Mustikkapasta

Cuorebio-luomukaupan ovella. Italiassa on meneillään luomuruokabuumi. Talouskriisin vaivaamassa maassa kaikki muu kulutus on miinuksella, mutta luomun kysyntä kasvaa. Syy? Yleisen tietoisuuden kasvaminen varmaan ainakin, mutta myös se, että luomua on yhä enemmän tarjolla, mikä lisää entisestään kysyntää. Vaan ei liene helppoa olla Italiassa luomuyrittäjä. En tunne tarkemmin maan byrokratian kiemuroita asiaan liittyen, mutta yleisten asenteiden kanssa saa ainakin taatusti taistella. Monet lähtökohtaisesti ajattelevat, että luomualalla huijataan. Pyydetään tuplahinta tavallisista tuotteista vain sen varjolla, että kyljessä loistaa luomumerkki, ehkä luomutarkastajan taskuun sujahtaneella rahalla ostettu. Suomalaisena tällainen epäluuloisuus tuntuu liioitellulta. Vaikea kuitenkin mennä sanomaan, miten korruptoitunutta tai muuten mielivaltaista luomutuotanto täällä on. Sitä paitsi monet luomutuotteista tulevat ulkomailta, mutta sama epäluuloisuus ulottuu niihinkin. Tänään otimme o...

Jäätelöä vai lisäainemössöä? Koska ajatus ruokien sisältämistä lisäaineista on alkanut ärsyttää minua koko ajan enemmän, päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja ryhtyä tekemään jäätelöä itse. Olenhan kiusallisen tietoinen siitä, että lempiherkkuni jäätelö on aikamoinen lisäainerypäs. Näin kesällä asia on tietysti entistäkin ajankohtaisempi, sillä jäätelöä kuluu litrakaupalla ja harva se päivä. Pian edessä on vielä kesälomareissu Italiaan, eikä jäätelölisäaineongelma siellä ainakaan helpotu. Mielessä siintävänä haaveena on, että jonain päivänä pyöräyttelen jäätelömaun jos toisenkin kotikeittiössä. Tuoreista, hyvistä raaka-aineista, jotka eivät ole nähneetkään E-koodeja tai glukoosisiirappeja. Ensikosketus jäätelöntekoon ei ollut kovin rohkaiseva:

Kotitekoinen lasagne, ilman hevosenlihaa. Valmislasagnekohu jatkuu.  Englannissa, perinteisessä hevosurheilumaassa, kovin kohistaan lasagnesta löytyneestä hevosenlihasta, ja ymmärtäähän sen. Asia kuulemma on hiema sama, jos Suomessa löytyisi koiranlihaa kananugeteista. Se, että eineslasagnesta löytyy jotakin mitä siellä ei pitäisi ainesosaluettelon perusteella olla, ei kuitenkaan ole minulle  mikään kovin suuri yllätys. Sama asia koskee mitä tahansa einesruokaa ja varsinkin ylikansallisten yhtiöiden tuottamaa. Näinä ruokaskandaalien päivinä ei yllätä enää mikään. Mutta kuka pakottaa syömään valmislasagneja? Milloin me ihmiset tajuamme, että lajillemme ominainen ruoka ei löydy kaupan eineshyllystä, vaan vihannesosastolta, tuorelihatiskiltä, käsittelemättömien, jalostamattomien ja ainesosaluettoltaan korkeintaan parin sanan pituisten ruoka-aineiden parista? Tosin tämäkään ei aina takaa mitään, ainakaan jos ollaan Italiassa. Erityisen ongelmallinen tuntuu olevan mozza...

Luomuruokaa. Kiireessä ruokaostoksia tehdessä huomasin vasta kassalla, että mukaan oli tarttunut luomuporkkanapussi tavallisen porkkanan sijaan. En kuitenkaan viitsinyt lähteä kauas vihannesosastolle vaihtamaan, vaan maksoin kiltisti puolen kilon porkkapussista saman hinnan, kuin olisin joutunut kilon pussista maksamaan (tai ainakin suurinpiirtein). Loppujen lopuksi, pyrinhän muutenkin suosimaan luomua aina kun suinkin raaskin eli yleensä kananmunissa. Monen muunkin elintarvikkeen kohdalla olen kyllä kokeillut luomuversioita ja koettanut huomata mahdollisen eron maussa ja mehevyydessä, mutta kovin harvoin olen mitään mainittavaa huomannut. Ja jos olenkin, triplahinta on nopeasti heikentänyt makuasioiden roolia ostospäätöksen teossa. Toki mahdollinen parempi maku ei ole ainoa asia, jonka takia luomua kannattaa suosia. Tärkein luomun ominaisuus pitäisi kai olla puhtaus ja se, ettei tuotannossa ole käytetty haitallisia kemikaaleja tai muita epäilyttäviä aineita, joilla pitkällä tä...