Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2020.

Toivepostaus: Autolla Italiaan! Viimeisin Helsinki-Rooma -matkamme maanteitä pitkin

Kuva
Tänään kerron autoreissuistamme Italiaan, sillä tätä aihetta on minulta toivottu. Tarkemmin sanoen kuvaan viimeisintä automatkaamme Roomaan toissakesänä eli kesällä 2018. Yhteensä autolla tehtyjä matkoja on toistakymmentä, en muistakaan tarkkaan lukua enää. Osa niistä on tehty talvella ja syksyllä, lumipyryssä ja pimeässä, suurin osa kuitenkin kesällä.

Viimeisin Rooman-reissumme autolla alkoi kesäkuun puolivälissä 2018, hyvissä ajoin ennen juhannusta, kun starttasimme autolla pihasta kohti satamaa, Via Balticaa, Puolaa, Saksaa ja Italiaa. 

Se oli riemukas päivä, ja lähtöhetki oli täynnä vapauden tunnetta ja vatsassa kuplivaa iloa. Lähtötunne on automatkoissa aina sama, ja kuinka sitä rakastankaan! Se on sellaista vapauden tunnetta, jota elämässäni harvoin koen: on vain edessä aukeava tie, joka kuljettaa kauas, kauas, kauas.

Rakastan hitaasti matkustamista. Siinä ajatukset ehtivät mukaan, ei tule sitä lentokoneella paikasta toiseen siirtymisen tuomaa epämukavan huimaavaa tunnetta, jossa …

Ensin "Mitä korona tähän nyt liittyy vaikka lapsesi onkin vaikea hengittää?", sitten "Kerro kaikki hengitystieoireistasi vaikka soitatkin selkäsärkyasioissa" - Suomen terveydenhuollon täyskäännös koronaan suhtautumiseen vain 2 viikossa

Kuva
Olen päässyt - tai ennemminkin joutunut - seuraamaan hyvin läheltä Suomen terveydenhuollon suhtautumista koronaan viimeisten reilun kolmen viikon aikana. Sairastuin itse koronatyyppiseen oireiluun maanantaina 9.3., ja koska oireeni olivat niin omituisia ja kovia (hakkaava kuiva yskä, kivut joka puolella kehoa, kurkkukipua, kuume jne), otin heti yhteyttä lääkäriin.

Terveyskeskuksessa ei annettu lääkäriaikaa, koska oireilu oli kestänyt niin vähän aikaa - pyydettiin seuraamaan oireita ja ottamaan uudelleen yhteyttä, jos oireet jatkuvat. Koska yskä oli niin paha ja minulla oli koko alkuvuoden jatkunutta angiina/ mykoplasmatyyppistä oireilua takana, menin kuitenkin yksityiselle lääkäriasemalle Mehiläiseen.

Siinä vaiheessa koronasta ei vielä puhuttu edes lääkäriasemalla. Kun kysyin, tarvitseeko minun suojautua jotenkin koska olen hengitystieoireinen ja mistä sitä tietää vaikka tämä olisi sitä paljon puhuttua koronaa, lääkäri nauroi ja sanoi ettei sellaista nyt pidä pelätä. "Hulluksiha…

Kolme viikkoa koronaa: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Kuva
Ensimmäisenä tuli kurkkukipu. Se tuntui maanantaiaamuna 9.3. pienenä pistelynä, sellaisena josta olin kärsinyt jo pitkin alkuvuotta ilmeisesti mykoplasman takia.

Päivän mittaan kurkkukipu nopeasti paheni, nousi kuumetta (38.0), alkoivat vilunväristykset, lihaskipu ja pääkipu. Nopeasti alkoi myös kova, kuiva yskä, joka jo seuraavana yönä piti hereillä puoli yötä ja jouduin nukkumaan istuallaan (vaikka yleensä en koskaan yskissäni ole joutunut). Yskän kuivuus oli alusta lähtien poikkeuksellista, limanripettäkään ei irronnut kurkusta ja yskänpuuskat johtivat nopeasti yökkimiseen.

Minulla on ollut monia yskiä, mutta ei koskaan näin kovaa eikä etenkään näin kuivaa. Ensimmäisenä sairauspäivänäni, kun siis oireet jo pukkasivat päälle, kirjoitin blogiin viraaliksi lähteneen postauksen 
Miksi koronavirus ei ole vain mikä tahansa influenssa, vanhusten tauti tai Italian vaiva, vaan vaarallinen kaikille meille.

Huomautan tässä vaiheessa jos joku ei vielä tiedä, että blogini on harrastukseni, en sa…

"Ennen" ja "jälkeen" - korona on vedenjakaja ja kollektiivinen painajaisuni, josta ei pääse hereille. Mitä voimme tehdä auttaaksemme toisiamme?

Kuva
Kun eilen julkaisin 7.3. kirjoittamaani mutta koronakriisin takia julkaisematta jäänyttä blogikirjoitustani, minulle tuli yllättäen oudon haikea olo sitä lukiessa.

Tekstiä kirjoitti ihminen, joka oli kyllä tietoinen koronan vaarallisuudesta ja uhkan suuruudesta, olihan hän seurannut Italian tilannetta läheltä ja tuottanut blogiin tekstiä aiheesta pienen romaanin verran. Mutta se ihminen oli vielä täydellisen tietämätön siitä, mitä oikeasti tulee tapahtumaan. Kaikki oli silloin vielä "ennen."

Pelkäsin toki jo pitkään, että tilanne tulee menemään Suomessa ja muuallakin maailmassa yhtä vaikeaksi kuin se Italiassa jo oli. Olin kuullut ystäviltämme ja sukulaisiltamme Italiasta, millaista karanteeniarki on, he olivat kuvailleet sen yksityiskohtia niin tarkasti, että nyt kun ne olosuhteet ovat täällä, minusta tuntuu kuin olisi elänyt ne jo. Että kaikki olisi jo ihan tuttua.

Se on outo ja kummallinen olo. Epätodellinen. Onko se kaikki nyt tosiaan myös täällä ja koko maailmassa, onk…

Kolme viikkoa sitten: Monimuotoisuutta Talvipuutarhassa - mutta mikä on monimuotoisuuden tulevaisuus?

Kuva
Julkaisen nyt kirjoituksen, jonka kirjoitin tasan kolme viikkoa sitten edellisenä päivänä eli perjantaina 6.3. tapahtuneesta käynnistämme Talvipuutarhaan.

Tekstissä kerron paitsi käynnistämme, myös maailman nisäkkäiden ja hyönteisten sukupuuttoaallosta ja Afrikassa ja osassa Arabian niemimaata käynnissä olevasta kulkusirkka
vitsauksesta.

Ehdin kirjoittaa tekstin, mutta sitten koronatilanne vyöryi maailman päälle sellaisella voimalla, että minulle tuli halu kirjoittaa pelkästään siitä - halusin omalta pieneltä osaltani vielä varoittaa ihmisiä uhkasta, joka oli roikkunut päällämme jo kauan.

Joku blogini lukija on kommentoinut, että blogini on ollut hänen suosikkiblogejaan, mutta "koronahysteria" on laimentanut lukemisen iloa ja hän toivoo, että mahdollisimman pian palaisin muihin aiheisiin.

Valitettavasti muut aiheet tuntuvat kovin kaukaisilta ja päälleliimatuilta juuri nyt, kun koko maailma on poikkeustilassa, mutta toisaalta minulle on tullut myös voimakas halu jakaa toivoa…