Italialainen leikkimökki pihan kaunistuksena - vai kauhistuksena?

Muovinen leikkimökki muuttuu hetkessä vaikkapa kahvilaksi. 
Jos jotain normaaliarjesta kaipaan, niin kahviloita. Näen toistuvasti unta, että olen kahvilan tiskillä tilaamassa cappuccinoa ja voisarvea. Toisinaan uneksin työskenteleväni kahvilassa, mikä olikin muutaman viikon ajan ihan totta, kun aloin alkuvuodesta työskennellä osa-aikaisena lähikahvilassamme.

Nyt ne viikot tuntuvat ihan oikeasti unelta, toiseen maailmaan kuuluvalta. Olinko minä tosiaan siellä töissä, asiakkaita tuli, valmistin erikoiskahveja ja tarjoilin pullaa. Eikä kukaan ollut kuullutkaan turvaväleistä ja etäisyyksistä. Maskit olivat vielä niitä mitä ne ennen olivat - televisiossa tai lentokentillä aasialaisten turistien kasvoilla nähtyjä kummajaisia. Suomessa niitä ei uskonut kukaan koskaan näkevänsä, tuskin edes Euroopassa.

Sitten tuli poikkeustila, alettiin ottaa etäisyyttä ja käyttää maskeja Euroopassakin, kahvilat sulkeutuivat, niin myös työpaikkani. En usko enää koskaan työskenteleväni siellä, sillä uudella yrityksellä on varmasti täysi ja ehkä jopa mahdoton työ nousta tästä jaloilleen, eikä ensimmäisenä ole mielessä kiireapulaisen palkkaaminen.

Siitä on kuitenkin toivoa, että jonakin päivänä pääsen kahviloihin uudelleen asiakkaaksi. Suurimpana haaveena on, että pääsisimme Italiaan kahviloihin. Kaipuu ja polte Italiaan on suurempi kuin koskaan, nyt kun rajat ovat kiinni eikä mahdollisuutta matkaan ole, vaikka mitä tapahtuisi.

Mutta elämä yllättää. Kun aamulla heräsin ja tuli aamusuihkusta, lapset huutelivat ulkoa, että kahvila on auki. Mitä, olemmeko saaneet kahvilan omalle etupihallemme? Kyllä.

Ostimme viime viikolla lapsille leikkimökin, sillä sikäli meidän kerran täytyy pysytellä tiiviisti kotiympyröissä, niin tehdään sitten kotiympyröistä niin mukavia kuin mahdollista. Nyt lapset ovat tehneet siitä kahvilan, joten tänään haaveeni toteutui ja nautin aamucappuccinoni kahvilassa.

Tällaisen mökin hankkimista harkitsimme jo viime kesänä, mutta silloin aie tyssäsi siihen, että pelkäsimme muovisen mökkihökötyksen olevan liian ruma suomalaiseen pientalomiljööseen

Edelleen sitä toki vähän pelkäämme, mutta itsellemme muovimökki pihalla ei tuota mitään ongelmaa. Poikkeustilan takia päätimme unohtaa mahdolliset naapureiden kauhistelut ja tilasimme sellaisen netistä.

Siinä se nyt nököttää, keskellä etupihaamme, ja näyttää oikeastaan paljon vähemmän rumalta kuin pelkäsimme. Tai sitten tosiaan olemme vain niin tottuneita näihin muovimökkeihin.  Italiassa sellaiset muovihirvitykset nimittäin ovat aivan tavanomaisia "hienoillakin" pihoilla.


Cappuccinoa, jogurttia, leivoksia ja hedelmiä
aamiaiseksi kotipihan "kahvilassamme."
Muistan yhä, kuinka ensimmäisiä kertoja kaksikymmentä vuotta sitten Italiassa ollessani ihmettelin näitä räikeänvärisiä muovimökkejä, joita näkyi vähän siellä sun täällä. Ravintoloiden ja kahviloiden pihoilla, yksityiskotien puutarhoissa ja jopa sisätiloissa. Kuka ihme sellaisia haluaa omalle pihalleen?

Kun menimme vierailulle mieheni neljälapsisen serkun perheeseen, ensimmäiseksi sisään astuessa vastaan tuli lähes koko eteisaulan täyttävä muovileikkimökki. Se ei sopinut nahkasohvasisustukseen ei sitten millään, mutta kenellekään ei näyttänyt tuottavan mitään ongelmaa pitää sitä siinä.

Niinikään toisen sukulaisperheen kaunista kukkapuutarhaa koristi lasten pikkulapsiajan (eli kymmenisen vuotta) mahtavan kokoinen ja värinen muovileikkimökki.

Ystäväperheellämme Roomassa on tälläkin hetkellä yksi makuuhuoneista varattuna puhallettavalle pomppulinnalle, joka täytetään joka kerta kun lapsiperheelliset ystävät tulevat kylään.

Lasten olemassaolo saa siis Italiassa näkyä tässäkin asiassa. Jossakin vaiheessa ajattelin, että muovileikkimökkien yleisyyden täytyy johtua puumateriaalin ja rakentamistaidon puutteesta. Sitten aloimme matkustaa Roomaan autolla Pohjois-Italian läpi, ja näin siellä vuoristomaisemissakin näitä muovimökkejä. Täytyy olla koko maan tapa, päättelin.



Olemme siis mieheni kanssa tottuneet muovimökkeihin, eikä sellaisen hankkiminen omalle pihalle ollut ongelma. Eri asia tosiaan sitten on, mitä naapurit siitä tuumivat.  Osa on jo vakuutellut, ettei mökki haittaa ollenkaan. Sitä on kehuttu "hillityn värikseksi ollakseen muovileikkimökki". Siltikin vähän epäröin. Asuinalueellamme leikkimökki kun tarkoittaa puusta tehtyä kauniilla väreillä maalattua söpöä pikku taloa. Katselen itsekin naapuruston hienoja mökkejä ihaillen ja haikeasti haaveilen samanlaisesta omalla pihalla.

Toisinaan haaveilen myös, että kunnostaisimme pihallamme jo olevan leikkimökin, jonka käsistään kätevä isäni (eli normisuomalainen mies) lapsuudessani rakensi. Se on niin homeessa, ettei sinne voi sisälle astua ilman välitöntä huonovointisuutta, ja pitäisi oikeastaan purkaa koko rakennus. Siinä se kuitenkin yhä nököttää kuin koristeena, pitsiverhot ikkunassa ja katto sammaloituneena. Mökin terassilla lapset leikkivät leikkikeittiötä, ja oikeastaan siksi se on siihen jäänytkin.

Mutta nyt meillä on uusi hieno mökki uusine leikkikeittiöineen! Meistä se nimittäin on oikein hieno vaikka muovia onkin, varsinkin lapsista. Kun purimme sen paketista ja aloimme koota osia yhteen, he huokailivat huokailemistaan. Che bella casetta, proprio bella! 

Nyt mökistä on tullut kahvila-ravintola, josta saa erikoiskahvien lisäksi muun muuassa makkaraperunoita, salaatteja, pullaa ja mitä tahansa jäätelömakua.


Koiratkin ovat tervetulleita tähän kahvilaan.

Emme ole vielä onnistuneet päättämään mökin paikkaa. Takapihalla olisi tilaa vaikka millä mitalla, mutta pohdiskelemme vielä mihin nurkkaan sen viitsisi laittaa. Kovin lähelle naapurin tonttia ei kehtaa, sillä en myönteisistä kommenteista huolimatta suinkaan kuvittele, että suomalainen silmä olisi läheskään niin tottunut italialaistyyppiseen muovileikkimökkiin kuin meidän silmämme. 

Arvomme siis yhä, kumman naapurin tonttia lähemmäs mökin laitamme vai laitammeko reilusti keskelle pihaa. Siksipä tällä hetkellä mökki on yhä siinä, mihin sen laatikosta purimme eli etupihamme terassilla ulko-oven edessä. Näen mökin katon heti aamulla kun herään ja avaan verhot, eivätkä terassikalusteet  mahdu sekaan, kun se täyttää ison osan terassista.

Nopeasti silmä on kuitenkin siihen siinä tottunut, ja voi olla, että se jää siihen vielä pitkäksi aikaa. Ainakin siihen asti, kunnes ilmat niin paljon lämpenevät, että haluamme tosissaan ottaa myös terassipöydän ja -varjon esiin. Jos oikein tiivistää, saattavat ne kaikki siihen yhdessä mahtua, mutta voi olla, että siinä tapauksessa jopa meidän muuten niin löyhät tyyli- ja ulkonäkökriteerit pihapiirin suhteen kohtaavat viimein rajansa.

Toiveissa on, että kevään kuluessa muovimökki löytää paikkansa takapihalta, mahdollisimman kaukana naapuritonteista. Oma pihamme olkoon italialaistyylinen lapsiperheen piha kaikkine muovihökötyksineen. Olemmehan suomalais-italialainen perhe!







Kommentit

  1. Oon varmaankin erittäin epätyypillinen suomalainen kun mä ainakin tykkään paljon enemmän noista muovisista leikkimökeistä. Meilläkin oli pihalla lapsilla muovimökki, mutta piti luopua siitä kun muutettiin kerrostaloon kun ei olisi parvekkeelle mahtunut.

    Ihanaa kun olette vihdoin kunnossa ja terveitä ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että oot tässä asiassa aika epätyypillinen suomalainen! =) Tai ainakin mulla on sellainen käsitys, et Suomessa ei muovimökeistä niin tykätä vaan enemmän puisista. Mutta varmaan tässäkin poikkeuksia on, kuten aina kaikessa. On tämä muovimökki ainakin helppo pitää puhtaana ja liikutella, ne on sen hyvät puolet. Eikä munkaan mielestä kyllä ne ole mitenkään erityisen rumia.

      Kyllä, on mahtavaa että nyt ollaan terveitä. Se tauti tuntuu jo kuin pahalta unelta, mutta onneksi siitä ei enää muistuta muu kuin suurentunut unentarve edelleen ja se, ettei juokseminen vieläkään onnistu vaikka kävelylenkkejä jo pystyn melko normaalisti tekemään. Mutta juoksemista keuhkot ei vielä kestä. Toivottavasti myös sinä ja perheesi olette pysyneet terveitä. Nautitaan tästä ihanasta keväästä ja kuka tietää, ehkä joku päivä taas törmätään jossakin. =)

      Poista
  2. Kuten varmaan viimeksi törmätessämme huomasitkin, niin en kyllä muutenkaan ole kovin tyypillinen suomalainen 🤣 Mielelläni voisin suhun tarkoituksellakin törmätä 😊

    Ollaan kaikki pysytty onneksi terveinä ja orjallisesti rajoituksia seurataan ja pysytään omissa oloissamme.

    Voin yhtyä niin moniin sun ajatuksiin ja mietteisiin tässä korona asiassa mitä oot postauksissa kirjoitellut. Oon oppinut uskomattoman paljon niin itsestäni kuin muistakin ja kaiken tän kauheuden keskellä oon myös loputtoman kiitollinen ja onnellinen kaikesta. Kiitos paljon kun jaksat kirjoittaa ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huomasin =). Kunhan tämä koronahässäkkä on ohi, täytyypä vaikka järjestää tarkoituksellinen törmääminen. =) Hyvä kuulla että olette pysyneet terveinä, ja lämmittää kuulla että samaistut kirjoituksiini ja tykkäät lukea niitä. Kiitos samoin kaikkea hyvää teille!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

"Kotihoidettu eskarilainen on osannut jo 2 vuotta lukea ja kirjoittaa." Varhaiskasvatuksen tai sen puutteen vaikutus kouluvalmiuksiin, onko sitä?

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Korona auttoi minut eroon makeanhimosta - mutta mitä se teki kropalleni ja mikä on saanut ihoni hehkumaan?

Neljänkympin kriisi ja elämää kuolemantuomion jälkeen