Mustikkapasta

Postauksen kuvituksena kuvia viime lauantain retkeltä Tammisaaren Ramsholmeniin. Äitienpäivän jälkeistä aamua hallitsee sateen ropina kattoon. Harvoin olen sateesta näin iloinen . Eilen nimittäin istutumme koko joukon taimia ja kylvimme rivikaupalla siemeniä kasvimaalaatikkoihin. Nyt jos koskaan saa sataa! Eilinen oli siis mukava fyysisen puuhailun päivä pihahommissa. Kasvimaaistutusten lisäksi kuka karsi kuivuneita oksia syreenipensaikosta, kuka haravoi, kuka kokosi kasvimaalaatikkoa, kuka suunnitteli takapihan kiviterassia, kuka kasteli kukkia ja vähän kaikkea muutakin siinä samalla uusilla lasten käsiin sopivilla kastelukannuilla. Ja koko äitienpäivän ajan aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kävimme myös ulkopuutarha-myymälässä ihmettelemässä ihmispaljoutta - kahden ja puolen kuukauden koronakaranteenin jälkeen olimme koko perhe vähän kuin talviunesta heränneitä. Näin paljon kasveja, puita ja kukkia! Näin paljon ihmisiä! Turvaväleistä muistuteltiin ja kasvihuoneeseen...

Yrttejä kasvamassa. Mistä tietää, että lapsi on kasvamassa pois varhaislapsuudesta? No, ainakin siitä, että hänen lahjatoivelistoihinsa alkaa ilmestyä lelujen rinnalle muitakin asioita. Jouluna meidän eskarilainen toivoi vielä pelkästään leluja, mutta syntymäpäivälahjalista kuulosti jo erilaiselta: mikroskooppi, päiväkirja, legginsejä, sukkia ja yrttienkasvatusjuttuja. Oli siellä shopkinsejakin, ja olisi ollut ehkä muitakin leluja, mutta kun hetken keskustelimme siitä, miten paljon leluja joulupukki juuri vähän aikaa sitten toi, ei tyttö alkanut lainkaan väittää vastaan. Vastaväitteisiin olin varautunut, mutta nyt ymmärrän, että ehkä tämä nyt on sitä hidasta kasvamista ohi kiihkeimmän leluvaiheen. Toivottavasti lelut ja leikit eivät kuitenkaan vielä moneen vuoteen ole jäämässä pois tytön elämästä. Sitä toivon hartaasti. Olen jo kauan ollut lievästi ahdistunut seuratessani, miten nuorina monet lapset tuntuvat jättävän leikkimisen ja usein korvaavat sen virtuaalitodellisuudella...