Mustikkapasta

Veikkaan että jokainen vanhempi tietää tunteen: nukutusrituaalit ovat ohi, pienokainen (tai pienokaiset) ovat viimein vaipuneet unten maille ja vain luoja ja vanhempi itse tietää mitä kaikkia kommervekkeja se on vaatinut. Päivän hälinät ovat takana, pöydälle kaatuneet lasit ja lattialle levinneet puurot, niskakakat, leikkimaratonit, matelevat tunnit ennen puolison kotiintuloa, iltavilliydet ja kiukkukohtaukset. Aivan kaikki, koko pitkän päivän kattaus. 
Kodissa vallitsee hiljaisuus ja rauha, ja tuskin uskaltaa liikkua ettei se rikkoutuisi. Vain hullu se tämän riskeeraisi, parempi kun ei sohvalta liikahda, puhumattakaan huoneesta toiseen kävelystä ja jääkaapin oven aukaisusta. Ensimmäiset hetket siinä saattaakin kulua, sohvalla istuessa ilman että ainoakaan järkevä ajatus liikkuu päässä. Vain se, että nyt ne nukkuvat. Nyt voin vain olla. Ei tarvitse rauhoitella, tyynnytellä, sovitella, tyydyttää jonkun tarpeita. Ja siinä sivussa vielä yrittää kasvattaakin, antaa lapsille edes joitakin j…

Olisihan se pitänyt arvata - riitelyksi tämäkin meni. Koronaviruspandemia nimittäin. Siinä missä keväällä maailma oli (ainakin näennäisen) yhtenäinen uuden viruksen kohtaamisessa ja sen torjunnassa, niin nyt on jakauduttu kahteen leiriin. Ellei useampaankin. Toinen leiri jatkaa viruksen torjumista ja sen vakavuuden ymmärtämistä samantasoiseksi kuin keväällä, toinen leiri sanoo että sehän on vain flunssa ja kaikki torjuntatoimet ovat turhia tai ainakin ylimitoitettuja. Ja sortavat yksilön oikeuksia, yhteisestä hyvästä viis. 
Puolin ja toisin syytellään. Te jotka seuraatte suosituksia, olette sokeita lampaita. Te jotka ette noudata suosituksia, olette vastuuttomia typeryksiä. Ettekö ymmärrä, että juuri minä olen oikeassa?Moni on sitä mieltä, että korona on valtaapitävien tai valtaan halajavien juoni, 5G-verkon syytä tai päättäjien pyrkimys saada kansa ulkonaliikkumiskiellon alaiseksi ja talutushinhnaansa. Salaliittoteoriat valtaavat netin ja pursuilevat sieltä ulos. Kuka uskoo, että mask…

Olisiko tätä vuosikausia sitten uskonut, kun palasimme silloin neljävuotiaan koiramme kanssa eläinlääkäriltä päät painuksissa, tuoreen diagnoosin kanssa: sydänvika. Iän myötä paheneva, lääkkeillä koiran vanhetessa hoidettavissa, mutta osalla potilaista on valitettavasti edessä äkkikuolema nuorella iällä.Sen diagnoosin kanssa koiramme on nyt elänyt 11 vuotta lisää, eikä lääkkeitä ole vieläkään tarvittu. Viimeisimmässä tarkastuksessa eläinlääkäri, sama tuttu kuuntelija, sanoi ettei oikeastaan enää havainnut koko vikaa sydänäänissä. Voiko se parantua, kysyin ihmeissäni. Ei oikeastaan, lääkäri sanoi. Teillä on vain ollut onnea.Niin meillä tosiaan on ollutkin! Pentuna ja nuorena sairaalloinen ja sydänvikainen cockerspanielimme (korva- ja anaalirauhastulehduskierteitä, kohtutulehdus, virtsakiviä,  rasvapattileikkauksia, hammaskiveä, vatsaongelmia) on yhä ilonamme, ja nuoruuden sairastelut ovat iän myötä vähentyneet ja nyt vanhuksena lähes hävinneet. Sydänvikakin. Nera tuntuu iän myötä vain …