihan parasta on syödä ensin hyvin ja suunnata sen jälkeen jäätelöbaariin eli gelateriaan ja nauttia annos kuuluisanhyvää italialaista jäätelöä. Oma suosikkipaikkani on pitkään ollut Blue Ice-jäätelöbaariketju, jonka valik...