Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?



Leivinuunin lämmitys on periaatteessa yksinkertaista puuhaa. Seuraavien ohjeiden mukaan sen tulisi käydä käden käänteessä:

1. Avaa yksi ikkuna tai ovi talossa, mutta vältä läpivetoa.

2. Sulje liesituuletin (jos se on huippuimurilla toimiva talon poistoilmasta huolehtiva vekotin).

3. Avaa pellit.

4. Jos edellisestä lämmityskerrasta on aikaa, lämmitä hormia puhaltamalla hiustenkuivaajalla hormiluukkuun parin minuutin ajan tai polta siellä muutama sivu sanomalehden paperia. 

5. Lado leivinuunin perälle ilmavasti ristikkäin kymmenkunta pientä ohutta kuivaa puuta, sovittele väleihin sytykkeitä kuten kuivaa kaarnaa tai sytykepaloja (tai molempia). 

6. Sytytä tuli, sulje leivinuunin luukku ja pidä luukun ilmaluukut auki. 

7. Jos haluat optimoida syttymisolosuhteet, valitse lämmitykselle korkeapaineinen poutapäivä (ei sadetta).

8. Katsele miten tuli syttyy, lisää puuta pari pesällistä, odota hiillosta, pöyhi ja levitä se tasaisesti uunin pohjalle. Kun kekäleet ovat varmasti sammuneet, sulje pelti ja nauti lämmöstä joka leviää kodin joka nurkkaan. Säästät lämmityskuluissa ja voit paistaa uunin jälkilämmössä niin uunipuurot, pizzat kuin piirakatkin. 

Tässä ovat ohjeet leivinuuniin lämmitykseen. Meillä on kodissamme leivinuuni, kaunis ja valkoinen, isäni muuraama. Näitä ohjeita olemme noudattaneet kaikkina niinä epätoivoisina kertoina, kun olemme yrittäneet saada sitä lämpiämään. 

Ai miten niin epätoivoisina?

Leivinuunimme toimii lähinnä 
koriste-esineiden säilytyspaikkana.
Esimerkiksi taikametsän...

Aloitetaan tarinan alkupäästä, sieltä jostakin vuosien takaa. Aikoinaan uuni lämpesi vähän väliä, isäni lämmitti sitä talvisin säästääkseen lämmityskuluissa ja joskus myös paistoi uunissa ruokia. Kun italialainen mieheni ilmaantui kuvioihin, paistoimme siellä myös pizzoja. 

Muistan lapsuudestani uunin lämmön ja kekäleiden hehkun, kun istuin avonaisen uuninluukun ääressä lämmittelemässä kylminä talvipäivinä tai jos hytisin kuumeessa. Muistan äänen joka syntyi, kun isä kaapi tekemällään tuhkankerääjällä tuhkat uunin alaluukkuun. Muistan tulen rätinän. 

Kun muutimme mieheni kanssa isän kuoleman jälkeen tähän taloon, lämmitimme uunia joskus mekin. Muutamia kertoja vain, sitten tapa jäi. Emme olleet niin tarkkoja lämmityslaskun kanssa kuin isäni, vanhan kansan säästäjä, oli. 

Vuosien mittaan uuni pääsi kylmenemään pahanpäiväisesti. Niin pahoin, että emme saa sitä enää syttymään. Olemme opiskelleet leivinuunin lämmittämisestä kaiken mahdollisen, noudattaneet pilkuntarkasti ohjeita, kysyneet nuohoojalta tarkat ohjeet joka vuosi kun hän on käynyt nuohoamassa hormit, ja joka kerta nuohooja on myös tarkastanut uunin ja todennut, ettei siinä pitäisi olla mitään mikään selittäisi sytyttämisongelmat. 

Ongelma on toistuvasti se, että hyvän alun jälkeen tuli tyssähtää, ja kaiken aikaa savu pyrkii sisäänpäin. Se ei halua mennä hormia kohti sitten millään ilveellä. Viime viikolla ennen nuohoojan käyntiä päätimme kokeilla taas kerran, vielä kerran. 

...ja osuvien elämänviisauksien.


Avasimme ikkunan, suljimme huippuimurin, lämmitimme hormia hiustenkuivaajalla. Päivä oli korkeapaineinen ja lämmin. Puu oli rutikuivaa ja pieneksi pilkottua ja asianmukaisen ilmavasti aseteltua, sytykepaloja oli iso rasiallinen ja sen lisäksi sanomalehteä, tuohta ja parit tyhjät kananmunakennot. 

Vaan mitä kävi. Tuli sammui heti alkuunsa, savu tuprusi sisään, palohälytin huusi ja jouduimme tekemään sen minkä ennenkin, komentamaan lapset ulos savustumasta, kaapimaan savuavat puut ulos uunista ja tuulettamaan lopun päivää. 

Kun tarkastelin vesisaaviin heitettyjä puoliksi palaneita puita, kävi ilmi, että edes sytytyspalat eivät olleet palaneet kunnolla. 

Uunimme on lopullisesti kuollut, ajattelin silloin ja katselin surumielisenä keittiön perällä nököttävää massiivista uuninroikaletta. Tilaa se vain vie, mokoma, ei suostu lämpöään antamaan joten mitä järkeä sitä on siinä pitää. Purettavaksi joutaa. 

Kun nuohooja perjantaina tuli paikalle, kerroin koko surullisen tarinan hänelle: ei syty, ei lämpene. Nuohooja, tuttu kävijä jo monena vuonna, ei halunnut uskoa tarinaani, jonka oli jo monena edellisenä vuotena kuullut. Hän tarkasti jälleen koko hormin, tarkisti vedon, tarkisti piipun, ja kaiken piti olla kunnossa.

En voi uskoa ettei tämä muka lämpiäisi, hän sanoi ja ryhtyi itse toimeen. Hänen ammatillinen uteliaisuutensa varmaan heräsi meidän leivinuunimme edessä ja hän käytti kokonaisen tunnin yrittäessään saada sen syttymään.

Leppäkertut uunin päällä tuovat onnea
- ainakin italialaisen uskomuksen mukaan.


Lopputulos? Savua täynnä oleva talo, huutava palovaroitin ja ulos komennetut lapset. Onneksi päivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten ulkona ei ollut huono olla eikä tuulettelukaan nostanut lämmityslaskua toisin kuin niinä pakkaspäivinä, jolloin tämä katastrofi on toistunut. 

En tajua miksi se tekee noin, nuohooja toisteli monta kertaa yrityksensä jälkeen. Ei ole mitään selitystä sille, miksi se ei vedä, kaikki olosuhteet ovat kohdallaan eikä rakenteissa ole mitään vikaa. 

Onneksi nuohoojalla oli myös mukanaan savuimuri, jolla hän sai edes osan savusta imettyä pois. Silti keittiössä tuntuu vieläkin savun hajua, se lymyilee vedottomissa nurkissa ja uunin kyljessä, kiertää kehää ja tunkeutuu nenään. Uuni tuntuu sylkevän savua yhä vieläkin sisuksistaan. Sillä on jotakin meitä vastaan, se ei halua lämmetä. Se ei halua kuullakaan meistä, olla vaan omissa oloissaan ja nököttää kylmänä paikallaan.

Haaveeni lämpimistä talvi-illoista uunin kyljessä, tulen kodikkaasta ritinästä, kiviuunipizzoista ja uunipuuroista vetäytyvät yhä syvemmälle mahdottomien unelmien osastolle. Samoin ajatus leivinuunin lämmöstä hätävarana katastrofiaikojen varalle, jolloin sähköt ja muut mukavuudet lakkaavat toimimasta ja kaupunkien infrastruktuurit hajoavat. Ainakin meillä olisi uuni, joka pitäisi meidät hengissä.


Se sentään vähän lohduttaa, että jos kerran ei ammattilainenkaan saanut uuniamme syttymään, vika ei voi olla meissä sytyttäjissä, mitä olen epätoivoisimpina hetkinä joskus jo ajatellut.

Toisaalta tiesin etten ihan tumpelo voi olla, koska savusaunankin saan lämmitettyä (lue aiheesta esimerkiksi postauksesta Miten savusauna lämmitetään ja miksi sen löylyt ovat täydelliset kuin vanha parisuhde). Sammuvan tulen ääressä tulen tuprutessa uuninluukusta sisälle se ei kuitenkaan lohduta. 

Tämä uuni, tämä kotimme sydän, ei yrityksistä huolimatta syty. Silloin ei ole mitään merkitystä sillä, että savusaunat ja muiden mökkien takat ja uunit käsissäni syttyvät. Alistuneena katson kylmää leivinuunia keittiön nurkassa ja ymmärrän, että sen aika on ohi. 

Siihen asti kun saamme keittiöremontin tehtyä ja paremmin toivan takan tilalle, lämmitys on kodissamme edelleen hoidettava pattereilla. Toivottavasti katastrofiajat eivät tule ennen sitä. 










Kommentit

  1. Uunin sielu karkasi isäsi matkaan, sieluton uuni ei toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, tämä on ihastuttava ajatus. Miten en tullutkaan ajatelleeksi sitä aiemmin, minä joka näen ihmisen sieluja linnuissa ja perhosissa. Olin ajatukselle sokea, se oli liian lähellä. =)

      Poista
    2. Sen vähän mitä olen oppinut sinusta niin tuo tuli ihan selkäytimestä;) Joku sanoisi sinua oudoksi hipiksi, minä sanon herkäksi sieluksi.

      Poista
    3. Kiitän, niiaan ja kummarran. Ymmärrät mitä ilmeisimmin minua täydellisesti. =)

      Poista
  2. Varmaan nuohooja tiesi ja osasi kaikki keinot, mutta kerron silti omat kokemukseni. Onko talon lähellä puita? Ovatko ne kasvaneet hyvin isoiksi? Minun kotonani kävi niin ja leivinuuni veti huonosti varsinkin, kun oli korkeapaine ja ilma tyyni. Talo oli ollut asumattomana ja leivinuuni käyttämättömänä muutaman vuoden, kun menin sinne asumaan kahdeksi kuukaudeksi elokuun puolivälissä. Ensimmäisenä päivänä savua meni ulos vain ikkunoitten ja ovien kautta. Tuuletin ja yritin seuraavana päivänä. Savu tuli taas sisään. Maanittelin ja lepyttelin leivinuunia vähillä puilla. En muista, montako päivää yritin, mutta vähitellen savupiippu lämpeni kerta kerralta hiukan enemmän, kosteus haihtui ja tuli rupesi palamaan iloisesti. Kylmillään ollutta savupiippua ei saakaan lämmittää kerralla kovasti. Se saattaa haljeta. Asuin talossa pari kuukautta ja pidin huolta, että piippu ei päässyt jäähtymään kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että kerroit kokemuksesi, tämä on tosi mielenkiintoista! Voisikohan meilläkin olla sama juttu, että ollaan vaan oltu liian hätäisiä, nuohoojakin, lämmittelyn kanssa? Itse asiassa oli korkeapaine ja tuuleton ilma silloin, kun kokeiltiin, koska kuulemma matalapainekin on huono... Itse laitoin vain muutamia ohuita puita sytykkeiden kanssa, ei onnistunut. Nuohooja sanoi, että puuta pitää laittaa enemmän ja laittoikin, mutta ei onnistunut hänkään.

      Ja isoja puita on yllin kyllin pihapiirissä ja aivan savupiipun puoleisella talon seinustallakin.

      Erityisen kiintoisaa on tuo maannittelu ja lepyttely. Ehkä olimme liian hermostuneita uunin kanssa eikä se siitä tykännyt, vaan entistä suuremmalla syyllä tuprautti savut sisään. Jospa kerran vielä kokeilisin, lempeästi maannitellen ja hermostumatta...

      Poista
    2. 20 vuotta käyttämättä olleen leivinuunin sain lämpiämään n. 2 vkon päivittäisen taistelun jälkeen. Poltin kaikissa tuhkaluukuissa vuoronperään ja välillä yhtäaikaakin sanomalehtiä, pieniä pahvinpalasia ja tuohta.
      Kun nuhousluukussa alkoi olla hyvin vetoa, laitoin sanomalehteä uuniin. Huonosti veti, vaikka nuohousluukuissa humisi. Tätä vaihetta jatkui n. viikon verran. Kun alkoi näyttämään siltä, että sanomalehti, pahvi ja tuohi alkoivat vihdoin vetämään myös uunin puolella, uskalsin heittää joukkoon pieniä puun palasia, risuja ja lopulta pieniä klapeja. Ovi/ikkuna oli aina auki korvausilman vuoksi.
      Ja niin kävi, että nyt poltan jo kokonaisia pesällisiä klapeja..Sisälle ei enää savuta, mutta savu käy pienessä määrin pyörähtämässä uunin luukulla, mutta ei tule sisälle asti. Ikkuna täytyy olla auki lähes koko palon ajan, jotta veto on parempi.
      Luulen, että teilläkin on vain kyse siitä, että "virittelyvaihetta" ja hormin lämmittämistä täytyisi tehdä jopa useampi viikko. Kyllä se sieltä lähtee, uskokaa pois!

      Poista
  3. Auton sisätilalämmittimellä vois lämmittää/ kuivattaa hormia ja tuli pesää. Puhallin uunin luukulle pöhisemään moneksi tunniksi. Minulla uuniini mahtuu 75cm mittaiset halot ,60 cm poltan. Kokemusta uunista 20v. Joinakin syksyinä kun lämmityskausi alkaa on savut tulleet sisälle, mutta maltti on valttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Leivinuunin hormi on pitkän kesän aikana kostunut ja sitä pitää kuivata kunnolla useampi tunti. Kuumailmapuhallin, auton sisäilmapuhallin tms vast useammasta luukustä puhaltamaan. Mikään muutama minuutti ei todella riitä!

      Poista
  4. Hyvä hiustenkuivaaja ajaa yhtälailla asian. Tuhkaluukun kautta lämmittämään hormia. Parempi tosin olisi pieni toho, eli kaasupoltin. Täytyy vain tarpeeksi kauan lämmittää hormia, mutta näillä keinoilla takkuulla syttyy pesä ja vetää. Kannattaa muutamia kertoja lämmittää perätysten, ettei pääse jäähtymään. Myöhemmin tuota hormin lämmitystä ei enää tarvitse, ennenkuin esim kesän jälk taas lämmityksen kun aloittaa

    VastaaPoista
  5. Martat tietää kaiken. Avaa pellit päivää ennen ja piippu vetää lämmintä itseensä kuivattaen ja lämmittäen rakenteet. Kuten muilla, meilläkin tulee kesän lopulla.aina hätäsyyksissään herkästi savut sisään.

    VastaaPoista
  6. Käytän sähkökäyttöistä kuumaimapuhallinta puhaltamaan nuohousluukukusta aika kauan ennenkuin alan kokeilemaan pienillä paperinpaloilla uunissa. Jos vetoa alkaa tulemaan suljen nuohosluukun ainakin väliaikaisesti. Aina alkaa vetämään vähintään tunnin jälkeen. Uuni on ollut käyttämättä tällöin n 8 kk.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kun kerroit uuninlämmityskokemuksistasi! Eläydyin niihin ja "otin osaa" mielessäni. Pystyin samaistumaan siihen, kun uuni sylkee savua ja pitää paeta muualle, ettei löydy yhtä häkäänkuollutta ihmistä.

    Minulla tuo on onneksi ollut vain ajoittaista. Yleensä, kun hormi ei ole ollut tarpeeksi lämmin ja on ollut kostea ilma.

    Minullekin tuli mieleen, että uunisi kaipaa tuttua lämmittäjää, isääsi, ja kiukuttelee, kun muut yrittävät lämmittää. Oli miten oli, toivottavasti saatte myös elävää tulta kotiinne - muodossa tai toisessa 🙂

    VastaaPoista
  8. Hei, päädyin lukemaan kertomuksiasi leivinuunisi temppuilusta? Olettehan saaneet jo yhteisymmärryksen leivinuunin kanssa aikaiseksi -nyt kun tavallaan ne kriisiajat (ainakin sähkönhinnan kanssa) ovat käsillä.

    Voin samaistua temppuiluunne leivinuunin kanssa, sillä minun pirtin nurkassa komeilee erittäin herkkäsieluinen yksilö. Luonnonkivistä muurattu uuni, joka ehkä olisi saanut jo lähdöt, jollei piippua olisi muurattu uuniin siten, että sekin pitäisi sitten purkaa… eli ei olekaan ihan pikkujuttu.

    Mitään uutta niksiä en voi teille antaa, tuntuu että olette kokeilleet jo kaiken. Entäpä piipun hattua onko teillä? Se ehkäisee sadeveden pääsyn piippuun ja näin hormin kosteus on pienempää. Jos se hattu taas on liian alhaalla, ei savu ”osaa” kunnolla ulos ja hormi-ilmiötä ei pääse syntymään.

    Mitä jos polttelisitte metallipukissa sinolia pitkät tovit uunin perällä, jotta siitä nouseva lämpö kuivattelisi hormia pikkuhiljaa? Uskon, että hormin kylmyys ja kosteus on oikkuilun syynä teillä. Joskus talvella itse lämmitin hormia myös kaasutoholla ainakin vartin.

    Minä avaan uunin savupellit ja suuluukun hyvissä ajoin ennen lämmitystä. Varmistan, ettei hormin tuuletussäleikkö ole auki. Avaan oven kengän verran raolleen. Polttelen molemmissa nuohousluukuissa sanomalehtiä niin kauan, että kyllästyttää. Sitten nouhousluukut tiiviisti kiinni. Rakennan uunin perälle halkaistuista, pienistä kuivista koivuista melkein koko pesällisen kokoisen puukeon ja lisään runsaasti kuivaa tuohta sekaan. Sytytän puut useammasta kohdasta sillä ajatuksella, että alkupalon on oltava mahdollisimman voimakas. Kun tuohet on palaneet on tuli tarttunut jo kunnolla puihin. Minulla savu käy kyllä suuluukun lähellä, muttei se savuta kuitenkaan sisälle (enää nykyään). Annan suuluukun ja ilma-aukot siitä olla raollaan melkein koko lämmityksen ajan. Pystyn lisäämään puita joskus vain siten, että pidän ovea raollaan. Joka tapauksessa lisääminen tulee tehdä vasta kun on kova veto ja täyden palon vaihe uunissa. Muuten piippaa palovaroitin ihan varmasti.

    Olikohan tästä mitään hyötyä teille? Teidän kuvaus pitsoista leivinuunissa sai mun silmät loistamaan ja aionkin alkaa heti opettelemaan leivinuunipitsan tekoa! Kiitos vinkistä! Toivon toden teolla, että saatte kesytettyä kodin sydämen teidän kanssa yhteistyöhön ❤️

    VastaaPoista
  9. Minun nuohooja neuvoi polttamaan 3 tuikku kynttilää nuohous luukussa jokusen tunnin ennen kun alkaa lämmittämään ja itse olen huomannut että leivinuunin luukkua on pidettävä auki vähän koko lämmityksen ajan.Minun leivin uuni ollut käyttämättä ainakin 25 vuotta ja nyt vasta aloittelen ja 2 kertaa ollut pienet tulet.Ja ikkuna ollut myös auki.

    VastaaPoista
  10. Onko samassa hormissa muita tulisijoja? Jos ne sytyttää ensin, vetää uunikin helpommin.

    VastaaPoista
  11. Meillä vanhan maalaistalon leivinuunin puut syttyvät reippaasti, mutta tuppaavat sammumaan useamman kerran polton aikana. Lämpöä uuni ei juurikaan tuota. Noin 3 tunnin polton jälkeen asteita on vain 50. Hormi vetää, ei savuta mutta luukkua on pidettävä avoinna. Ovet ovat avoinna. Käyttöä ei ole juurikaan ollut näistä syistä viime vuosina. Piipussa on hattu - mietinkin, milloin se laitettiin: voisiko ongelmat johtua siitä. Mikä neuvoksi? Olisi kiva paistaa joukuruoat uunissa kuten edesmennellä äidillämme oli tapana tehdä.

    VastaaPoista
  12. En näköjään yksin ole tämän asian kanssa, että on joutunut opettelemaan vuosien varrella oman leivinuunin käytön ja uuninluonteen, joka on riippuvainen siintäkin paistaako pihalla täysikuu vai pohjantähti. (Ainankin joskus se siltä tuntui). Parin kaljapullon juotua jään seuraamaan uunia miten se tottelee isäntäänsä minäkin päivänä ja käymme henkimaailman keskusteluja. Nykyään olemmekin löytäneet hyvän yhteisen sävelen, mutta ekat vuodet muistan, kun taas oli tiilikasa menossa lukemattomat kerrat nurin ja uusi nykyaikanen varaava takka oli jo ostoskorissa. (Onneksi ei ikinä finanssipuoli antanut myöntymystä). Nyt 6-vuotta uunin lämmitystä takana ja vastoinkäymisen tullessa eteen olen joka kerta todennut jälkikäteen, että KÄYTTÄJÄVIKA. Eli ottakaa nämä perustiedot/ "jipot" ylös mitä ylhäällä hyvin lukikin. Toki kivikasa ei rakettitekniikkaa ole, järjen käytöllä pääsee pitkälle. Siintä ei muuta kun koittamaan ja tutustumaan omaan takkaan, keskustelukin takan kanssa on ihan ok. Tarkkaile miten se oma takka käyttäytyy. Testailee eri puumääriä, ilmaräppänän asennot ymym. Mutta yleisesti ottan uskon, että leivinuunit toimii hyvinkin. Uunit ovat vain yksilöitä, opi tuntemaan omasi ja nou problem. Itselläni ei nykyään ole ongelmia saada uuniin vetoa, vaikka se olisi seisonut sen keväästä syksyyn asti ilman tulia. Muistakaa myös imuroidessa saada sieltä alapellin päältä ne tuhkat pois ( jos siis löytyy alapelti). Kerran olin jälleen romuttamassa leivarin, kun ei vetänyt millään vaikka oli imuroitu jne. Asiaa mietittiin ja soiteltiikin varmaan kylän kaikki oman elämänsepät läpi, niin alapellin päällä oli niin paljon tuhkaa, mikä oli hankala paikka imurille ja sitä ei vaan meinannut hoksata. Peltihän ei auennut kuin puoliksi ja veto oli huono. Niinkin voi käydä. Itse imuroin 1-2 kertaa nykyään kuukaudessa. On se yksinkertainen kivikasa kuitenkin ihan omaa laatuaan ja vaatii ajokokemusta ja veljeyttä. :D Siintä sytyttämistä tuli vielä mieleen, että kun uuni on ollut hetken käyttämättömänä ja tiedät että se voi vaatia vähän lisä työvaiheita, niin itse avaan pellit edellisenä päivänä tai tunteja aijemmin. Avaan lähimmäisen ikkuna rakosilleen, että saadaan vetoa. Poltan sanomalahteä jokaisessa tuhkaluukussa muutaman kappaleen. Huomaat kun hormi alkaa vetämään kunnolla (lehti palaa niin iloisesti). Tämän jälkeen poltan viel uunin pesässä sanomalehden sivun, siinä huomaa jo että on hyvä veto ja hormi on vähän ehtinyt lämmetä. Puut holviin ja tulta. Ainenkin itsellä näillä toimenpiteillä lähtenyt aina hyvin, eikä ole sammunut tai savut tullut sisään. Tsemppiä puitten polttoon, hyvinkin usein vika on käyttäjässä , ei vanhaliiton kivikasasssa. Tai yrittäkää ainenkin sillä itsekriittisyydellä lähteä purkamaan asiaa..:D Varmasti on parempiakin tyylejä käyttää leivinuunia, miten kävin asiaa läpi, mutta minun kivikasalleni nämä "kikat" pelaa kuin buickki.

    VastaaPoista
  13. Muutaman vuoden vanha juttu, mutta sattumalta kun tähän törmäsin niin kirjoitanpa ajatukseni jos sattuu olemaan jollekkin hyötyä. Aloittajan tekstistä ensimmäinen asia mikä pisti silmään, eli lämmin korkeapainesää, se kaikkein huonoin siis uunin sytyttämiseen. Sisä ja ulkolämpötilan ero luultavasti hyvin pieni, eli huono asia. Korkeapaine, eli toisin sanoen ilmanpaine taivaalta alas maanpintaan korkea tai piipun suulta alas tulisijaan korkea. Tällöin tulisija ei voi yksinkertaisesti vetää, se on fysikaalinen mahdottomuus, tai lähes ainakin;) Lämmityskauden alussa ensilämmitykset tulisi aina tehdä tuulisella ja viileällä(sisä- ja ulkolämpötilan ero suurempi) matalapainesäällä jolloin ilma liikkuu piipun suulla ja ilmanpaine alas tulisijaan on mahdollisimman pieni. Tällöin ilmalukon mahdollisuus pienenee huomattavasti. Terveisin entinen tulisijamuurari.

    VastaaPoista
  14. Moi,

    Voi olla, että vika ei ole takassa, vaan ehkä takka saa riittävästi korvausilmaa. Voisi yrittää sulkea huoneistosta poistoilmapuhaltimet (mikä tasaa paine-eroa) ja vaikka avata ikkunat (takalle lisää paloilmaa). Takkaan voinee myös asentaa takkaimurin, jos mikään ei auta.

    VastaaPoista
  15. Muutettiin juuri vaimon kanssa hänen isoisän perintönä tulleeseen - 57 rintamamiestaloon jossa ei ole leivin uunia käytetty viimeisen 40 vuoden aikana kertaakaan. Tullessamme asuntoon se oli ollut tyhjillään noin 7kk ja muutenkin toiminut vaa kesämökkiä. Sisällä oli ekan kerran tullessamme mukavat - 20 pakkasta joten ekana laitettiin 15 kW kaasupuhallin päälle ja 3h jälkeen asunnossa olikin se +17. Kuumailmapuhallin oli 4h kuivattamassa takkaa ja sit ulkotuli palamaan 4-5h. Aamulla puhallin taas 2h ja sit neljä päivää poltettiin pientä tulta. No sit oli aika kokeilla leivinuunia, laitoin paperia ja paloi hyvin, vähän puuta seuraavaksi ja sekin paloi hyvin. Nyt viikon ajan sitä olen polttanut jokapäivä pienestä vähän isompaan ja aina vetänyt kyllä hyvin. Tarkoitus on kohta sulkea sähköpatterit ja ylläpitää lämpö pelkästään puun avulla. Tärkeetä on kyllä että puu on kunnolla kuivaa, vähintään päivän ollut sisällä takan vieressä ni ei savuta yhtään, jos kosteeta ni luukku saa olla ekan vartin raollaan muuten koittaa antaa savua ujosti sisään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Hiiriperhe vintillä ja rotanruumis seinässä - elämämme luontokappaleiden kanssa

Savusauna, raskaus ja häkämyrkytys: ainekset pahimpaan painajaiseeni

Hetkiä jolloin kaikki pysähtyy