Mustikkapasta

Äiti, miksi Jumala loi koronaviruksen, kysyi kymmenvuotias esikoiseni silloin, kun hänen sairautensa kolmisen viikkoa sitten oli kaikkein rajuimmillaan. Hän sai kuumehorkan, jossa kuume lähti rajuun nousuun ja hän tärisi peittojen alla heittelehtien levottomana. Toisin sanoen hän oli sekava.

Tuo hetki tuli mieleeni tänä aamuna, kun luin Kari Enqvistin, suuresti ihailemani kosmologin ja lähtemättömän muistijäljen mieleeni jättäneen Uskomaton matka uskovien maailmaan -kirjan kirjoittajan kolumnin. Sen otsikko on Huuhaaväki on siirtynyt hopeavedestä käsidesiin ja yksi pääviesteistä se, että Jumala on kuollut ja tiede voittanut. Enqvist kirjoittaa ihailtavasti siitä, miten tiede tulee voittaman tämän viruksen, virusyö päättyy lopulta ja painajainen on silloin ohi. Kun hänenlaisensa viisas ihminen sanoo niin, tulee turvallinen ja hyvä olo.

Mutta jäin miettimään hänen sanojaan Jumalan (tai jumalien) kuolemasta. Onkohan se sittenkään ihan niin? Isossa mittakaavassa voi näyttää siltä, mutta o…

Luuletko tietävästi enemmän kuin lääkärit? kuuluu pippurimpisiin kommentteihin, joita olen koronakirjoittelustani saanut.  Kommetti viittaa niihin tilanteisiin, joissa olen kääntynyt koronaoireilussani lääkärin puoleen, ja sieltä saanut vastauksena se nyt on varmasti ihan vain tavallista influessaa tai kova janohan nyt on minkä tahansa flunssan oire. Kommentoija on sitten kimpaantunut, kun olen näistä lääkärien arvioista huolimatta edelleen sitä mieltä, että minulla hyvinkin saattaa (saattoi, nythän oireet ovat jo ohi) olla korona.

Tällainen kysymys saa minussa aikaan myötätuntoisen hymyn ja vastakysymyksen: miten joku saattaa edes kuvitella, että luulisin tietäväni enemmän kuin lääkärit? Millaisena ihmisenä kommentoija minua oikein pitää? No, tietenkään hän ei tunne minua muuten kuin mahdollisesti hutaisten lukaistujen tekstieni kautta, joten on ymmärrettävää että kaikenlaisia luuloja saattaa olla.

Kommentti on tietenkin osoitus siitä, kuten kaikki blogikommentointi aina, että meitä …

Tänään kerron autoreissuistamme Italiaan, sillä tätä aihetta on minulta toivottu. Tarkemmin sanoen kuvaan viimeisintä automatkaamme Roomaan toissakesänä eli kesällä 2018. Yhteensä autolla tehtyjä matkoja on toistakymmentä, en muistakaan tarkkaan lukua enää. Osa niistä on tehty talvella ja syksyllä, lumipyryssä ja pimeässä, suurin osa kuitenkin kesällä.

Viimeisin Rooman-reissumme autolla alkoi kesäkuun puolivälissä 2018, hyvissä ajoin ennen juhannusta, kun starttasimme autolla pihasta kohti satamaa, Via Balticaa, Puolaa, Saksaa ja Italiaa. 

Se oli riemukas päivä, ja lähtöhetki oli täynnä vapauden tunnetta ja vatsassa kuplivaa iloa. Lähtötunne on automatkoissa aina sama, ja kuinka sitä rakastankaan! Se on sellaista vapauden tunnetta, jota elämässäni harvoin koen: on vain edessä aukeava tie, joka kuljettaa kauas, kauas, kauas.

Rakastan hitaasti matkustamista. Siinä ajatukset ehtivät mukaan, ei tule sitä lentokoneella paikasta toiseen siirtymisen tuomaa epämukavan huimaavaa tunnetta, jossa …

Olen päässyt - tai ennemminkin joutunut - seuraamaan hyvin läheltä Suomen terveydenhuollon suhtautumista koronaan viimeisten reilun kolmen viikon aikana. Sairastuin itse koronatyyppiseen oireiluun maanantaina 9.3., ja koska oireeni olivat niin omituisia ja kovia (hakkaava kuiva yskä, kivut joka puolella kehoa, kurkkukipua, kuume jne), otin heti yhteyttä lääkäriin.

Terveyskeskuksessa ei annettu lääkäriaikaa, koska oireilu oli kestänyt niin vähän aikaa - pyydettiin seuraamaan oireita ja ottamaan uudelleen yhteyttä, jos oireet jatkuvat. Koska yskä oli niin paha ja minulla oli koko alkuvuoden jatkunutta angiina/ mykoplasmatyyppistä oireilua takana, menin kuitenkin yksityiselle lääkäriasemalle Mehiläiseen.

Siinä vaiheessa koronasta ei vielä puhuttu edes lääkäriasemalla. Kun kysyin, tarvitseeko minun suojautua jotenkin koska olen hengitystieoireinen ja mistä sitä tietää vaikka tämä olisi sitä paljon puhuttua koronaa, lääkäri nauroi ja sanoi ettei sellaista nyt pidä pelätä. "Hulluksiha…