Mustikkapasta

Aamupala Sax Barissa Enneunet ovat pelottavia, mutta yhtä pelottavia ovat hereillä tapahtuvat aavistukset. Enneunia ei ole koskaan kokenut, mutta aavistus sattui kohdalle ihan vastikään. Olin kävelyllä poikien ja koiran kanssa, ja kuten niin monesti ennenkin, tuumin kuinka mukavaa olisi, jos lähellämme olisi kahvila. Nimittäin vaikka muuten olen kaikin puolin tyytyväinen asuinpaikkaamme, kahvilaa on usein ikävä - ja italialaista kahvilakulttuuria. Tämän kulttuurin jos voisin Italiasta tänne Suomeen siirtää, tekisin heti. Voisi piipahtaa aamupalalle lähikahvilaan, hörpätä siellä iltapäiväkahvit, ja käydä vielä illansuussakin vaikka limsalla. Eikä maksaisi maltaita kuten täällä Suomessa. Joka korttelissa olisi oma kahvilansa, eikä kahville meno tarkoittaisi pitkää istumista pöydän ääressä vaan kahvit voisi juoda nopeasti tiskilläkin, ohimennen. Juuri näitä kahvilatoiveita kävellessäni ajattelin, ja vieläpä mielessäni mietin, mihin lähistön liikehuoneistoon kahvila tänne meille so...

Espressoa, lattea vai kylmää kahvia äideille? Törmäsin vastikään jännittävään uuteen termiin: latteäiti. Sana sai minut kiinnostumaan, sillä olen äiti, joka juo mielellään cafè lattea. Päivieni pieniin tähtihetkiin kuuluu ihanan lämpimän lattekahvikupillisen juominen kaksi kertaa päivässä, kotikeittiössä toki sentään. Reilu puoli desiä vahvaa espressoa, muki täyteen lämmintä täysmaitoa ja ecco fatto, nautinto on valmis! Päivät lasten kanssa ovat usein yhtä menoa ja meinikiä, niin ettei istumaan tahdo ehtiä. Varsinkin kun talossa on juuri liikkumaan oppinut vauva. Jos joskus ajattelenkin, että nytpä pötkähdän ihan pikku hetkeksi sohvalle, tapahtuu varsinkin jotakin, joka vaatii minut kiireen vilkkaa paikalle. Lattelasillisten juominen ruuan päätteeksi on kuitenkin asia, josta pidän kiinni. On ihan järjestelykysymys, löytyykö siihen aikaa ja mahdollisuutta. Vilkas vauva kurkkutikkujen kanssa syöttötuoliin ja esikoinen maalaamaan vesiväreillä, ja on aikaa kahvin juontiin. Olen si...

Pitsaa, bruschettaa, cocista ja oliiviöljyä - vieraita Italiasta. Viime aikoina olen nukkunut pois univelkoja. Jokainen hetki on käynyt: työajasta varastettu puolituntinen, lapsen ja miehen uimahallikäynti, aamulla myöhäisemmäksi torkutettu herätyskellovartti. Mistäs nämä univelat muualta kertyivät kuin Italian-sukulaisten maanantaina päättyneeltä vierailulta. Kun huushollissa asuu viimeistään seitsemältä aamulla ylös heräävä ja aamuisen espressoannoksensa tarvitseva vanhempi pariskunta ja pahanlaatuista (erityisesti yöllistä) yskää poteva sukulaistäti, voi siitä päätellä että herkkäuninen ei paljoa unen päästä kiinni saa. Ihmeesti sitä silti jaksaa, kun on harvinaisista ja odotetuista vieraista kyse. Nukkua ehtii sitten myöhemminkin, toivottavasti. Tosin ihan heti en ollut valmis keskustelemaan seuraavan vierailun ajankohdasta, vaikka vieraat sitä yrittivätkin. Voisivatko he tulla vaikka touko- tai kesäkuussa kylään, kun on lämpimämpääkin jo? Katsotaan sitä sitten, ehdotin ymp...

Pakko saada kahvin kanssa. Ystäväni palasi juuri Venetsiasta. Hän ihmetteli, mistä mahtaa johtua italialainen ristiriita: maassa syödään kaksin käsin pastaa, valkoista leipää, voisarvia ja muuta hyvää, mutta kadulla kävelee vastaan enimmäkseen hoikkaa ja hyväkuntoista väkeä. Tottahan se on. Italialaiset ovat keskimäärin hyvin solakoita ja tyylikkäitä, niin miehet kuin naiset. Omassa italialaisessa ystäväpiirissäni on vain yksi hiukan normaalipainon yläpuolella oleva nainen, joka oikeastaan lähentelee keskivertosuomalaista naista. Seura vain tekee hänestä lihavamman tuntuisen. Muut ovat niin pieniä ja laihoja, ettei uskoisi heidän syövän juuri mitään. Mutta kyllä he syövät. Olen todistanut asiaa lukemattomat kerrat omin silmin. Ja vain eräs heistä, kaikkein pienin ja hoikin, selvästi säännöstelee syömistään (syö vain alkupaloja ja pastaa ja jättää secondo piaton ja jälkiruuan syömättä). Muut syövät pastaa, pihviä, pizzaa, friteerattuja ruokia ja jäätelöitä sellaisella innolla, e...

Italialainen yömyssy. Italiassa on mielenkiintoisia sanontoja kahviin liittyen. Kuten tämä mukailtu versio: ensin ruoka, sitten kahvi, sen jälkeen tupakka - ja sitten kutsuukin vessa. Erityisen tehokkaana suolentyhjentäjänä pidetään aamucappuccinoa eli maitovaahtokahvia, jota tosin hyvin harvat italialaiset juovat lounaan päätteeksi tai ylipäätään muulloin kuin aamulla. Cappuccinon juominen aamiaisajan ulkopuolella on turistien hommaa. En suostu valottamaan omakohtaisia kokemuksia edellä mainitun sanonnan paikkaansapitävyydestä, eikä minulla niitä oikeastaan olekaan, enhän tupakoi. Sen voin sanoa, että cappuccinon tai espresson juomisen jälkeen suolistossa usein juilii sen merkkinä, että ruuansulatukseen on tullut eloa.Itse tosin epäilen, että kyse on ihan normaalista aterian jälkeisestä prosessista, ja kahvinjuominen ei siihen liity mitenkään. Varsinkin kun ottaa huomioon, että diureettinen kahvi itse asiassa kovettaa suolistossa matkaavaa tavaraa poistamalla siitä nestettä. T...

Laatusuklaata. Mitä tekisimmekään ilman italialaista ruokaa! Tämä kuvio tapahtui tänään kaupunkipäivänä Helsingissä: kun lounaspaikan valinta tuli ajankohtaiseksi, pyörimme ainakin kolme varttia keskustan kortteleissa, kävimme tutkimassa ravintoloiden ruokalistoja ja tarkistamassa tunnelmaa. Tekisikö mieli tex mexiä, intialaista vai perusketjuravintoloiden kana-lohkoperunat-grillipihvi -tarjontaa? Paremmista makuelämyksistä tai suomalaisesta laaturuuasta olisi pitänyt maksaa vähintään parikymppiä per annos, ja monissa halvemmissa paikoissa jo pelkkä ovelta vastaan leijunut paistinrasvan haju vei ruokahaluja. Kuvio päättyi siten, kuten se on monet kerrat ennenkin päättynyt:

Kotoista erikoiskahvia suklaaespressosta. Huoleton shoppailureissuni Sellossa sai tänään vikkelän lopun. Rullaportaissa katse osui uutisscreenille, jossa luki aseistautuneen miehen pakenevan poliisia aivan kauppakeskuksen kulmilla. Vähän aiemmin läheisellä huoltoasemalla oli tapahtunut ampumavälikohtaus, jonka toinen osapuoli oli saatu kiinni, mutta toista etsittiin parhaillaan. Ei paljon rauhoittanut, että tiedotteen lopussa muistettiin mainita, että "tämänhetkisten tietojen mukaan pakenija ei ole sivullisille vaarallinen". Niinhän ne kaikki ovat, ennen kuin alkavat ammuskella väkijoukkoon. Poliisia pakenevan, ties missä mielentilassa olevan asemiehen edesottamukset eivät ainakaan lähtökohtaisesti kovin vaarattomilta vaikuta. Kovin kiirehän siinä tuli kotiin. Suunniteltu hiihtotakin osto, laskiaispullilla ja erikoiskahvilla herkuttelu Robert`s coffeessa ja jopa ruokaostoksilla käynti menettivät hetkessä merkityksensä. Kauppakeskuksen puolityhjyys, laiskasti rullaavat...

Appelsiinimehua sokerilla vai ilman? Aamupalalla vastapuristettua appelsiinimehua hörppiessä silmiin osui aamun kiinnostavin uutinen: Pullat ja keksit säästyivät sitten sokeriverolta, ja leipomoissa iloitaan. Vain karkeista, limuista ja jäätelöistä saa jatkossakin pulittaa haittaveroa, mutta makeat jogurtit, vanukkaat ja kakut porskuttavat ilman. Ristiriitaista? Kyllä, mutta jos suoraan sanotaan, en usko että veroilla hillitään makeanhimoa tai ratkotaan sokerin aiheuttamia terveysongelmia. Kun karkkia tekee mieli, ei keskivertokuluttajalle kauheasti merkitse, maksaako pussi 1, 99 vai 2,29 euroa. Voin tietysti olla väärässä, mutta omiin kokemuksiin perustuen muutaman kymmenen sentin hintaero ei mässäilyyn paljoa vaikuta. Sokeriveron ristiriitaisuuden takia siitä myös menee sekin vähä pohja ja maku. Myös valmistajat ovat huomanneet ristiriitaisuuden ja keksineet kaikenlaista ovelaa veroa kiertääkseen. Oletteko huomanneet, että keksihyllyille on viime vuosina ilmaantunut vaikuttav...

Espressoa yllätysvieraille. Eilen selvisin uloskin asti, ja vielä kaksi kertaa. Lyhyitähän koiraraukkojen lenkit vieläkin ovat, ja varsinkin eilinen iltalenkki. Satoi vettäkin, ja olin kuorruttanut itseni paitsi villapipolla, myös sadeviitalla ja muilla asiaankuuluvilla sadevarusteilla. En ole kohta viikkoon pessyt hiuksiani, eikä olo muutenkaan ollut sairauden jäljiltä kovin hehkeä. Aikomukseni oli tehdä vain parinsadan metrin lenkki, juuri sen verran että koirat tekevät tarpeensa, ja olin varma, etten vesisateessa törmäisi kehenkään tuttuun. Ei ulkona muita kulkijoita näkynytkään - paitsi kaksi naapuria, joiden kanssa tietenkin piti pysähtyä juttelemaan ja selittämään nuhaistä ääntä ja nukkavierua olemusta. Onneksi kyseessä olivat tutut naapurit, joiden edessä ei tietenkään tarvinnut hävetä toipilasta kotilookia, mutta periaatteessa hieman huvitti. Näköjään on totta, että mitä nukkavierumpana lähtee liikenteeseen, sitä varmemmin tapaa tuttuja. Kuka se sanoikaan, että huulipunaa...