Mustikkapasta

Perhepeti. Jokin aika sitten heräsin keskellä yötä erittäin ikävään tunteeseen: jokin iskeytyi silmääni täydellä voimalla. Se jokin, tarkemmin sanoen pieni nyrkki, kuului vieressä nukkuvalle kuopukselleni. Tärsky oli kunnon mottaus, joka sai verkkokalvoni välkehtimään ja silmät vuotamaan, ja tietysti kipu oli kova.  Silmä jatkoi vuolasta vuotamistaan kauan aikaa, eikä kipukaan ihan heti hälvennyt. Yön pimeydessä pohdin, heräisinkö aamulla mustan silmän kanssa ja mietin jo kaikkia tulevia kiusallisia tilanteita, jolloin naapurit tai vastaantulijat näkisivät sen, saisin selitellä asiaa ja silti he luulisivat ties mitä. "Syyllinen" vieressäni veteli sikeitä ilman aavistustakaan siitä, mitä oli tullut tehtyä.  Kerta ei ollut suinkaan ensimmäinen, kun kuopus on mäiskinyt tai potkinut minua unissaan. Toisella puolellani puolestaan nukkuu, potkii ja huitoo toinen poikani keskimmäisemme, joka viimeistään aamuyöllä vaihtaa omasta sängystään siihen mukavampaan. Mutta ensimmäistä kert

Kaupallinen yhteistyö: Saimaa Holiday Oravi Village. Big Cat -luksusasuntolaiva Oravin kanavassa. Seison pehmeällä kokolattiamatolla, lasken repun selästäni. Katson puhtautta kiiltelevää keittiötä edessäni, katettua ruokailupöytää, nojatuoleja, valtavista ikkunoista avautuvaa järvimaisemaa. Tässä on sauna ja tässä wc, tästä säädetään kotiteatterijärjestelmää ja tästä lattialämmitystä, täältä löytyvät pyyhkeet ja ruoanlaittovälineet ja pesukoneet.  Seison luksusasuntoveneessä  ja vieressäni sen omistaja kertoo minulle kuinka kaikki siellä toimii, sillä minun on tarkoitus viettää täällä yö .  Riisun takkini sillä sisällä tulee kuuma. Kun takki on jo naulassa, muistan yhtäkkiä että toppahousuni ovat aivan rikki. Niissä on haaroissa iso reikä josta täyte pursuaa ja kangas repsottaa puoleen reiteen asti.  Laivan omistaja selittää nyt aluksen energiataloudesta ja ekologisuudesta - kesällä ja aurinkoisella säällä sähkö tulee aurinkopaneeleista, muutoin akkuvirralla ja satamassa sähköverkost

Kaupallinen yhteistyö: Oravi Village Avaan silmäni. Kaikkialla on valkoista, hiljaista, lumenpehmeää. Täytyy olla varhaista, sillä valo on vielä varovaista mutta kumminkin kaikkialle ulottuvaa, kirkasta kevättalven aamun valoa. Se tulvii vastustamattomasti sisään, sillä seinät ympärilläni ovat lähes pelkkää ikkunaa. Yläpuolellani avautuu lasikaton läpi valkoinen pilvitaivas , edessäni levittäytyy yhtä valkoinen, silmiinkantamaton jäänselkä. Valkoisuuden katkaisee vain horisontin tumma metsänrajanauha ja siellä täällä siintävät saaret. Missä oikein olen, ajattelen sekunnin sadasosan verran, mutta sitten tietenkin muistan. Olen keskellä Saimaata, jään päällä Oravissa, Aurora Hut -iglumajassa, kaukana kaukana kaikesta, ennen kaikkea elämän arkipäiväisyydestä ja rutiineista. Kello on seitsemän aamulla ja olen minilomalla sanan parhaimmassa merkityksessä. Tämä on elämys joka peittoaa monen muun.  Erityisesti näinä korona-aikoina en keksi juuri parempaa tapaa lomailla ja irtautua arjesta.