Mustikkapasta

Edellinen postaukseni  oli niin tummansävyinen ja tulevaisuuteen toivottomasti suhtautuva, että nyt kirjoitan vaihteeksi jostakin vähän kepeämmästä. Nimittäin (lähes) ikuisen nuoruuden, hehkeän ihon ja pitkän iän kaipuusta!  Tässä postauksessa kerron huippuasiantuntijan ohjeet vanhenemisen hidastamiseen sekä postauksen lopussa annan omat vinkkini, mm. paljastan luottotuotteeni ihonhoidossa . Aloitan kysymyksellä: Miltä kuulostaisi mahdollisuus elää vanhenemista vastustaen nykyisen eläkeikärajan saavuttamisen jälkeen ainakin vielä toinen mokoma määrä vuosia, tavata lapsenlapsenlapsenlapsensa ja viettää 150-vuotissyntymäpäiviä?  Ikääntyminen on sairaus , geneetikko ja maailman johtava pitkäikäisyyden tutkija David Sinclair j ulistaa uutuusteoksessaan Elinkaari. Mistä vanheneminen johtuu ja mitä sille voi tehdä? (Aula&co 2021) Eikä pelkästään sairaus vaan kaikkien sairauksien äiti, joka piinaa meitä kaikkia .  Sain opuksen käteeni kirjaston varausjonosta juuri...

Sunnuntain kunniaksi voisarviaamiainen. Ensimmäiset 30 vuotta elämästäni olin aamupalaihminen. Noudatin kuuliaisesti ravitsemusterapeuttien mantraa, jonka mukaan aamiainen on päivän tärkein ateria. Lisäksi tiesin - olinhan lukenut ravitsemusoppaista ja -suosituksista - että ihmisen täytyy syödä tasaiseen ja tiheään tahtiin välipaloja päivän mittaan.  Ihmettelin italialaisia ystäviäni, jotka usein vain hörppäsivät aamulla cappuccinon eikä muuta. Ettekö edes voisarvea syö? Vain viikonloppuisin tai juhlapäivisin , he vastasivat ja minä käännyin päätäni puistellen oman täytetyn voileipäni, hedelmäsalaattini ja raejuustolla täytetyn pizzani ( pizza bianca ) puoleen. Tätä tuhtia aamupalaani puolestaan italialaiset ihmettelivät. Italian-lomillani kun saatoin helposti syödä aamulla sekä voisarven, hedelmiä että mainittua pizza biancaa . Näin me Suomessa syömme aamuisin , kerroin melkein ylpeänä ja minusta suolainen ja tuhti aamiainen oli ainoa oikea tapa aloittaa aamu. Sitä en tajunnut a...

Katukuvaa Roomasta, Piazza Navonalta. Italialaiset naiset ovat aina tyylikkäitä, hoikkia ja kauniita. Näin usein ajatellaan, ja tottahan se on. Joka kerta kun olen Italiassa, en voi olla ihmettelemättä kuinka naiset onnistuvat aina näyttämään niin tyylikkäiltä ja freeseiltä, helteestä tai muista sääoloista huolimatta. Ja olemaan hoikkia! Toki Italiassa lihaviakin näkee, mutta esimerkiksi ystäväpiirissämme ei ole yhtään selkeästi ylipainoista naista.  Tämä on hämmästyttävää jos ajattelee sitä, että lähes aina kun tapaamme Italiassa ystäviämme, liittyy yhdessäoloon runsas syöminen. Pizzeriassa, ravintolassa tai jonkun kotona. Tilataan alkupalat, pääruuat, ruokajuomat ja usein jälkiruoatkin.  Itse poistun näistä syömingeistä aina maha räjähtämispisteessä, mutta muilla ei tunnu olevan edes tukalaa. Syövätkö he aina näin runsaasti?  Eivät tietenkään, vaan syöminen liittyy juuri näihin yhdessäolon hetkiin. Ja kun tarkemmin ajattelee, pöytään tilataan paljon ruokaa, mutta on e...

Jopas on nyt aamuissa aikaa, kun kelloja on viikonloppuna siirretty talviaikaan! Vaikka en talviajasta pidäkään, niin nyt näinä rytmin siirtymäaikoina lapset heräävät tuntia aikaisemmin, ja tänään ehdin kirjoittaa blogipostauksen ennen keskimmäisen eskariinvientiä.  Edellisen painoaiheisen postauksen jatkoksi kaivelen muistin kätköistä aikoja, jolloin painoni on ollut aivan toisilla lukemilla: raskausaikoja. Ne eivät lakkaa hämmästyttämästä minua, se miten keho venyy, taipuu, muokkautuu ja muuttuu toiseksi, ja sitten taas kutistuu, pienenee, vetäytyy, palautuu entiselleen. (Lue edellinen postaus Haluatko laihtua? Sairastu koronaan! (Oikeasti en suosittele.. .)  täältä  ) Ensimmäisessä raskaudessa kiloja tuli seitsemäntoista.  Saa tullakin, painotti neuvolanhoitaja kaiken aikaa. Mitä pienempi lähtöpaino äidillä (minulla 52kg), sitä vapaammin kiloja saa tulla. Hoikkien naisten kohdalla on aivan normaalia, että  keho tarraa kiinni kaikista kaloreista jotka saa ja ...

Kauden voimaruokaa puolukkaa kehon vahvistukseksi. Tyypillinen iltani ennen viime maaliskuuta: päivän toimien ja touhujen jälkeen keitän teetä, istahdan sohvalle ja syön siltä istumalta pussillisen lakuja tai puolikkaan suklaalevyn. Tyypilliseen päivään on myös kuulunut pulla tai pari iltapäivän aikana , mahdollisesti myös voisarvi aamiaisella. Ja aina jos näen jossakin karkkia, tungen sen suuhuni. Erityisesti irtokarkkeja...Aakkosia...Ässämixejä ja missäxejä... Mitä vain värikästä, sokerista ja makeaa.  En voi elää ilman makeaa! Mitä enemmän sitä syön, sitä enemmän tekee mieli.  Sitten tapahtuu jotain...ja kaikki muuttuu. Aivan kaikki. Makumieltymykseni heittävät häränpyllyä ja sitä myötä iltarutiinit. Niihin kuuluu yhä iltatee, mutta ilman lakua ja suklaata. Nyt päin vastoin mietin, kuinka olen pystynyt syömään joka ilta kaiken sen määrän sokeria ja makeaa... Asia joka muutti kaiken oli sairastuminen koronaoireisesti maaliskuun alussa . (Lue sairaudestani enemmän mm. teksti ...

En tiedä ovatko ne kauniit, käytännölliset eivät ainakaan,  mutta siinä ne nyt kasvavat. Näytä kyntesi, sanotaan usein kun halutaan kannustaa ihmistä johonkin. Tämä kuvaannollinen sanonta on aina muutenkin ollut minulle vieras, sillä en ole vähääkään agressiivinen enkä tavoitteellinen toimissani, mutta myöskään konkreettisesti en ole useinkaan voinut sitä seurata. En ole kehdannut. Kynteni ovat nimittäin yleensä aina niin lyhyet, nysät suorastaan, että olen mielummin piilotellut niitä.  Toisin sanoen olen pureskellut kynsiäni koko pitkän elämäni, lapsesta asti. Välillä enemmän, välillä vähemmän, yleensä enemmän. Tai oikeastaan enemmän kuin pureskellut niin nyppinyt, nyplännyt, repinyt tai muuten tuhonnut kynnen kasvun. Jos ne ovat joskus hetkellisesti kasvaneetkin pitkiksi, on se ollut vain väliaikaista, viikon tai korkeintaan muutaman kestävää. Kynsien pureskelu on paitsi ikävä tapa, usein kertoo myös siitä, että henkilö on hermostunut, jännittynyt tai stressaantunut. Se on...

Teetä on flunssassa taas kulunut, mutta onneksi sen on voinut juoda välillä myös ulkona.  Kaksi aamua sitten se tuntui ensimmäistä kertaa: pieni kaktuksen pistely kurkussa. Päivä meni vitamiineja ja echinaforse-tippoja vetäessä niin paljon, että pelkäsin jo tulevani niistä humalaan. Siitä huolimatta seuraavana yönä tuli kurkussa pääsi valloilleen, ja aamulla nieleskelin turvonneella, kipeällä kurkulla. Se siis iski sittenkin, lasten flunssapöpö, myös minuun. Aamupäivästä vilunväreet yrittivät vallata ja päätä alkoi särkeä, ja nenä tuntui tukkoiselta. Lista perheessämme nyt jyllävän flunssan takia peruuntuneista tapahtumista alkaa olla jo hyvin pitkä: yhdet syntymäpäiväjuhlat, kahdet ylioppilasjuhlat, yhdet tupaantuliaiset,  terassihetki ystävän kanssa, kummitytön syntymäpäiväjuhlien rääppiäiset. Taitaa vielä peruuntua tämäniltainen lenkkikin toisen ystävän kanssa, vaikka nyt aamulla tunnenkin oloni jo paljon paremmaksi. Näinä aikoina pienikin flunssanpoikanen karkotta...