Mustikkapasta

Liikaa vaatteita? Kaikenlainen paastoaminen on totuttu yhdistämään pääsiäistä edeltävään aikaan. Tänä vuonna olen paastonnut minäkin, oikein urakalla, mutta en suinkaan omasta halustani. Kolmen ja puolen viikon sairastamisen aikana paino putosi kuusi kiloa, lievästi sanottuna turhan tehokas pääsiäispaasto. Ruuasta paastoaminen ei ole ainoa paaston muoto. Jotkut paastoavat ruutuajasta, kahvista ja muista nautintoaineista, karkista, seksistä, kuluttamisesta. Viimeksi mainittu paastomuoto on myös tullut minulle viime aikoina tutuksi. En ole koko alkuvuonna ostanut yhtään vaatetta itselleni tai lapsilleni, alennusmyynnistä hankittuja talvirukkasia lukuunottamatta (koska entiset olivat rikki). Viimeisen reilun kuukauden aikana vaatteiden ostamattomuus on muuttunut paitsi pakon sanelemaksi, myös tarkoitukselliseksi. Tätä voi kohdallani kutsua todelliseksi kulutuspaastoksi. Tavallisesti ostan joka kuukausi vähintään pari vaatetta, jos ei muuten niin käytettynä. Eilenillalla kulut...

Rennommin kolmen kanssa vaikka ikälopuilla rattailla. Kuvassa roomalaisessa  leikkipuistossa kesällä 2018. Muistelen usein huvittuneena tilannetta, johon tuoreena kolmen lapsen perheenä jouduimme. Kyseessä oli kontrollikäynti vauvan bilirubiinarvojen takia Kätilöopistolla kolme päivää synnytyksen jälkeen, ja paukahdimme paikalle koko perheellä totta kai. Sellaista jännää tapahtumaa kuin vauvan sairaalakäyntiä kantapääveri näytteineen ei halunnut edes esikoulua käyvä esikoinen jättää väliin vaan hänelle otettiin vapaapäivä eskarista. Vauva riisuttiin vaatteista ja vaipoista punnitusta ja tarkastusta varten, pihkasta sinapiksi muuttumassa olleet kakat pestiin - mutta kun oli aika laittaa uusi vaippa, kävi ilmi että olimme unohtaneet niin vaipat kuin koko muunkin vauvanhoitokassin kotiin. Tai oikeammin emme edes olleet ajatelleet mitään vauvanhoitokassia, edellisten lasten kanssa käytössä ollut vauvantarvikekassi oli kyllä jossakin kaappien perällä mutta taivas tiesi missä...

Hiekoitushiekkaa eteisessä vaikka juuri imuroin... Hyvää Kalevalanpäivän iltaa! On hyvä, että kansalliseeposta juhlitaan, mutta tänään aamu-ulkoillessa tuli mieleen, että kovin ankealta näyttää Suomen lipun roikkuminen lippusalossa tällaisena vuodenaikana. Sataa tihuutti, kadut olivat hiekoitussepelin, likaisen lumen ja jään ja kuraisen sulamisveden peitossa. Kun kävelin poikien kanssa lumen alta paljastuvia koirankakkoja ja kuralätäköitä väistellen nykyiseen lähikahvilaamme Green Bakeryyn, sen edellisen, lähempänä sijaitsevan ja harmittavasti toimintansa lopettaneen korvaajaan juna-aseman toiselle puolelle, mieleeni tuli kaikenlaisia ajatuksia. Kuten että vaikka perillä voisarvea ja cappuccinoa saammekin, niin on tämä aika kaukana italialaisesta kahvilakulttuurista. Syy siihen, että Kalevalanpäivää juhlitaan näin ankeana ajankohtana on se, että helmikuun 28. päivä vuonna 1835 Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version. Se on tietysti oikein hyvä syy. ...

Ulkoleikeissä kevään valossa.  Kävin eilen keskustassa ja huomasin, että kappas, kevät on tullut! Se on tapahtunut sillä aikaa, kun vietimme hiihtolomaviikon Roomassa. Suuri osa lumesta on sulanut, sen huomasimme jo automatkalla lentokentältä, kun lumi väritti tienvarsia enää vain reunoiltaan vetäytyneenä, kutistuneena ja likaantuneena kaistaleena. Kotipihalla lumikasat ovat pienentyneet kolmannekseen entisestä, takapihalla lumi levittäytyy sentään vielä kaikkialle mutta poluilla on enää jäätä jäljellä. Ja nyt keskustassa käydessäni huomasin, että sieltä oli lähes kaikki lumi hävinnyt ja ilmassa tuoksui keväälle. Auringon lämmittämälle hiekoitussepelille, varjopaikoissa vielä piileskelevälle mutta sielläkin jo sulavalle jäälle ja lumelle. Ihmisten kasvoilla näkyi heräilemisen merkkejä; monet hymyilivät tai katsoivat vastaantulijaa silmiin ikään kuin havahtuen pitkän talven jälkeen huomaamaan, että kanssaihmisiäkin on olemassa. Rakastan kevättä. Se on ylivoimaisesti paras ...

Tässä matkalaukussa on tyyliä. Tänään on ollut pakkauspäivä. Matkalaukut on jälleen kerran otettu esiin, ja jo hyväksi todetulla rutiinilla on niitä täytetty. Kuuden päivän Rooman-reissu on sen verran lyhyt, ettei mukaan tarvitse kuin kahdet housut per isommat lapset (pienelle tuplamäärä plus lentomatkalle varavaatteet), tytölle pari mekkoa ja ja kaikille muutamat t-paidat. Lisäksi villatakki ja huppari kaikille, muutamat sukat ja alushousut, ja siinä se oikeastaan on. Yritän aina minimoida mukaan otettavien vaatteiden määrän, koska on ärsyttävää raahata turhaa painoa laukuissa. Lisäksi kun Roomassa aina mukaan tarttuu uusia vaatteita lapsille, jos ei muuta niin saamme niitä lahjaksi, niin mukaan ei todellakaan kannata ottaa liikaa. Omia  vaatteita yritän myös ottaa mukaan mielummin liian vähän kuin liian paljon. Nyt talvisaikaan tilaa vievät pakolliset villatakit ja pitkähihaiset, mutta muuten omat vaatteeni mahtuvat pieniin koloihin laukun laidalle. Otan nimittäin mukaan ...

Kadonnut hanska löysi kotiin. Kenellepä sitä ei olisi joskus tapahtunut. Nouset bussin tai junan kyydistä, kaivat hanskoja taskusta ja huomaat, että toinen puuttuu. Tai että hattu on jäänyt jonnekin. Tai kaulaliina, juuri se lempiasusteesi tai edellisviikolla ostettu uusi ja tuliterä, se josta maksoit rapiat viisikymppiä. Aina se harmittaa. Voisi tietysti ottaa yhteyttä liikenneyhtiöiden löytytavaratoimistoihin, mutta harva kuitenkaan ottaa. Niin paljon vaivaa, loppujen lopuksi vain yhden pipon tai hanskan takia. Eikä ole sanottua, että se hävisi juuri sinne bussiin tai junaan. Ehkä se putosi kun juoksit liikennevaloissa tai jäi jonnekin niistä lukuisista kaupoista ja kahviloista, joissa asioit. Mahdollisuuksia on loputtomasti. Parempi vain unohtaa koko asia, vaikka se muistuttaakin joka kerta kun laitat takin päälle ja ajattelet, miten hyvin juuri ne hanskat tai se pipo sointui tähän takkiin. Pieniä, turhia ja typeriä ajatuksia, mutta tulevat silti päähän. Mutta joskus kadon...

Aamu-ulkoilua vedenkestävässä kierrätyshaalarissa. Ken shoppailua rakastaa, elää parhaillaan hyviä aikoja: alennusmyyntien loppuhuipennus on monissa paikoissa käsillä. Pyrin yleensä keskittämään lastenvaateostokset alennusmyyntiaikoihin tai Italian-reissuihin, parhaassa tapauksessa molemmat yhdistyvät. Italiassa alennusmyynnit alkavat perinteisesti kesällä elokuun alusta ja joulusesonkina loppiaisen jälkeisenä päivänä. Tosin viime aikoina paineita alennusmyyntien aikaistamiseen on ollut Italiassakin , ja useat kaupat myyvät alennetuin hinnoin jo muutamaa päivää ennen virallista alennusmyyntiaikaa. (Suomessahan tämä on lähtenyt ihan käsistä ja välillä tuntuu, että aina on kaupoissa jokin ale.) Tämän joulun sesonkina alennusmyyntejä aikaistettiin Italiassa virallisesti, ja ne alkoivat jo lauantainta 5. tammikuuta. Meille se oli onni, sillä saimme peräti kolme päivää aikaa käydä alennusmyynneissä ennen paluulentoa. Eipä kaupoista silti paljon mukaan tarttunut, outoa kyllä, mutta...

Siivouksen paikka vai taideteos? Paukkupakkasaamu, mittari näytti puoli kahdeksan pintaan 21 pakkasastetta. Avasin makuuhuoneen tuuletusikkunan, jäinen ilma tuoksui kylmyydeltä ja kutitti nenäkarvoja. Lumi ja jää kimaltelivat aamun varovaisessa valonkajastuksessa. Kyllä, saattaa hyvinkin olla, että nämä ovat niitä aamuja, joihin on kaikkein onnellisinta herätä, ajattelin. Etenkin kun ei ole kiire minnekään. Esikoinen lähti kouluun, pienemmät leikkivät olohuoneessa ja siirtyivät aamupalalle sitä mukaa kun huomasivat olevansa nälkäisiä. Sain juoda kauramaitocappuccinoni rauhassa aamun lehteä lukien ja pohdiskellen sitä, miten selvitä aamun pukeutumishaasteesta (kypärävillahatut, kaulurit, villahaalarit, villasukat ja säärystimet, nyt tarvitaan niitä kaikkia). Yksinkertaista, hidasta, kiireetöntä elämää. Joskus tällaisina hetkinä koen eläväni kuin yhteiskunnasta irrallaan, omassa lumipesässäni, jonka pehmeän hiljaisuuden takana jossakin kaukana pauhaa tämä maailma tulostavoitteine...

Lapset kasvavat ja voivat hyvin - nyt on aika elvyttää blogi!  Yllätys yllätys - tämä blogi on vielä elossa! Heikoissa kantimissa, lähes pystyyn kuollut, mutta koitan nyt antaa varovasti tekohengitystä... Blogin ulkopuolella onneksi kaikki asianosaiset ja perheenjäsenet voivat hyvin jolleivat erinomaisesti, jollei kausiflunssia ym.oteta huomioon. Aloitellaan siis varovaiset elvytystoimenpiteet kertomalla, että lapseni ovat nyt 8-, 4- ja 2-vuotiaat. Esikoinen pohdiskeleva, empaattinen ja elämäniloinen tokaluokkalainen, keskimmäinen temperamenttinen, tunteellinen ja tiedonjanoinen leikki-ikäinen, kuopus aina iloinen, todellinen helppo tapaus mutta nyt juuri kaksi vuotta täytettyään oman tahtonsa löytämässä oleva myöhäistaapero. Olen edelleen kotiäiti, rakastan työtäni ajoittaisesta hermojen kiristymisestä huolimatta ja yritän pystyä olemaan kotona niin pitkään kuin mahdollista. Haaveilen neljännestä lapsesta mutta todennäköisesti jää haaveeksi - rohkeus ei vaan riitä, lähinn...