Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2020.

Lapset nukkuvat, päivän paras hetki - onko väärin ajatella niin?

Kuva
Veikkaan että jokainen vanhempi tietää tunteen: nukutusrituaalit ovat ohi, pienokainen (tai pienokaiset) ovat viimein vaipuneet unten maille ja vain luoja ja vanhempi itse tietää mitä kaikkia kommervekkeja se on vaatinut. Päivän hälinät ovat takana, pöydälle kaatuneet lasit ja lattialle levinneet puurot, niskakakat, leikkimaratonit, matelevat tunnit ennen puolison kotiintuloa, iltavilliydet ja kiukkukohtaukset. Aivan kaikki, koko pitkän päivän kattaus. 
Kodissa vallitsee hiljaisuus ja rauha, ja tuskin uskaltaa liikkua ettei se rikkoutuisi. Vain hullu se tämän riskeeraisi, parempi kun ei sohvalta liikahda, puhumattakaan huoneesta toiseen kävelystä ja jääkaapin oven aukaisusta. Ensimmäiset hetket siinä saattaakin kulua, sohvalla istuessa ilman että ainoakaan järkevä ajatus liikkuu päässä. Vain se, että nyt ne nukkuvat. Nyt voin vain olla. Ei tarvitse rauhoitella, tyynnytellä, sovitella, tyydyttää jonkun tarpeita. Ja siinä sivussa vielä yrittää kasvattaakin, antaa lapsille edes joitakin j…

Muutoksen menetetty mahdollisuus? Riitelyksi meni koronakonsensuskin

Kuva
Olisihan se pitänyt arvata - riitelyksi tämäkin meni. Koronaviruspandemia nimittäin. Siinä missä keväällä maailma oli (ainakin näennäisen) yhtenäinen uuden viruksen kohtaamisessa ja sen torjunnassa, niin nyt on jakauduttu kahteen leiriin. Ellei useampaankin. Toinen leiri jatkaa viruksen torjumista ja sen vakavuuden ymmärtämistä samantasoiseksi kuin keväällä, toinen leiri sanoo että sehän on vain flunssa ja kaikki torjuntatoimet ovat turhia tai ainakin ylimitoitettuja. Ja sortavat yksilön oikeuksia, yhteisestä hyvästä viis. 
Puolin ja toisin syytellään. Te jotka seuraatte suosituksia, olette sokeita lampaita. Te jotka ette noudata suosituksia, olette vastuuttomia typeryksiä. Ettekö ymmärrä, että juuri minä olen oikeassa?Moni on sitä mieltä, että korona on valtaapitävien tai valtaan halajavien juoni, 5G-verkon syytä tai päättäjien pyrkimys saada kansa ulkonaliikkumiskiellon alaiseksi ja talutushinhnaansa. Salaliittoteoriat valtaavat netin ja pursuilevat sieltä ulos. Kuka uskoo, että mask…

Matkalla parhaan ystävän kanssa - kuinka 15-vuotias koiramme pärjäsi Roomassa, rannalla ja 8000 kilometrin automatkalla?

Kuva
Olisiko tätä vuosikausia sitten uskonut, kun palasimme silloin neljävuotiaan koiramme kanssa eläinlääkäriltä päät painuksissa, tuoreen diagnoosin kanssa: sydänvika. Iän myötä paheneva, lääkkeillä koiran vanhetessa hoidettavissa, mutta osalla potilaista on valitettavasti edessä äkkikuolema nuorella iällä.Sen diagnoosin kanssa koiramme on nyt elänyt 11 vuotta lisää, eikä lääkkeitä ole vieläkään tarvittu. Viimeisimmässä tarkastuksessa eläinlääkäri, sama tuttu kuuntelija, sanoi ettei oikeastaan enää havainnut koko vikaa sydänäänissä. Voiko se parantua, kysyin ihmeissäni. Ei oikeastaan, lääkäri sanoi. Teillä on vain ollut onnea.Niin meillä tosiaan on ollutkin! Pentuna ja nuorena sairaalloinen ja sydänvikainen cockerspanielimme (korva- ja anaalirauhastulehduskierteitä, kohtutulehdus, virtsakiviä,  rasvapattileikkauksia, hammaskiveä, vatsaongelmia) on yhä ilonamme, ja nuoruuden sairastelut ovat iän myötä vähentyneet ja nyt vanhuksena lähes hävinneet. Sydänvikakin. Nera tuntuu iän myötä vain …

Vähän lähempänä taivasta - miniloma Italian Dolomiiteilla ja elämäni onnellisin hetki

Kuva
Olen kirjoittanut tätä blogia kirjoittamastani päästyä jo useamman vuoden, ja joka kerta postaus syntyy "kuin tuosta vaan". Päätän aiheen ja alan kirjoittaa - ja noin puolen tunnin kuluttua se on siinä, valmis teksti. Se vain tulee ulos, syntyy päässäni ja valuu sormistani näppäimille ilman että sen kummemmin suunnittelen. 
Koskaan ei ole ollut vaikeuksia aloittaa tai saada tekstiä aikaiseksi. Nyt on. Tasan kaksi viikkoa sitten olin vielä niissä maisemissa joista aion nyt kirjoittaa, ja koko kaksi viikkoa sen jälkeen olen halunnut kirjoittaa tämän postauksen.Olen aloittanut monta kertaa, mutta en ole saanut sanaakaan näytölle. Nytkään en näytä saavan, kiertelen ja kaartelen asiaa enkä ole kirjoittanut itse aiheesta vielä ollenkaan. En ymmärrä miksi se on niin vaikeaa. Tai toisaalta ymmärrän kaiken.Mietin jopa, jättäisinkö kirjoittamatta kokonaan tuosta elämäni yhdestä kauneimmista hetkistä. Pitäisin itselläni, en yrittäisikään muodostaa sitä lauseiksi enkä varsinkaan julkaisi…