Mustikkapasta

Kolme tonttua, kolme uudenvuodenlupausta. Italiassa on uskomus, että mitä teet vuoden viimeisenä päivänä, sitä teet koko seuraavan vuoden. Tämä varsin mielenkiintoinen uskomus aiheuttaa sen, että tänään moni pyrkii tekemään vain asioita, jotka ovat miellyttäviä. Suomessa tällaiseen uskomukseen en ole törmännyt, mutta muuten maiden uudenvuodenviettotavoissa on paljon samaa.  Uutenavuotena esimerkiksi tehdään ahkerasti lupauksia molemmissa maissa. Minä en ole yleensä ole tehnyt, paitsi joinakin vuosina  olen pääsiäiseen asti syömättä karkkia -tyyppisiä lupauksia. Nyt on tunne, että on aika tehdä ensimmäiset "viralliset" uudenvuodenlupaukset. Haluan laittaa itseäni koetukselle, ehkä lujillekin.  Tässä siis kolme uudenvuodenlupaustani, jotka juhlallisesti lupaan (yrittää)pitää: 1. Vähennän somen käyttöä ainakin puoleen entisestään.   Viime vuonna käytin somea enemmän kuin koskaan, ja esimerkiksi Instagramissa käyttö lähti suorastaan lapasista. Kun ryhtyy somessa ...

Pitelen käsissäni paperia, jossa lukee lause josta keväällä olisin maksanut vaikka kaikki rahani tililtä: Sinulta on otettu COVID-19-näyte eli koronavirustesti.   Ooh tätä ihmettä! Olen viimein päässyt koronatestiin. En olisi maaliskuussa uskonut, että vielä tulee päivä jolloin tämä tapahtuu. Ja vielä millä tavalla: tuosta vain, kuin olisi hammaslääkäriin ajan varannut. Rutiiniasia, pikkujuttu.  Tässä vaiheessa vuotta olen varmasti jo vähemmistöä maapallon väestöstä eli henkilö jolle ei vielä ollut tehty koronatestiä. Silti se tuntuu ihmeeltä. Miksi? Blogiani seuraavat ja minut tuntevat tietävät tarinan hyvin. (Lue aiheesta myös edellinen postaus Hullu vuosi takana. Maailmanloppu, tulisit jo! Ja 10 syytä, miksi kuitenkaan ei , josta löytyy myös linkkejä blogin aiempiin koronateksteihin) Sairastuin maaliskuun alussa, aikana jolloin koronatestiin pääsy oli yhtä vaikeaa kuin pääsy hammaslääketieteelliseen - ja vielä monin verroin vaikeampaa. Metrin mittainen lista koronaoireita e...

Maailma on jäässä - mutta luonto on jäätyneenäkin kaunis. Alkuvuodesta saapuivat ensimmäiset huhut uudesta viruksesta. Viisaimmat olivat siitä tietoisia jo aiemmin, tai ainakin riskistä että se saapuisi. Kiinassa kuhisi, kun kommunistinen mahtivaltio näytti voimansa ihmismassojen hallitsemisessa ja viruksen nitistämisessä. Eristyksiä, ulkonaliikkumiskieltoja, loputtomasti testausta. Jalkakäytäviä puhdistettiin ja kengänpohjia desinfioitiin. Koronasovellus pykättiin pikaisesti pystyyn eikä yksilönvapaudesta voinut puhuakaan, kun ihmiset määrättiin altistusten mukaan pysymään kodeissaan.  Mikä ihme rutto sieltä oikein on tulossa , ajattelin erityisesti tuota jälkimmäistä toimenpidettä televisiosta nähdessäni. Kengänpohjat? Kyseessä täytyy olla joku todella vaarallinen virus, eivät kiinalaiset turhaan kengänpohjia desinfioi.  Euroopassa kaaokseen ajatui ensimmäisenä Italia, toinen kotimaamme. Seurasimme läheltä, kuin tehohoitopaikat ja sairaalat täyttyivät, ambulanssit soivat ja...

Avannon hyinen syli odottaa. Eilen Tapaninpäivän aamuna elämä tuntui hetken ajan jokseenkin täydelliseltä: istuin saunan lauteilla, varpaita ja koko jalkoja kipristeli suloinen lämpö, itse asiassa koko keho kuohui lämpöä sisältä ja ulkoa.  Kylmän kangistamat jalat alkoivat ihanasti sulaa.  Olin juuri astunut saunan lauteille suoraan avannosta, ja voin vakuuttaa heitä joilla asiasta ei ole kokemusta, että harva asia tuntuu yhtä mukavalta. Ensin olin ottanut hyvät löylyt ja lämmöt saunassa. Laittanut jalkaani lauteilla lämmenneet villasukat ja päähäni villapipon, hartioille ison pyyhkeen ja astunut höyryävänä ulos saunasta. Ulkona pohjoistuuli puhalsi järveltä päin, viime päivät on täällä mökillä taas tuullut pohjoisesta - lämpötila oli painunut viiteen pakkasasteeseen. (Lue pohjoistuulesta esimerkiksi viime kesän teksti  Pohjoistuuli vai etelätuuli? Tunnelmia valon keskeltä ja tarina tuulesta, joka tuo mukanaan tuoksuja jostain kaukaa ) Edessä oli muutamien kymmenien metr...

Lumilyhty valaisee jouluyötä.   Jouluyö. Kello on hyvän matkaa yli puolenyön. Joulusaunassa on käyty, lahjat on avattu, jouluateria painaa yhä vatsassa. Uni ei tule. Saunaparven ikkunoista näkyy pelkkää pimeää.  Tai ei sittenkään, mitä oikein puhun, taas olin hukata oikean näkökulman ja unohtaa että pimeyttä ei ole jos siellä tuikkii pienikin valo. Kaiken lisäksi maassa on lunta, se valaisee.  Ja vastarannalla palavat jouluvalot, niitä on monta valosarjaa ja ne loistavat siellä kuin kiitomadot tai kaukaiset tähtijonot. Oikeita tähtiä ei näy, vaikka niitä olen joka yö mökillä odottanut. Kaupunkilaisena en näe tähtiä juuri koskaan mutta täällä pimeydessä ne näkyisivät hyvin, ja on sääli että on niin pilvistä. Viimeksi tähtitaivas loisti ylläni Italian Rio di Pusteriassa lokakuussa, paluumatkalla kuukauden Italian-reissulta. (Lue niistä tähdistä halutessasi tekstistä Tähtiyö täysikuun aikaan, jäähyväisten jälkeen. Milloin näen rakkaani jälleen? )  Lumipeite on ohut mut...

Joulukuusi koristeissaan, ulkona kuuset koskemattomina lumihunnussaan. Kun aloimme loppusyksystä suunnitella mökkijoulua, suurimpana etukäteisilonaiheena oli ajatus joulukuusen hakemisesta omasta metsästä. Vihdoin se toteutuisi, sellainen kaikkien vanhojen jouluperinteiden äiti ja idyllisten joululaulujen aihe. Taatto taatto läksi innoissaan, joulukuusen kuusen hankintaan. Syksyn mökkireissulla kävimme katsomassa mökin takaa kuusikosta sopivan yksilön, tuosta tulisi meidän kuusi, painakaa kaikki se mieleenne, juuri tuo on täydellinen.   Tiistaina, ensimmäisenä mökkiaamunamme, tuo odotettu hetki sitten koitti. Kun aurinko puoli kymmenen aikaan vihdoinkin nousi, lähdimme koko porukka innoissaan joulukuusen kuusen hankintaan. Löytyisikö metsästä vielä se syksyllä merkattu yksilö, muistaisimmeko sen vielä? Mutta täällähän on jo kaadettu kuusi , lapset huomasivat heti mökin taakse päästyään. Ja tottahan se oli. Ikkunan alla seinään nojasi ihka oikea joulukuusi, täydellinen yksilö vankk...

Ei joulua ilman Tombolaa! Italialainen joulu on melko erilainen kuin suomalainen - monella tapaa. Suurimpina eroina voisi pitää tunnelmaa (Italiassa huomattavasti iloisempi kuin Suomessa), joululaulukulttuuria (ks.edellinen kohta)  ja r uokapuolta (Suomessa kaikille "pakollinen" laatikko-kinkku-rosolli -menuu, Italiassa kukin syö mitä vain, kunhan on paljon ja hyvää). Italialaisesta joulusta olen kirjoittanut blogissa mm. teksteissä Kymmenen askelta italialaiseen jouluun , Iloisen kiireinen jouluaatto Italiassa  ja Rooman parasta pizzaa Castel Gandolfossa, joulukauden juhlaa Italiassa ja yöllinen noita-akan vierailu , sieltä voi käydä lukemassa lisää suomalaisen ja italialaisen joulun eroista ja Italian joulusta muutenkin. Tässä postauksessa keskityn kolmeen italialaiseen asiaan, jotka ovat kuin joulukuusi, kynttilät ja joulusauna Suomessa, tai jotain sinne päin. Nimittäin asioihin, jotka kuuluvat niin kiinteästi joulunviettoon että ilman niitä tuskin osaa joulua kuvitella...

Seimi, italialaisen joulun tärkein koriste, on nykyään tuttu näky suomalaisessakin joulussa. Tiedättekö miksi kuusen latvaan laitetaan tähti, kysyin lapsilta kun viime viikonloppuna koristelimme kuusta olohuoneen nurkassa. Sen muistoksi että taivaalla loisti kirkas tähti niihin aikoihin kun Jeesus syntyi, ja tähden avulla paimenet ja tietäjät osasivat perille seimen luo.  Ai, mä luulin että siellä olisi ollut joku kyltti joka kertoi tien , keskimmäinen sanoi ja ihan tosissaan.  Eikö se ollutkaan enkeli joka piti sitä tähteä seimen yläpuolella , kuopus säesti, sanomattakin selvää että myös hän ihan tosissaan. No, tavallaan saattoi pitääkin, miksikäs ei, vastasin naurua pidellen. Mutta kylttejä ei siellä kyllä ollut eikä varsinkaan navigaattoreita (tätäkin vaihtoehtoa esitettiin). Tämä on yksi monesta mainiosta joulukeskustelusta, joita tänä joulunaikana on lasten kanssa käyty. Niitä on niin paljon ja ne ovat niin hauskoja, että koostan niistä muutaman parhaan tähän postaukseen....