Mustikkapasta

 Muistatko vielä ne ajat, jolloin kaikilla oli maskit? Entä ne ajat, jolloin ei ollut, mutta monien mielestä olisi pitänyt olla (Suomessa)? Ne ajat, jolloin kauppaan meno ilman maskia tuntui kuin olisi housut unohtuneet kotiin. Ja maskin kanssa liikkuminen siltä, että olisi ollut enemmän turvassa joltakin, vaikka ei itsekään aivan tarkkaan tiennyt, miltä. Kasvomaskitajat ja pandemia-ajat yleensäkin opettivat, jos eivät muuta niin ainakin sen, että ihminen tottuu aivan kaikkeen, oudoinpaankin asiaan mitä kuvitella saattaa. Yhdessä hujauksessa ennen mahdottomaksi kuvitellusta tulee uusi normaali. Mieli tottuu mielettömimpäänkin todellisuuteen.  Kuten siihen, että ensin kasvomaskien ei (Suomessa) sanottu auttavan mitään viruksen torjunnassa, sitten niistä tuli tehokas ja erittäin vahvasti suositeltu keino suojautua virukselta. Lopulta maskipakko vallitsi liikennevälineissä, ja kaikkialla muualla yleisillä paikoilla sosiaalinen paine siihen oli kova.  Itsekin suojauduin maski...

  K-tauti on nyt kaikilla, siltä ainakin tuntuu uutisten ja tuttavapiirin kuulumisten perusteella. Meillekin se lopulta iski, kolme viikkoa sitten. Miten tauti kullakin perheenjäsenellä meni, siitä kerron tässä postauksessa. Eniten yllätti pienempien lasten pitkä taudinkuva. Mutta onko pitkäkestoinen tauti sama kuin vaikeaoireinen? Myös siihen löytyy pohdintaa ja vastauksia tästä postauksesta.  Sairauspäivinä kirjojen lukeminen sohvan tai sängyn pohjalla on ylivertainen viihdyke. Kukapa olisi tätä uskonut, kun kahden vuoden ajan on jotakin aivan muuta on annettu ymmärtää. On sanottu, että lapsilla k-tauti on pikku juttu, lyhyt tauti, lievillä oireilla. Kun asiantuntijat alkoivat sanoa o-muunnoksen tarttumisen kaikkiin kansalaisiin olevan vain ajan kysymys, aloimme mekin valmistautua viruksen tuloon. En ole koskaan elämässäni syönyt ja syöttänyt perheelleni niin paljon vitamiineja, ravintolisiä ja terveellistä ruokaa kuin tänä talvena.  D3-vitamiinia niin että suomalaiset ...

Kuuntelen, kuulostelen, avaan vettävuotavat silmäni. Jääkaappi hurisee, ilmastointi humisee, päässä humisee muutenkin. Mihin ääneen oikein heräsin? Ehkä se oli koira joka heitteli palloa olohuoneessa, yritti raukka viihdyttää itseään kun ei leikkikaveria löytänyt, ehkä mies joka kolisteli työhuoneen oven kanssa, vaikka kaikin puolin hiljaisesti yrittääkin kodissa liikkua. Espressopurkin kannenkin hiljaisesti asettaa pöydälle caffèta keittäessään eikä rämisevästi heittäen, ja ulko-oven muistaa sulkea hiljaa koiran kanssa lenkille lähtiessään. Kotiimme on laskeutunut ihmeellinen hiljaisuus, sakea ja raukea, sellainen joka pysäyttää ajan ja tekee tarpeettomaksi tietää onko aamu- vai iltapäivä, päivä vai yö, sunnuntai vai maanantai.  Siskonpedissä makaamme kaikki neljä potilasta, kaikki nukkuvat kuten minäkin vielä äsken ennen kuin havahduin ääneen jonka aiheuttajasta en saa varmuutta.  Puoliksi suljettujen verhojen raosta maaliskuun aurinko paistaa suoraan sisään ja huone on täyn...

Italialaisuus on blogissani jäänyt viime aikoina vähemmälle huomiolle. En ole juurikaan kirjoittanut Italiasta sitten viime kesän Roomanmummolan-matkamme. Siinä jo ensimmäinen syy, miksi näin on: emme tosiaan ole olleet Italiassa viime kesän jälkeen. Se on pitkä tauko, sillä tavallisesti olemme käyneet Italiassa vähintään kaksi kertaa vuodessa, yleensä kesällä ja joko jouluna/uutenavuotena tai pääsiäisenä. Pandemia-aikana käynnit ovat harventuneet kerran vuodessa tapahtuvaksi.  Toinen syy miksi en nykyään mielelläni kirjoita Italiasta on se, että en pidä siitä, millaisessa tilassa maa juuri nyt on. En ymmärrä sitä. Se tuntuu vieraalta, kylmältä ja luotaantyötävältä. Ilmapiiri on nykyisin kaikkea muuta kuin sitä solidaarista, rakkaudellista parvekkeilta laulamista josta Italia tuli kuuluisaksi keväällä 2020. Enää italialaiset eivät kokoonnu parvekkeille laulamaan, sillä paitsi että onneksi heidän ei enää tarvitse olla lukittuna koteihinsa, eivät he muutenkaan laula enää yhteistä säv...

  Lapset ovat taas flunssassa, opettaja pommittaa Wilma-viesteillä koska luokkakaverit olivat nähneet koulusta pois olleen ekaluokkalaisemme koulun jälkeen iltapäiväkerhon pihalla, mikä on yhteistulos korona-ajan tiukentuneista poissaolosuosituksista eli siitä että pienestäkin aamukurkkukivusta ollaan varmuuden vuoksi kotona ja siitä, että iltapäiväkerhon piha on oman takapihamme jatke, koti pitäisi siivota pikkuesineistä lattioilla pian saapuvan koiravauvamme tieltä, töitä pukkaa ja päivän valoisa aika on lyhyt.  Tämä syksy on ollut yhtä flunssaa. Tuskin edellisestä oli selvitty, kun seuraava jo tuli. Kaikki tuttavapiirissäni ovat olleet tai ovat parhaillaan sairaina, pitkittyneissä flunssissa, uudelleen iskevissä flunssissa, tavallista rajummissa flunssissa. Koronan ja rajoitusten syytä, sanoo joku. Rok*tteet ja ADE-reaktio tämän aiheuttavat, tuumii toinen. Huono tuuri, väittää kolmas, RS-viruksen suhteen on sattunut huono vuosi ja liikkeellä sattuu olemaan muitakin rajuja h...

  Covid-huhut vellovat kuin valtameri. Kun viime sunnuntaina matkustimme taksilla kohti Rooman lentokenttää, meillä oli vauhdikas ja muutenkin mielenkiintoinen kyyti. Ajoimme niin kovaa että lapsia pelotti, sitä paitsi kuljettaja räpläsi ajon aikana kännykkää ja oli innokas juttelemaan. Minkälaista Suomessa on asua, kuinka siellä viihdyt (kysymys osoitettu miehelleni), onko siellä hirveän kylmää, mikä on maan koronatilanne, paljonko on rokotettu, eli näitä tavanomaisia kysymyksiä.  Minä en ota rokotetta edes kuolleen ruumiini yli, nemanco morto , taksikuski seuraavaksi sanoi ja hänen käyttämänsä sananmuoto sai minut tirskahtamaan mutta kätkin reaktion sujuvasti maskini alle.  Sitten kuljettaja kertoi lähipiirissään tavatuista rokotereaktioista joita oli pitkä lista ja osa vakavia, kuten viisikymppisen ystävän sydänkohtaus. Onhan näitä kuultu, omassakin lähipiirissäni tiedän vastaavia tapauksia kasvohalvauksista sydänkohtaukseen. Olisin halunnut "lohduttaa" häntä sillä, et...

Auringonlasku lentokoneesta nähtynä. Seitsemän viikkoa ihmisen elämässä kuluvat nopeasti, etenkin jos on lomalla ja viettää aikaa Italian auringon alla. Se hetki kun istuimme taksissa matkalla Fiumicinon lentokentältä kohti Rooman-mummolaa ja taksikuski selitti innoissaan kaupungin tunnelmia illalla pelattavasta Italia-Sveitsi EM-jalkapallo-ottelusta, on muuttunut muistojen kultaamaksi autereiseksi tunnelmahetkeksi, jolla ei ole enää mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Eli sen, että olimme matkasta väsyneitä ja ryytyneitä, nälkäisiä ja hikisiä, lapset olivat tavalliseen tapaansa nahistelleet lennon aikana, automatka ruuhkaisilla Rooman sisäänmenoteillä venyi venymistään ja ikkunasta puhalsi äkillinen helteinen kostea ilmamassa, johon kehoilla oli totuttelemista.  Mutta onnellinen hetki se silti oli, loman alkumetrit.  Ajattelin tuota hetkeä viime lauantaina, viimeisenä iltanani Roomassa istuessani anoppilan parvekkeella. Aurinko oli jo laskenut ja talojen takaa kantautui m...

Rokotuspiste korttelijuhlassa Roomassa. Green pass eli koronapassi jota myös "kulkulupapassiksi" kutsutaan ( il lasciapassare ) tulee voimaan Italiassa ensi viikon perjantaina eli 6. elokuuta. Aikataulusta tai koronapassin sisällöstä ei ole joustettu eikä sitä muutettu useista passia vastustaneista mielenosoituksista huolimatta. Mediassa nämä mielenosoitukset on leimattu "pienen mutta äänekkään no-vax -vähemmistön rähinöiksi." Mielenosoituksia on myös yritetty niputtaa (ääri)oikeiston järjestämiksi, vaikka niissä on ollut osallistujia politiikan kaikilta laidoilta ja eri yhteiskuntaluokista. Monet ilmoittavat kannattavansa rokotusta ja olevansa itsekin rokotettuja, mutta vastustavat koronapassia sen ihmisen perusoikeuksia rikkovana, kansaa kahtiajakavana ja liian radikaalina keinona tilanteessa, jossa muitakin keinoja olisi, kuten rokotuksen määrääminen rehdisti pakolliseksi.  "Somesota" rokottamattomien ja rokotettujen välillä on ollut käynnissä jo pitkä...