Mustikkapasta

Lapsen puhe puhkeaa kukkaan aina yhtä hämmästyttävästi. Mamma, mennään taas baariin!  Tämän haikean pyynnön kuulee meidän lasten suusta aika usein, ja jos se tapahtuu julkisilla paikoilla, aina vähän pälyilen ympärilleni ja toivon, ettei kukaan kuule. Vielä enemmän nolottaa, kun he kysyvät: Äiti, olitko sinä taas jossain baarissa eilen ? Lapseni puhuvat sujuvasti suomea ja italiaa, ja heidän kykynsä erotella kielet toisistaan on hämmästyttävä. Mutta on muutama sana, joissa he sekoittavat kielet, ja yksi niistä on kahvila. Italiaksi kahvila on bar, ja jostain syystä he usein käyttävät italiankielistä sanaa puhuessaan kahvilasta. On niin kivaa mennä baariin, kun siellä saa pullaa ja voisarvia! Lapsen kaksikielisyyden kehittymistä on upeaa seurata. Jo se tuntuu ihmeeltä, että lapsi ylipäätään oppii puhumaan ja hahmottamaan kielen, noin vain, kuulemansa ja omaksumansa perusteella . Se on ihme. Ja kun opittavia kieliä on kaksi (tai useampi), asiasta tulee vielä suurempi ihme. ...

Oiva väline italian oppimiseen. Kun kirjoitan tätä, lapset istuvat olohuoneessa ja katsovat aamupiirrettyjä. Tänä aamuna heillä on lupa katsoa pari ohjelmaa tavallista enemmän, sillä äiti on vähän väsynyt. Yleensä selviän unenpöpperöstä kymmenessä minuutissa, mutta tänään olo on tahmainen vielä tunnin kuluttua heräämisestä. Niin, olin eilen parin ystävän kanssa iltaa viettämässä ulkona, sen myönnän. Mutta ei, en ole krapulassa enkä edes lähellä sitä, ja kotiinkin palasin jo puolenyön paikkeilla. Mutta silti piti ottaa aamulla burana ja vireystaso on kuin koko yön valvoneella. Uni nimittäin ei heti tullut kotiin tulon jälkeen, vaan hetken piti tasoitella siirtymistä ystävien kanssa rupattelevasta illanviettäjästä takaisin kotiäidin ja vaimon rooliin. Lisäksi kuopus herätti tavalliseen tapaansa jo ennen seitsemää, joten eivät ne yöunet kovin pitkiksi jääneet. Mutta ei se mitään! On näistä ennenkin selvitty. Jotain seuraamuksia voi toki aina tulla:

Akka ja muut aakkoset Kaksikielisten lasten vanhempana ei aina ole helppoa. On toki huippuhienoa, että lapset saavat synnyinlahjanaan kaksi täydellisesti opittua kieltä, mutta joskus kaksi kieltä aiheuttavat kiusallisia sekaannuksia.  Punastun Italiassa joka kerta, kun lapseni kirkkailla lastenäänillään hihkaisevat jotakin jännää tai ihanaa nähdessään: Katso äiti! Italiaksi katso on ikävä, miehen lisäätymiselintä tarkoittava kirosana - erilaisine kirjoitusasuineen kylläkin, mutta lausuttuna täsmälleen sana sana. Isovanhemmille olemme selittäneet asian monta kertaa, mutta täytyy se yhä heidänkin korviinsa kamalalta kalskahtaa, kun lapsenlapset kuuluvat kiroilevan.  Muitakin nolostuttavia väärinkäsityksiä kaksikielisyys on tuonut mukanaan, kuten kerran tapahtui eräässä helsinkiläisessä kahvilassa. Kolmevuotias poikani on ikäänsä nähden erittäin kiinnostunut kirjaimista, ja osaa aakkoset molemmilla kielillä. Hänellä on tapana lukea ääneen näkemiään kirjaimia missä va...

Esikoisen imetystä.  Eilisen mollisävytteisen, pois lähteneestä kertovan tekstin jälkeen päätän kertoa siitä, jonka oli aika tulla tähän maailmaan: vauvastamme. Tänään seitsemän viikkoa täyttävä vauva vetelee vielä sikeitä reteästi parisängyssä (josta hän on salavihkaa vallannut yhden kolmasosan), kello on kohta yhdeksän aamulla. Olemme tähän mennessä olleet siitä onnekkaita, että vauva on todella hyvä nukkuja. Hän tuntuu rakastavan nukkumista. Syntymästään lähtien hän on nukkunut 12 tuntia yössä (toki välillä puoliunissaan ruokaillen), mikä monien vauvaoppaiden ja asiantuntijoiden mukaan ei pitäisi edes olla mahdollista; vastasyntyneillä ei ole päivärytmiä jne. Meidän pojallapa on. Hän aivan selkeästi ja järjestelmällisesti tuntuu tietävän, että yöllä ei tehdä muuta kuin nukutaan. Hän jopa lakkaa kakkaamasta yöaikaan, vaikka päivisin vaippaan saattaa tulla tavaraa jopa 10 kertaa. Ja jos hän itkee, jota hän ei tee paljon, hän yleensä itkee -  väsymystään. Näinä ens...