Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2020.

Sukupolvikokemus tämäkin: koulujen päättyminen ilman kevätjuhlaa

Kuva
Kolmasluokkalaiseni lähti juuri koululle hakemaan todistusta. Vanhemmilla ei ollut asiaa mukaan luokkaan, eikä heitä Wilma-viestissä toivottu edes pihalle saattamaan. Kevätjuhlasta puhumattakaan - sitä kun ei tänä keväänä edes järjestetty. Kuten niin moni muukin asia, myös koulujen loppuminen on nyt erilaista kuin tavallisesti. 

Nyt kun juhlia ei ole eikä niihin pääse, tuntuu kaipuu niitä kohtaan yhtäkkiä äärimmäisen suurelta. Miten mukavaa olisikaan istua juhlasalissa kuuntelemassa pirteitä, jännityksen (tai isompien oppilaiden ollessa kyseessä joskus myös välinpitämättömyyten) värittämiä lauluesityksiä, rimakauhun kangistamien nuorten näyttelijöiden esiintymistä näytelmissä, rehtorin aina niin kannustavaa juhlapuhetta, jota tuskin kukaan oppilaista jaksaa kuunnella. Suvivirttä, sitäkin ja ennen kaikkea sitä, vaikka siihen nykyään yhä harvempi juhlavieras koulun salissa yhtyy.


Salin penkeillä vääntelehtiviä yläasteen oppilaita sen sijaan ei tule ikävä, ei etenkään heitä jotka edelli…

Olenko uuden puhelimen tarpeessa? Onko pakko ostaa aina uutta?

Kuva
Olen viime viikkoina tuskaillut puhelimeni kanssa. Se on ostettu viime syksynä eli minun näkökulmastani katsottuna juuri äsken. Ostin uuden puhelimen, koska entisen akku alkoi sammuilla kolmen käyttövuoden jälkeen vähän väliä. Lisäksi olin tyytymätön kameran kuvien laatuun. Siispä hankin Huawein P20 Pron (minun oli katsottava malli puhelimestani, en nimittäin muista sitä enää) hienolla Leica-linssin puhelimella. Kamera on osoittautunut juuri niin hyväksi kuin toivoinkin, ja puhelin muutenkin toimii juuri niin kuin pitää: sillä voi soittaa, lähettää viestejä ja käyttää internetiä, tässä tärkeysjärjestyksessä. 

Mikä sitten mättää? Se että puhelimeni akun kesto on ruvennut lyhenemään. Siinä missä se ennen kesti kovallakin käytöllä kolme päivää, joudun nyt latailemaan sitä jopa päivittäin. Olen yrittänyt ladata akkua juuri niin kuin nykypuhelimien akkuja neuvotaan lataamaan: pitämään sen varauksen 20 - 95 %:ssa, eli päästämättä akkua koskaan täysin tyhjäksi ja välttämällä puhelimen pitäm…

Rakkautta koronan aikaan

Kuva
Rakkaus on tarttuva tauti, on yksi pääajatuksista Gabriel García Márquesin romaanissa Rakkautta koleran aikaan. Se ei säästä ketään vaan tarttuu taudin tavoin niin nuorukaiseen kuin vanhukseen, ja jos vakavimman muodon sattuu saamaan, voi vaikka henki mennä. Kenen tahansa puolustusmekanismit voivat pettää, sydämestä tai muualta kehosta paljastua heikkoja kohtia, joista ei aikaisemmin ollut tietoinen. Niihin tarttuvan taudin on helppo iskeä, ja se on menoa sitten.

Kaikki eivät saa tartuntaa. Joku ei tiedä pelkääkö vai toivooko enemmän sen saavansa, ehkä immuniteetin toivossa, mutta ei kuitenkaan saa. Joku saa, vaikka ei halua tai ainakin on elänyt siinä luulossa että ei haluaisi.  Tartunta vaatii kuitenkin aina sopivan maaperän, valmiiksi muokatun tai muokkaantuneen. Solun johon tarttua piikeillään, tai kaipuun.

Kuka on immuuni? Hänkö joka on jo kerran sairastanut? Muodostuuko vasta-aineita, puolustussoluja tai järjen ääntä, joka estää uusia tartuntoja? Se tiedetään, ettei mahdollinen…

Nyt muutetaan Italiaan! Virtaavan veden odottamaton seuraamus Nurmijärven Myllykoskella

Kuva
Pääkaupunkiseudun luontopolkujen kiertämisemme jatkuu, kiitos koronan. Monien muiden suomalaisten tavoin olemme innostuneet menemään metsään ja meidän tapauksessamme laajentamaan metsäpolkujamme kotikonnuilta ja Nuuksion Haukkalammen ympäristöstä uusille luontopoluille. 

Viime lauantaina vuorossa oli Nurmijärven Myllykoski. Vaikka meillä on sukulaisia Nurmijärvellä ja olemme kuulleet kosken hienoudesta, koronapandemia näköjään vaadittiin, että sinne saimme aikaiseksi mennä.

Kunpa olisimme saaneet aikaiseksi jo aikaisemmin! Myllykosken kuohujen eteen astuessa jäimme kaikki viisi paikoilleen tuijottamaan, kuten upeiden luonnonvoimien edessä ihmiselle aina käy. Lumoutuneina, kuten virtaavan veden äärellä aina käy.

Tarkoituksenamme oli kiertää Myllykoskella Koskikaran noin kahden kilometrin mittainen luontopolku. Jätimme auton Siippoontien varressa olevaan, Myllykosken viereiseen parkkipaikkaan. Myllykosken pauhu kantautuu korviin heti kun autosta pääsee, ja mäntyjen ja vihertämään heren…

Kahvilassa koronan aikaan (Maunulan majalla)

Kuva
Maunulan ulkoilumaja sijaitsee keskellä Keskuspuistoa. Olen juossut tai pyöräillyt majan ohi lukemattomat kerrat elämäni aikana, mutta koskaan en ole siellä käynyt. Tämä on näitä ihmeellisyyksiä, joita helsinkiläisenä minulla tulee vastaan yhä vieläkin tämän tästä: en ole käynyt monissa aivan lähialueenkaan paikoissa. Esimerkiksi Helsingin ja pääkaupunkiseudun luontokohteita olemme alkaneet perheen kanssa kiertää vasta muutama vuosi sitten, ja kiihtyvällä tahdilla nyt korona-aikaan. Keskuspuisto oli minulle ennen omia lapsia pelkkä sunnuntain pitkien lenkkien läpijuoksukohde, mutta nyt käymme siellä vähän väliä.

Pari viikkoa sitten pyöräilimme Maunulan majan ohi koko perhe, kuten tätä nykyä usein teemme, ja mieleen tuli yhtäkkiä haikea tunne: ai niin, tuolla on tavallisesti kahvila, voi kun pääsisi nyt sinne kahville...

Minkä lie intuition johdosta pysäytyin pyörän ja huikkasin muulle perheelle, että odottakaas vähän, tarkistan yhden jutun. Mistä sitä tietää, vaikka se olisikin auki. …

Päivä lähempänä luontoa, kevään ihmeet ja taivaalla lentävä musta arvoitus

Kuva
Onko mitään parempaa kuin avata aamulla silmät, hyvin aikaisin sillä on niin valoisaa, ja nähdä peilityyni järvenpinta. Aurinko heijastuu siihen tuhansina valosäteinä, häikäisee silmät sillä kaikki se valo on niille kerralla aivan liikaa.

Nousta vuoteesta ja avata kuistin ovi, ja siinä se on, silmien edessä ja niin lähellä että voisi koskettaa: koko järvimaisema ja kaikki sen äänet. Kalalokit vinkuvat ja kirkuvat, sirittäjä lurittelee, pajulintu ja peippo vuorottelevat liturgioineen, toinen mollissa, toinen duurissa, västäräkki tirskauttelee hentoa lauluaan viuhahdellessaan veden yllä. 

Muuta ei sitten kuulukaan. Täydellinen hiljaisuus. Vastarannalta kantautuu vaimea kottikärryn kolahdus, joku mökkiläinen siellä aloittelee päiväänsä pihatöissä. Järven pinta rypyttyy hennon tuulenvireen myötä, ja peilityyni pinta on hetkessä tiessään. Pohjoistuuli nousee, mutta onneksi vielä lempeänä.

Humina kohoaa metsän takaa, kaupunkilaisena sitä voisi melkein erehtyä luulemaan kaukaa kantautuvaksi l…

Kehtaako mökille mennä?

Kuva
Ajoimme viime viikonloppuna sadetta pitelevän matalan taivaan alla läpi alakuloisen Suomi-maiseman. Moottoritiellä alkoi tihkuttaa, mutta välillä pilvipeite vielä repeili. Ohitimme Uudenmaan rajan, ja ensimmäistä kertaa koskaan olin siitä hyvin tietoinen. Viimeiset auringonpilkahdukset jäivät Lahden tienoilla taakse, ja siitä lähtien sitä sitten tuli: tasaista, harmaata tihkusadetta, joka välillä intoutui tuulilasia rummuttavaksi kaatosateeksi.

Ohi vilahtivat abc:t ja tuuliruusut, kaikissa ravintolatoiminta kiinni. Parkkipaikoilla näkyi vain muutamia autoja. Me emme harkinnetkaan pysähtyvämme. Suksiboksi oli täynnä ruokakasseja, kun olimme tyhjentäneet kotona kaapit ja käyneet lähikaupassa ruuhka-ajan ulkopuolella ostamassa viideksi päiväksi ruokaa reissua varten. Olimme matkalla mökille. Kyllä, nyt sinne pystyi ja kehtasi taas mennä. Siihen tulokseen tulimme, onhan rajoituksia muutenkin höllätty ja koulutkin avattu. Mitä sitä enää mökkimatkankaan suhteen tarvitsee epäröidä. Ja niin …