Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2021.

Maailman paras synttärilahja: yö Oravissa Aurora Hut -igluveneessä luonnon, jään ja lumen keskellä

Kuva
Kaupallinen yhteistyö: Oravi Village Avaan silmäni. Kaikkialla on valkoista, hiljaista, lumenpehmeää. Täytyy olla varhaista, sillä valo on vielä varovaista mutta kumminkin kaikkialle ulottuvaa, kirkasta kevättalven aamun valoa. Se tulvii vastustamattomasti sisään, sillä seinät ympärilläni ovat lähes pelkkää ikkunaa. Yläpuolellani avautuu lasikaton läpi valkoinen pilvitaivas , edessäni levittäytyy yhtä valkoinen, silmiinkantamaton jäänselkä. Valkoisuuden katkaisee vain horisontin tumma metsänrajanauha ja siellä täällä siintävät saaret. Missä oikein olen, ajattelen sekunnin sadasosan verran, mutta sitten tietenkin muistan. Olen keskellä Saimaata, jään päällä Oravissa, Aurora Hut -iglumajassa, kaukana kaukana kaikesta, ennen kaikkea elämän arkipäiväisyydestä ja rutiineista. Kello on seitsemän aamulla ja olen minilomalla sanan parhaimmassa merkityksessä. Tämä on elämys joka peittoaa monen muun.  Erityisesti näinä korona-aikoina en keksi juuri parempaa tapaa lomailla ja irtautua arjesta.

Kuinka monesti viikossa italialainen perhe syö pastaa? Meidän perheen viikon ruokalista

Kuva
Jokapäiväinen pastamme.  Tämä on toivepostaus aiheesta mitä meidän perhe syö . Se onkin aihe, josta kirjoitan enemmän kuin mielelläni, olihan Mustikkapasta alunperin ruoka- ja ravitsemuspainotteinen blogi. Ja muutenkin, kuka nyt ei syömisestä tykkäisi! Aikamoinen urakka muuten, syöminen nimittäin, puhumattakaan ruuan laittamisesta ja jokaiselle päivälle ruokalajien keksimisestä. Perheenpyörittämisen turhauttavimpiin ja epäkiitollisimpiin tehtäviin kuuluu mielestäni juuri se, että joka päivälle täytyy jostakin loihtia kaksi lämmintä ja vaihtelevaa ateriaa - ja tässä tulee se vaikein - jotka maistuisivat tai sopisivat kaikille perheenjäsenille.  Perheemme on suomalais-italialainen perhe , johon kuuluu kaikkiruokainen äiti, kasviksien suhteen valikoiva ja perinteistä italialaista ruokaa rakastava isä, ilahduttavasti ruokavaliotaan koko ajan laajentava neljäsluokkalainen esikoinen sekä kaksi pikkuveljeä (6- ja 4-vuotiaat), jotka molemmat elävät tällä hetkellä - hmm - sanoisinko valikoivaa

Epäsuosion salaisuus

Kuva
Paikka jossa haluaisin asua: vuoristomaisema. Kuva  Pohjois-Italiasta Dolomiiteilta viime syksyltä. Havahduin tänään jännään juttuun: en ole koskaan täyttänyt ystäväkirjaa. Tiedäthän ne meidän neli-viisikymppisten lapsuudessa suositut ystäväkirjat, joita tuotiin kouluihin ja joihin kerättiin kavereiden vastauksia muun muuassa lempiruuasta, lempielokuvasta ja toiveammatista.  Minunkin kouluuni niitä tuotiin, mutta kukaan ei koskaan pyytänyt minua täyttämään sitä. Se vain meni niin, ja opin pitämään sitä itsestäänselvyytenä. En ollut suosittu, siinä kaikki. Lukiossa jatkui sama linja. Epäsuosituksi synnytään, epäsuosittuna pysytään? Olin se verkkareihin tai hiphopahtaviin housuihin pukeutunut yksinäinen tyttö käytävän laidalla, kun suositut merkkivaateihmiset menivät ja pitivät meteliä toistensa kanssa. Käytävä oli iso ja kolkko yksinäiselle, mutta sitten tapasin toisen kaltaiseni eikä enää ollut merkitystä, mitä muut puuhasivat. Sillä olin löytänyt jotakin määrättömästi parempaa: elinik

Lihasta luopumisen aika (karnevaalin loppu)

Kuva
Kasvisruokaa lautasella. Laskiaistiistain ilta. La sera di Martedi grasso. Italiassa päivää kutsutaan lihavaksi tiistaiksi, sillä karnevaali on rasvaisen herkuttelun aikaa. Tänään on karnevaaliajan viimeinen päivä, paastoon ollaan laskeutumassa, huomenna alkaa 40 päivän kieltäymyksien ja itsehillinnän aika aina pääsiäiseen asti. Viime postauksessa vihjailin, että tänä vuonna saattaisin minäkin alkaa paastota. En ole koskaan ennen paastonnut pääsiäisen alla, mutta nyt tuntuu että voisi olla sen aika. Minulla on tunne, että haluan laittaa itseäni koville, koetella, harjoittaa pientä itseruoskintaa.  Alkuvuodesta olin somepaastolla. Lupailin uutenvuotena kaikenlaista (lue siitä postauksesta Kolme uudenvuodenlupaustani ), kuten kirjan kirjoittamista tämän vuoden aikana. Sille lupaukselle kuuluu huonoa, olen saanut mitättömät 15 liuskaa tekstiä aikaiseksi. Minua vaivaa jonkinlainen kirjoitusblokki, joka näkyy täällä blogissakin. Luottamus itseeni kirjoittajana horjuu, samaten vaivaa tunne

Italiassa carnevale ja San Valentino, Suomessa ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai - juhlien sekamelskapäivä

Kuva
Laskiaispullia.  Helmikuun saapuessa yhtäkkiä tuntuu, että kevät pukkaa päälle hengästyttävällä vauhdilla. Tunnetta varmaan vauhdittaa se, että ystävänpäivä ja laskiaisunnuntai sattuvat tänä vuonna samalle päivälle; lisäksi eletään italialaista karnevaaliaikaa, il carnevale, joka on vastine Suomen laskiaisajalle. (Lue italialaisesta carnevalesta esim. viime vuoden postauksesta  Hyvää laiskiaista - ja tyyneyttä ja rauhallisuutta! (Koronaviruksesta osa 2) Nämä kevään ensi merkit yhdistettynä huikeaan auringonpaisteeseen ja talitiaisten sekä pikkuvarpusten aloittamaan varovaiseen lauluun saa aikaan sen, että melkein pelkään juhannuksen kohta jo rynnivän päälle.  Tänä aamuna minuun iski Italia-ikävä . Ehkä se johtui siitä, että söimme aamiaiseksi pitkästä aikaa voisarvia crema pasticcera -kreemillä, italialaisten kahviloiden vakiovoisarvitäytteellä. Valmistin sitä eilen illalla ystävänpäivän aamun juhlistamiseksi, ja hyvältä maistui vaikka turhan makeaa olikin näköjään pysyvästi muuttun

Hullummaksi oisin tullut vielä, jos sua ei ois tullutkaan. Miksi koronatalvi on ollut täydellinen talvi?

Kuva
Edessä loputon latu - täydellistä! Kello on pian kahdeksan aamulla ja ulkona on valoisaa. Niin juuri, valoisaa! Aurinko nousee näillä hetkillä, pihan lumikuorrutteiset puut ovat piirtyneet esiin pimeydestä ja kylpevät juuri nyt aamun sinisen hetken varovaisessa valossa. Pimeän väistyminen on paljastanut, että satelee lunta. Pakkasta on kuusitoista astetta. En osaa kuvitella täydellisempää talvea kuin se mikä on parhaillaan meneillään. Juuri tällainen talven kuuluukin olla : paljon lunta, paljon pakkasta, uusia lumisateita muutaman päivän välein niin että kaikki pysyy jatkuvasti valkoisena, eivätkä autojen saasteet, koiranpissat ja aurausautojen jäljet pääse liiaksi likaamaan maisemaa. Lumisateiden lomassa aurinkoisia päiviä, auringon joka koko ajan nousee vähän korkeammalle ja tekee kaikesta häikäisevää kimallusta. Lähikentällä on sileä, viikkokausien jäädytyksestä vankistunut jää, takapihan metsästä lähtee hiihtolatuja niin pitkälle kuin jaksaa hiihtää. Pulkka on ainoa järkevä kulkuvä