Mustikkapasta

Uusi kahvila Etelä-Haagassa, Cafè Elèna (Tunnelitie 2) Onko mitään ihanampaa kuin toteutunut unelma? Ei varmaankaan, mutta melkein yhtä ihanaa on kuunnella ja katsella ihmistä, jonka unelma on toteutunut. Oman elämäni kestounelma, oma romaani, odottaa vielä toteutumistaan, mutta tällä viikolla minulla oli tilaisuus katsella toisen ihmisen unelman toteutumista. Kävimme poikien kanssa katsastamassa lähistöllemme avatun uuden kahvilan, Cafè Elènan , ja sitä ennen luin paikan  nettisivuilta  mukavan tarinan. Kahvila on ollut omistajalleen unelma, kauan sitten syttynyt, Lapissa ja Italiassa muotoja ja vaikutteita saanut, pikku hiljaa muotoutunut ja nyt vihdoin toteutunut. Omistajan mukaan kahvilassa on pala Italiaa ja ripaus Lappia, mikä näkyy tarjoiluissa vuoroviikoin Lappi- ja Italia -herkkuina. Ei ollenkaan hullumpi yhdistelmä, kaksi ääripäätä toisistaan katsottuna maailman laidoilta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun törmään ihmiseen, jolle kahvilan perustaminen on ollut s...

Bar Pacetti, kantakahvilamme. Kohta vuoden ajan olen kirjoittanut blogikirjoituksiani pääasiassa aamucappuccinon ääressä istuen. Alkuvuoden aikomukseni aloittaa luovan kirjoittamisen harjoittelu blogin avulla, tajunnanvirtatekniikalla, muotoutui heti alussa aamukirjoittamiseksi, luovaksi rutiiniksi ennen kotiäidin velvollisuuksiin sukeltamista, omaksi aamukahvihetkeksi. (Lue vuoden ensimmäinen postaus  täältä ) Milloin olen kirjoittanut kirkkaassa aamuauringonpaisteessa kodin terassilla ( Hellepäivän aamu ), milloin synkkääkin synkemmässä syyssäässä ( Vuoden harmain aamu ). Mutta lähes aina aamulla, cappuccinoa juodessa. Hassua kyllä, vain silloin kun olen ollut Italiassa, cappuccinojen luvatussa maassa, en ole kovinkaan usein pystynyt kirjoittamaan aamuisin. En nytkään, tämän vuoden neljännellä Rooman-reissulla. Täällä aamut ovat erilaisia, niissä on toinen rutiini. Yleensä täällä juon aamukahvini kahvilassa, ja aamumme alkavat muutenkin vauhdikkaasti. Kun ulkona paistaa a...

Postauksen kuvat ensimmäiseltä Italian-matkaltani 2002. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin on suunniteltu, niin ehkä juuri tällä hetkellä, tänä sateenkosteana syyssunnuntaiaamuna, olisimme lentokentällä vastaanottamassa odotettuja vieraita, isovanhempia Italiasta. Mutta koska elämä ei useinkaan mene niin kuin suunnitellaan, istumme kotona ilman ihmeempiä sunnuntaisuunnitelmia, aamiaispöydässä syömässä voisarvia vaniljakreemillä ( cornetti con la crema, katso resepti täältä ,  äiti tällä kertaa maistuu ihan samalta kuin italialaisissa kahviloissa), juomassa maitoa ja cappuccinoa ja appelsiinimehua, ja myöhemmin päivällä otamme puhelun Skypella Roomaan. Ainakin tietokoneen välityksellä lapset voivat olla yhteydessä isovanhempiinsa vaikka joka päivä, ja melkein joka päivä he ovatkin. Viime talvena tapahtunut murheellinen tapaus mieheni perheessä, josta voit halutessasi lukea täältä otsikolla Äiti, voiko taivaaseen lähettää tekstiviestejä? , on aiheuttanut sen, että me jälj...

Aamupalalla aurinkoisella terassilla. Kello puoli yhdeksän aukaisen ulko-oven. Kesäaamuina avaan sen ensimmäiseksi herättyäni, päästääkseni auringonvalon ja lämmön sisään - silloin kun sellaista on tarjolla. Ja tänään on. Aamuaurinko alkaa paistaa etuoven tuulettomalle terassille kahdeksan jälkeen. Yhdeksän maissa pinnat ovat jo varanneet lämpöä niin, että oven aukaistessa vastaan lehahtaa lämmennyt ja seisova ilmamassa. Sen tuoksu sekoittuu kuumenneen tiilen ja auringonpolttaman terassipuun tuoksuun. Vahvimpana tuoksussa tuntuu auringon lämpö, muulla tavoin sitä on vaikea kuvailla. Sama tuoksu tulee usein vastaan Italiassa. Joka on käynyt etelänlomalla ja aukaissut auringonpaisteisen parvekkeen oven, tietää kyllä, mistä puhun. Aamuauringon porottaessa tuulettomaan terassinurkkaukseen ja tummaan ovipuuhun ilma tuoksuu ja tuntuu heti aamusta helteeltä, joskus harhauttavasti. Niin tuntuu ja tuoksuu tänäänkin, mutta nyt ei ole kyse tuulettoman pihan harhasta vaan ihan todellises...

Tämä voisarvi syötiin roomalaisessa kahvilassa. Äsken söimme aamiaisen ulkona terassilla. Leikimme että ollaan Roomassa ja että kotiterassi on kahvila, kukin teki tilauksensa, cappuccino, latte caldo con cacao, latte freddo, cornetto con nutella, ja sitten "tarjoilija" toi kaiken tarjottimella keittiöstä asiakkaille. Innostuimme moiseen, koska pitkästä aikaa heräsimme auringonpaisteeseen, ja oven aukaisun jälkeen totesimme, että terasilla on ihan oikeasti lämmin, eikä vain ikkunasta näyttänyt siltä. Lämpö, tässä heinäkuussa harvinainen ilmiö, on tullut Helsinkiin hetkeksi takaisin. Tunnelma lähenteli autenttista lasten riitely- ja kiukkukohtauksineen kaikkineen, toi otti isomman voisarven, epistä, mäkin haluuuun ( et saa ollenkaan jos huudat noin),  äääää, mä haluuuun....  Kunnes tunteet saatiin hallintaan ja rauha taas laskeutui, ja ohi menivät meidän vanhempien ajatukset siitä, että eipä tulevaisuudessa enää järjestetetä tällaisia leikkejä, miten kerta kaikkisen ahd...

Tästä hetkestä on jo viikkoa vaille viisi vuotta!  Aamu alkoi eilen meillä voisarvilla. Aamupäivän aikana oli tiedossa vieraita, ja tarkoitus oli nauttia myöhäinen aamupala heidän kanssaan etupihan aurinkoterassilla. Mies kuitenkin nappasi oman voisarvensa pussista jo töihin lähtiessään. Hei, mäkin haluun! Keskimmäinen, viikon päästä viisi vuotta täyttävä, huudahti lähes närkästyneenä, kun näki isänsä nautiskelevan voisarvesta. Kun muistutin häntä pian saapuvista vieraista ja sanoin, että hän voi toki valita, syökö voisarvensa nyt isän kanssa vai myöhemmin vieraiden ja hyvän kaverinsa kanssa, hänen kasvoilleen levisi ankarasta pohtimisesta kertova keskittynyt ilme. Oikein näki, kuinka hänen aivosolunsa raksuttivat ja punnitsivat asioiden eri puolia. Välitön nautinto nyt vai pienen odotuksen jälkeen, jolloin voisi kaiken lisäksi syödä yhdessä odotetun kaverin kanssa? Hän vilkaisi voisarvipussia, katsoi herkkua syövää isäänsä, tunsi kaikkien meidän tavoin nenässään sen houku...

Cornetto con la crema, kotikeittiössä!  Italian aamupalapöydästä kaipaamme koko perhe eniten yhtä asiaa, crema pasticceraa . Se on kananmunan keltuaisesta, sokerista, vaniljasta ja maidosta tehty kreemi, joka maistuu voisarven välissä ihan älyttömän hyvältä. Cornetto con la crema, sitä me syömme Roomassa aamiasella harva se päivä. Suomessa vähän vastaavaa olen löytänyt vain Lidlin leivonnaistiskillä myytävistä pasteis de nata -leivoksista. Sen sisällä oleva kreemi taitaa olla tehty suurinpiirtein samoista aineksista kuin italialainen crema pasticcera.  Uusi viikko alkoi meidän perheessä tänään upeasti, kun äiti oli viikonlopun aikana jaksanut pitkästä aikaa väsätä crema pasticceraa kotona. Se on helppo ja nopea tehdä, enkä ymmärrä miksi teen sitä niin harvoin. No, ehkä yksi syy saattaa olla, ettei tulisi turhaan syötyä voisarvia täällä Suomessakin, riittää kun Italian-lomilla olemme niiden suurkuluttajia. Viikon alussa on kuitenkin myös muuta erityistä, jota voi hyvi...

Lauantain makea aamiainen. Kun perhe kasvaa, kahvilareissuistakin tulee helposti iso menoerä. On eri asia tilata cappuccino ja pulla kuin cappuccino ja neljä leivonnaista, päälle mahdollisesti kaakaot lapsille. Usein käykin nykyään suomalaisessa kahvilassa niin, että jätän pullan itselleni tilaamatta ja nyysin lapsilta makupaloja. Se on tietysti kätevää monelta kantilta, eiväthän lapset tarvitse niin isoa herkkua enkä itsekään. Jakamalla kaikkien sokeri- ja kalorimäärä pienenee. Viime viikonloppuna kävimme taasen hakemassa lähikahvilastamme Greenbakesta voisarvet. Nauttiessani huippuhyvää mantelivoisarvea pikkuruisessa kahvilassa, jonka kevätlikaisista ikkunoista avautui Helsingin laitamilla sijaitsevan  teollisuusalueen maisema, huomasin katselevani paljon mielummin seinälle ripustettua hinnastoa kuin keväistä, toki ihanan valoisaa mutta kieltämättä kovin ankeaa maisemaa: