Mustikkapasta

 Luin muutama päivä sitten lehdestä uutisen, joka kosketti nauruhermojeni liepeitä. Itse asiassa mieheni jakoi uutisen linkin minulle, kun vietimme jokakesäistä mökkiviikkoamme Saimaan rannalla - ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Uutisessa kerrottiin italialaisturisteista, jotka olivat hiiltyneet matkustettuaan suomalaiseen järvenrantakohteeseen ja käsitettyään matkaesitteen kuvauksista jotakin perinpohjaisesti väärin: esittelyssä luki huonevarusteluksi kitchen & bedroom, keittiö ja makuuhuone, joista viimeksi mainitun italialaiset olivat tulkinneet sanaksi badroom. Tämän he puolestaan tulkitsivat - perinteiseen italialaiseen tyyliin ilmeisen heikolla englanninkielen taidolla bathroomiksi, kylpyhuoneeksi.  Yllätys oli murskaava, kun oletettua kylpyhuonetta ei kohteessa ollutkaan, vaan sen sijasta kunnon suomalainen ulkohuussi. Italialaiset olivat tosissaan suuttuneet matkanjärjestäjään, ja uutisen mukaan käsirysykään ei ollut tilanteesta kaukana. Nykytekniikka mahdolli...

Räppänästä tupruaa: savusaunan lämmitys on juuri alkanut! Nyt on oltava nopea. Ainoa hetki koko prosessin aikana jolloin on pidettävä kiirettä ja oltava tehokas: sytyttämisen hetkellä. Jos nimittäin joskus toivot onnistuvasi ensimmäisellä kerralla, niin savusaunan tulipesää sytyttäessä.  Ellet onnistu, sinulla on pian tila täynnä paksua, tummaa, myrkkykaasujenkatkuista savua, jota et pääse pakoon vaikka kuinka laskeutuisit kontilleen lattianrajaan, kuten on tehtävä kun huone on täynnä savua. Ja siinä asennossa ja olosuhteissa sinun on yritettävä sytyttämistä uudelleen, mahdollisesti lisättävä puuta ja/tai sytykettä, avattava räppänää ja ovea paremmin hyvän hapenkulun aikaansaamiseksi. Pahimmassa tapauksessa toisellakaan kerralla ei onnistu, vaan savua tupruttaa saunaan yhä enemmän. Minulla on sellaisestakin savusaunan sytytyksestä kokemusta, neljä vuotta sitten. Silloin olin viimeksi lämmittänyt savusaunaa ennen eilistä iltaa. Luulin jo, että kokemuksestani toivuttua en iki...

Jääreitillä Oravista Linnansaareen. Askeleen alla eroa ei tunne, mutta mieli sen tietää: nyt on kuiva maa jäänyt taakse ja alla on kasvava syvyys vettä. Ja onneksi myös toistakymmentä senttiä teräsjäätä. Talvi on ollut leuto ja suorastaan lämmin Itä-Suomessakin, ja jääreitti Linnansaareen on saatu auki vasta joitakin päiviä sitten. Eilen kyläkaupassa puhuttiin, että jossakin reitin lähistöllä jäihin oli pudonnut moottorikelkka. Aurattu reitti on kyllä turvallinen, jääreitin ylläpidosta vastaava paikallinen yrittäjä vakuutteli edellisenä päivänä. Siihen on luotettava, itseään viisaampien tietoon. Omin päin en uskaltaisi ottaa jäällä askeltakaan, eivätkä sitä tänä vuonna suosittele paikallisetkaan: jääreitin ulkopuolelle ei ole menemistä. Kettu on mennyt; näemme rannan tuntumassa sen jättämän helminauhavanan. Mistä eläimet tietävät, milloin jää on tarpeeksi paksua, lapset pohtivat ja ihan aiheellisesti. Niin, mistä ne sen tietävät? Ehkä niiden vaistot kertovat, ehkä kettusukupo...

 Mökkitontin ostohetkellä ranta oli vielä pelkää pöpelikköä - nyt voi tunnelmoida uudessa saunarakennuksessa.  Jos voi sanoa, että joku on ostanut jotakin kuin sian säkissä, niin me kesämökkimme. Me teimme juuri niin, ostimme mökin näkemättä sitä ensin, pelkkien kuvien ja puheiden perusteella.  Tarvitseeko tietää enemmän, jotta meidät tunnistaa taivaanrannan maalareiksi? Juuri sellaisia me olemme, minä etenkin, ja mikä tahansa joka koskee lapsuuden kesäpaikkaani, voidaan korottaa siinä asiassa vielä potenssiin kymmenen. Miten ja miksi sokkomökkiostos oikein tapahtui, sen aion kertoa tässä postauksessa. Nyt kun olemme viettämässä viikonloppua mökillä, mieleeni nimittäin tulee välähdyksiä menneestä, siitä hetkestä kun neljä vuotta sitten ensimmäistä kertaa ajoimme mökin pihaan valmiina näkemään uuden mökkiostoksemme ensimmäistä kertaa. Silloin oli jo pimeää, pimeällä emme kunnolla edes nähneet, mihin tulimme, tunsimme vain kuinka auto keinahteli pöheikön kes...

Juuri nyt ei ole mökkirannalla ruuhkaa. Heräämisen hetki on petollisen paljon valoa tulvillaan. Aamuauringon säikeet siilautuvat verhojen raosta lattiaan ja seinille, ja valkoisten verhojen läpi välkehtii järven pinnalta heijastuva valo. On vähän kuuma, sukat tekee mieli potkia pois jaloista. Kuopus sirrittää vieressäni jo hereillä, pian kaksi muutakin pörröistä päätä kohoaa tyynyiltä. Katson kelloa, se on kohta kahdeksan, vaikka toivoin olevan paljon enemmän. Ulkona todellisuus lyö iholle. Kylmä viima puhaltaa järveltä, taivas on mennyt kokonaan pilveen, heräämisen hetken säteet olivat viimeisiä muistoja äkillisesti kadonneesta helteestä, joka vielä eilen Suomessa vallitsi. Lähdimme Helsingin 33 asteesta viiden pintaan ja saavuimme yhdeltätoista Itä-Suomen 12 asteeseen. Matkan varrella lämpötilat tulivat alas niin että rytinä kävi, ensin 28, sitten 25, 21, 18, 15... Heinolassa vielä illastimme ulkona terassilla 18 asteessa ja tarkenimme hellevaatteilla juuri ja juuri, mutt...

Viime kesänä autossa kohti Helsinkiä. Matka oli vielä alussa eli mukana on Roomasta ostettua pizza biancaa, lasten suosikkievästä.  Suomen sää ei lakkaa yllättämästä. Tällä kertaa tuli takatalvi: miinusasteita, viisi senttiä lunta ja jäätyneitä tienpintoja mökkipaikkakunnallemme Oraviin juuri kun suunnittelimme mökkiviikonloppua   - kesärenkailla.  Olimme sen verran varovaisia, että lykkäsimme mökille lähtöä lauantaiaamuun, jolloin säätiedotukset lupailuvat plussakelejä. Tiedossa oli siis varsin lyhyt mökkiviikonloppu. Ei siinä mitään, tekeväthän monet päiväreissujakin mökille, mutta meillä mökkimatka on sen 380 km pitkä ja kestää pysähdyksineen viitisen tuntia.  Se tarkoittaa, että kahden vuorokauden aikana matkustimme autossa noin kymmenen tuntia. Mökkimatkaksi ehkä pitkä, mutta -  kaikkeen tottuu. Nykyisin, kun mukana ei ole enää imeväisikäistä eikä sinappikakkakonetta, matka menee yhdellä pysähdyksellä yleensä Juvan tienoilla menomatkalla ja ...

Puolisentoista vuotta sitten tapahtui jotakin, jonka myötä elämämme muuttui lopullisesti. Eräänä kesäisenä päivänä veljeni sattui huomaamaan Helsingin Sanomissa ilmoituksen myytävästä mökistä Oravissa Haukiveden rannalla.  Mökin vesipiste. Oravissa, maailman kauneimmassa ja parhaimmassa mökkipaikkakunnassa! Eihän sellaisesta ilmoituksesta voinut syntyä muuta kuin pikainen perhekokous, jossa käytiin läpi jokaisen sisaruksen halukkuus kimppamökkeilyyn. Myytävä mökki oli nimittäin sellainen, että siihen mahtuu isompikin porukka.  Minä ja mieheni kuuluimme lopulta siihen reiluun puolikkaiseen, joka sisarusparvesta kimppamökkiprojektiin lähti. Meitä on mukana yhteensä neljä pariskuntaa eli kolme veljeäni vaimoineen sekä me.   Emme ole katuneet hetkeäkään. Mökistä on tullut iso ja tärkeä osa elämäämme, sellainen, joka haastaa jopa Italian-reissut houkuttelevuudessaan. Meistä on tullut mökkihöperöitä, jotka vaahtoavat innolla mökkikauden avauksesta ja miett...

Iltaohjelmaa lapsille - nukketeatteria Roomassa Palatakseni edellisen blogikirjoitukseni aiheeseen mainitsen, että sen lisäksi että ovat lapsiystävällisiä, italialaisilla on myös ihastuttava kyky ottaa lapset osaksi arkea ja juhlaa. Olen useasti ihmetellyt esimerkiksi italialaista tapaa syödä myöhään ulkona lapset mukana. Ei siinä muuten mitään, mutta miten ihmeessä ne lapset jaksavat valvoa? Omakohtaista kokemusta sain juuri päättyneellä Rooman-reissulla. Pitkäperjantain iltana kokoonnuimme kavereiden kanssa yhteen, viisi pariskuntaa ja kahdeksan lasta. Aloitimme kahdeksalta, aikaan jolloin suurin osa suomalaisista lapsista jo joko nukkuu tai ainakin on iltapuuhissa.  Minua kauhistutti ajatus, että lähdemme liikenteeseen siihen aikaan illasta, vauvakin meillä vielä ja kaikki. Yritin puhua ystäviäni ympäri, että olisimme aloittaneet pizzansyönnin jo seitsemältä - sitä aikaisemmin tiesin olevan täysi mahdottomuus. Vaan miten kävikään: