Mustikkapasta

Karrageenijäätelöä. Hyvistä puheista huolimatta monet aikomukset jäävät torsoiksi. Niin minunkin yritykseni pysytellä kaukana hyvästä jäätelöstä. Pakkasessani komeilee jälleen kerran Ben&Jerry`sin puolen litran taikinapalavaniljajäätelöpakkaus, eilen ostettu, puoliksi syöty. Ehdin jo iloita, että kyseisen jäätelön kulutus tulee pienenemään, kun suosikkimakuni poistui lähikaupan valikoimista, mutta eikö mitä - eilen huomasin sen saapuneen toisen lähikaupan pakastealtaaseen. Jotenkin minusta tuntuu, että lähikauppareissuni tulee yhä useammin suuntautumaan M-markettiin Valintatalon sijaan. Ellen sitten onnistu tekemään jotakin taikinapalajäätelöhimolleni. On aika paljastaa julkisesti toinenkin tein sen taas -erehdys, jota olen piilotellut jo jonkin viikon ajan:

Tänä aamuna Roomassa saattoi herätä tuttuun kesäiseen tunteeseen: siihen, että lakana oli kietoutunut hikisten jalkojen ympärille ja olo oli kauttaaltaan tukala. Verhojen raosta paistoi aurinko siniseltä taivaalta, eikä koko kaksiviikkoisen loman vaivanneista pilvistä näkynyt hattaraakaan. Aamiainen anoppilan terassilla piti ensimmäistä kertaa nauttia aurinkoverhon suojissa, sillä muuten olisi tullut aivan liian kuuma. Täydellinen uima-allaspäivä, mutta ei auttanut muu kuin viimeistellä matkalaukut ja lähteä kohti lentokenttää. Lentokoneen näytöltä voi lukea karun todellisuuden:

Kori kaljaa ja kulho sipsiä - helppoa elämää? Olen miettinyt viime päivinä tavallista enemmän seuraavaa kysymystä: mitä on helppo elämä? Onko se italialaisittain sitä, että voitetaan lotossa ja otetaan rennosti töistä vapaana koko loppuelämä. Vai suomalaisittain puritaanista sukanvarteen säästämistä (ne optiomiljoonatkin) ilman yhtään turhaa ostosta, että voi nauttia kasvavasta tilin saldosta ilman asuntolainan taakkaa? Vai liittyykö raha sittenkään mitenkään helppoon elämään? Jospa helppous tuleekin siitä, että ei tarvitse noudattaa minkäänlaisia sääntöjä vaan saa olla vapaa valitsemaan? Tiedänhän itsekin karkkilakossa kärvistelevänä, että on paljon hankalampaa, kun ei saa syödä sitä karkkia silloin kuin sattuu tekemään mieli. Lisäksi kun olen vielä mennyt laajentamaan karkkilakkoani koskemaan myös kaikkea valkoista sokeria, tai ainakin minimoimaan sen käytön. Eikö olisi helpompaa mässätä mitä sattuu, eikä miettiä että sipsit pahentavat elimistön tulehdustilaa, alkoholi lihottaa...

Rauhoittava iltajuoma: kaurajuoma-appelsiinisuklaakaakao. Rooman pääsiäissyöminkien ja Lontoon pika- ja ravintolaruokamaratonin jälkeen oli väistämätöntä, että tehosekoitin oli ennemmin tai myöhemmin kaivettava taas esille. Mehupaastopäivä näki viimein päivänvalon, muutaman epäonnistuneen ja aamuiseksi vihersmoothieksi typistyneen yrityksen jälkeen.  Viimeinen nitti oli, kun taas kerran luin lehdestä, kuinka jälleen joku julkkis oli tehnyt täysremontin ruokailussaan, jättänyt herkut, tervehtynyt ja hoikistunut tuosta vain. Jos kerran hänkin ja niin monet muutkin sellaiseen pystyvät, niin miksi minä en saa edes yhtä mehupaastopäivää viikossa pidettyä? Luonnon ja terveellisyysvakaumuksen päälle ottaa. Kaiken lisäksi olo alkaa pääsiäissuklaan pitkittyneen syönnin (lue: järjestelmällisen lipsumisen karkkilakosta) jäljiltä olla todella tunkkainen, hiilaripöhö vaivaa ja kaktuskin asustelee sitkeästi kurkussa jo viidettä päivää. Entäs nyt, päivän kestäneen mehulitkujen juonnin j...

Jättimunia. Viime päivinä vähintään joka toisen italialaisen kauppakassista on pilkottanut värikästä, rypytettyä hopeapaperia. Kauppojen parhaimmat myyntipaikat ovat pursuilleet samaisia paperiluomuksia, samoin kuin kahvilabaarien hyllyt ja lopulta myös jokaisen lapsiperheen ruokakaapit. Tänään pääsiäisaamuna koitti viimein kaikkien lapsien hartaasti odottama täyttymys: jättipääsiäismunat avattiin ja revittiin ulos värikkäistä, rapisevista kääreistään. Aamiaispöydässä katsellessani pöydälle kasattua jättimunakokoelmaa en voinut olla palaamatta ajatuksissani omaan lapsuuteeni. Mitähän mielessäni olisi mahtanut viisivuotiaana pikkutyttönä liikkua, jos eteeni olisi ilmestynyt italialaislapsien vakiopääsiäisherkku eli jättimäinen suklaamuna?

Suklaapesiä. Alkuviikosta suklaayliannostuksen sai koira, tänään sama taisi tapahtua omistajalle. Onneksi kyseessä ei ole yhtä vakavia seurauksia pahimmillaan saava ilmiö, sillä toisin kuin koiralle, suklaa ei ihmiselle ole myrkkyä. En ole joutunut vatsahuuhteluun enkä maksa-arvokokeisiin, enkä joutunut edes päivystykseen, toisin kuin koiraparkani maanantaina. (ks. Sokerin (ja suklaan)vaaroja ) Onneksi se voi hyvin, eikä pysyviä haittoja seurannut. Taisi rontti jopa nauttia toipumisajasta, johon kuului kahden tunnin välein syöminen verensokerin tasaisena pitämisen takia. Ei tarvitse edes mainita, että meillä pysyvät suklaapatukat ja laukut tästä lähtien visusti koirien ulottumattomissa... Suklaa ei siis ole ihmiselle myrkkyä, ainakaan lyhytaikaisessa käytössä, mutta jos tämänpäiväinen suklaa-annos toistuisi päivittäin, voisi sitä ainakin sokerimäärältään verrata myrkkyyn! En nimittäin puhu mistään terveellisestä (ja koiralle kaikkein myrkyllisimmästä) tummasta suklaasta, vaan e...

Verigreippiä. Muistan vieläkin sen haltioituneisuuden, jonka vallassa olin päästessäni ensimmäistä kertaa italialaiseen jäätelöbaariin. Mitkä vaikuttavat valikoimat ja edulliset hinnat! Mitä värien ilotulitusta ja miten mahtavia aidoilla hedelmillä ja karkeilla koristeltuja jäätelökekoja! Vähemmästäkin meni parikymppiseltä sokerihiireltä suhteellisuudentaju sekaisin. Paikka oli Rooman Piazza Navona ja Blue Ice-jäätelöketju, johon olimme tulleet tulevan mieheni ja parin kaverin kanssa jälkiruokajäätelölle. Mies oli ystävällisesti luvannut tarjota, ja minä käytin häikäilemättä tilaisuutta hyväkseni ja valitsin isoimman pikarin. Se osoittautui virheeksi, mistä lisää myöhemmin. Italiassa jäätelöä ei myydä palloina kuten Suomessa, sillä ei italialaisesta jäätelöstä kunnolla palloja saisi, sen verran pehmeämpää se on koostumukseltaan. Sen sijaan hinta määräytyy pikarin tai tötterön koon mukaan. Mitä isompi pikari, sen enemmän saa valita eri makuja. Sitä minä en ensimmäisellä jäätelö...

Suklaata ja sokeria - vaarallista herkkua! Kaikkihan nykyään jo tietävät, että liika sokeri ja herkuttelu on pahasta. Tänään asia on tullut minulle harvinaisen selväksi. Aamun Hesari kirjoitti isolla volyymilla karkkien tuoteselosteiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta ja karkinsyönnin epäterveellisyydestä. Lounastauolla huomio kiinnittyi päivän Iltalehteen, joka kantta myöten varoitteli siitä, kuinka sokeri pilaa terveyden. Diabetesta, liikalihavuutta, aivotoiminnan häiriöitä, aineenvaihduntasairauksia, sydäntauteja. Sokerin lähteenä karkit ovat pahimmasta päästä, sillä ne ovat kyllästetty myös lisäaineilla. Kyllä tänään tuntuu hyvältä olla karkkilakossa! Mutta eniten pasmoja pisti sekaisin aivan toisenlainen seuraamus herkuttelusta. Kyseessä ei tosin ollut sokerivaara, mutta sitäkin säikäyttävämpi; löysimmehän itsemme koko perheen voimin hätäpäivystyksestä keskellä kaunista talvipäivää.

Laatusuklaata. Mitä tekisimmekään ilman italialaista ruokaa! Tämä kuvio tapahtui tänään kaupunkipäivänä Helsingissä: kun lounaspaikan valinta tuli ajankohtaiseksi, pyörimme ainakin kolme varttia keskustan kortteleissa, kävimme tutkimassa ravintoloiden ruokalistoja ja tarkistamassa tunnelmaa. Tekisikö mieli tex mexiä, intialaista vai perusketjuravintoloiden kana-lohkoperunat-grillipihvi -tarjontaa? Paremmista makuelämyksistä tai suomalaisesta laaturuuasta olisi pitänyt maksaa vähintään parikymppiä per annos, ja monissa halvemmissa paikoissa jo pelkkä ovelta vastaan leijunut paistinrasvan haju vei ruokahaluja. Kuvio päättyi siten, kuten se on monet kerrat ennenkin päättynyt:

Kirpakkaa kuin chilikaakao. Tänä iltana kotonamme istutaan tiiviisti Rai Unon äärellä. Italiassa ovat käsillä kohtalon hetket, ja ainakin nyt tuntuu, että niitä on ihan kiva seurata täältä vähän kauempaa. Paitsi että ennakkolaskelmat parlamenttivaalien äänimääristä ja puolueiden lopullisista voimasuhteista ovat sekavuudessaan ja kirjavuudessaan omaa luokkaansa, ärtymystä ja turhautumista aiheuttaa Berlusconin puolueen suuri äänisaalis. Se tulee joka tapauksessa olemaan ällistyttävän suuri, olipa lopullinen vaalitulos mikä tahansa. Mieheni ei kuulemma tiedä, pitäisikö masentua vai olla pelkästään vihainen. Hän haukkuu säälimättä niitä noin 30 prosenttia äänestäjistä, jotka ovat menneet antamaan äänensä Pdl:lle ja osoittaneet italialaisten keskuudessa piilevän pohjattoman tyhmyyden: Berlusconi nousee pinnalle taas kerran, kaikista niistä lukemattomista noloista, epäasiallisista, puolirikollisista, harkitsemattomista, tulenaroista ja Italialle haitallisista kommenteista ja teoista h...

Karppaajan painajainen - perunapizza. Hyvää Runeberginpäivää! Karkkilakkoa on tasan viisi viikkoa takana, ja hyvin menee. Varsinkin tänään, kun tiedossa on, että mies tuo töistä tullessaan pari runebergintorttua iltakahvien sulostuttajaksi. Totta se näköjään on, että kun vain jaksaa ne pahimmat ensimmäiset viikot, raastavinkin karkinhimo laantuu ja haihtuu ilmaan. Tämä on tapahtunut siitäkin huolimatta, että lakkoni ei ole ollut totaalista sokerista kieltäytymistä, vaan leivokset, jäätelö ja muut sen sellaiset ovat sallittuja. Kohdallani ei siis pidä paikkaansa se sokeririippuvuudesta puhuvien varoittelu, että sokerikiellon on oltava ehdoton, muuten himo ei pysy kurissa. Olisikohan asiassa myös paljon tottumusta? Olen huomannut, että tv:n iltaohjelmien ääressä tapahtuva lakritsinnapostelu on ollut ennen kaikkea huono tapa, ei fyysinen tai psyykkinenkään karkkiriippuvuus. Nyt kun tarpeeksi monta iltaa ilman karkkia on tullut sohvalla vietettyä, olen ihan tottunut siihen, että kä...

Appelsiinimehua sokerilla vai ilman? Aamupalalla vastapuristettua appelsiinimehua hörppiessä silmiin osui aamun kiinnostavin uutinen: Pullat ja keksit säästyivät sitten sokeriverolta, ja leipomoissa iloitaan. Vain karkeista, limuista ja jäätelöistä saa jatkossakin pulittaa haittaveroa, mutta makeat jogurtit, vanukkaat ja kakut porskuttavat ilman. Ristiriitaista? Kyllä, mutta jos suoraan sanotaan, en usko että veroilla hillitään makeanhimoa tai ratkotaan sokerin aiheuttamia terveysongelmia. Kun karkkia tekee mieli, ei keskivertokuluttajalle kauheasti merkitse, maksaako pussi 1, 99 vai 2,29 euroa. Voin tietysti olla väärässä, mutta omiin kokemuksiin perustuen muutaman kymmenen sentin hintaero ei mässäilyyn paljoa vaikuta. Sokeriveron ristiriitaisuuden takia siitä myös menee sekin vähä pohja ja maku. Myös valmistajat ovat huomanneet ristiriitaisuuden ja keksineet kaikenlaista ovelaa veroa kiertääkseen. Oletteko huomanneet, että keksihyllyille on viime vuosina ilmaantunut vaikuttav...

Tummaa ja täyteläistä Tammikuu alkaa kääntyä lopuilleen ja uuden alun tuntu vaihtua pikkuhiljaa kevään odotukseen. Siihen ei tarvita kuin pari aurinkoista talvipäivää ja hetki, jolloin kuulee ensi kertaa lintujen puhjenneen laulamaan. Minulle tämä tapahtui tänään, kun viikon kuumetaudin jälkeen pääsin ulkoilmaan. Mitä oli tapahtunut sillä aikaa, kun olin maannut pedissä peittojen alla? Yhtäkkiä kaikki oli niin kirkasta ja häikäisevää ja linnut lauloivat kaikkialla. Kevät! Siellä se jossakin kaukana  tekee tuloaan, vaikka emme sitä vielä tunne vaan vasta aavistamme. Kuinkahan moni uudenvuodenlupaus on tässä vaiheessa vuotta jo rikottu ja haudattu vähin äänin? Ainakin oma uudenvuodenlupaukseni rikkoutui tällä viikolla surkealla ja epäoikeudenmukaisella tavalla. Suustani alas päätyi kiellettyä, ihanan sokerista maitosuklaata monen palan verran. Selitys on kuitenkin heti valmiina, kuten aina lupauksien rikkoutuessa. Mutta oma selitykseni onkin ihan omaa luokkaansa, totta kai. ...

Kyllä pizza aina hampurilaisen voittaa. Yksi häpeällisimmistä mokista, jonka Italiaan matkustava turisti voi tehdä, on päätyä syömään paikalliseen McDonaldsiin. Ja kuitenkin niin monet sen tekevät, ainakin hampurilaisravintoloiden jonoista päätellen. Itse olen pitänyt alusta lähti kiinni siitä, että Italiassa ei Mäkkäreissä käydä, piste. Suomen kaltaisissa alkeellisemman ruokakulttuurin maissa (jossa ei edes prociutto- kinkun päälle ymmärretä) sen voi vielä ymmärtää ja hyväksyä, mutta että Italiassa, kaiken hyvän ruuan alkukehdossa! Kun kyse ei ole edes siitä, että mcdonaldsit olisivat ainoita helppoja ja edullisia vaihtoehtoja pienen budjetin tai tiukan aikataulun matkailijoille. Italia kun pursuilee muita, oikeasti hyviä ja italialaisia vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi pizza al taglio, paloina myytävää pikaruokapizzaa tai pasta express-tyylisiä lounaspaikkoja.  Eivätkä turistit ole valitettavasti ainoita, joita hampurilaiset yhä enemmän nyky-Italiassa houkuttelevat. Tämän ...

Befanat Piazza Navonalla. Italialaisilla lapsilla on tänään ollut jännää - vähän kuin toinen joulu. On saatu herätä aamulla katsomaan, mitä kaikkea loppiaisnoita, la Befana, on yön aikana tuonut takanreunalla roikkuviin sukkiin. Karkkia, keksejä, paketteja kilteille vai kenties il carbone, hiilenpaloja tuhmille lapsille. Befana-noita tulee yöllä luudalla ratsastaen, ja auta sitä joka ei ole muistanut jättää sille viiniä ja vesilasia keittiön pöydälle kiitokseksi. Liekö syynä aikaisempien vuosien unohdukset, mutta oma loppiaissukkani roikkui tänä aamuna typötyhjänä. Lapsen ja miehen sukat sen sijaan pullistelivat tarravihkoja, suklaaespressokahvia, hiuspampuloita, Kindersuklaata ja muuta hyvää.  Ehkäpä Befana oli kuullut karkkilakostani ja armeliaasti säästi minut enemmiltä houkutuksilta. Siinäkin oli riittämiin, kun sai seurata vierestä muiden suklaapatukoilla herkuttelua. Jotakin lohtua löytyi sentään:

Viimeinen suklaakonvehti. Kuinkahan moni on taas mennyt tekemään uuden vuoden kunniaksi lupauksia? Niitä, joita ei kuitenkaan voi pitää ja joita ei pahimmassa tapauksessa helmikuussa enää edes muista. Laihdutetaan  rantakuntoon, jätetään sipsit, opetellaan uusi kieli, ollaan parempia ihmisiä. Oma erikoisin lupaukseni taisi olla vuoden 2001 uudenvuodenaattona tehty päätös tulla järkiini erään tietyn Roomasta kotoisin olevan miehen suhteen. Eihän meillä voisi olla yhteistä tulevaisuutta, oli eri kulttuurit, elämät ja vielä kielimuurikin. Lupauksen voidaan katsoa pitäneen tai menneen täysin mönkään riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo: olemme olleet reilu viisi vuotta naimisissa ja yksissä suurinpiirtein tuosta mainitusta uudenvuodenlupauspäivämäärästä asti. Kulttuurit ovat sujuvasti sekoittuneet ja elämät kietoutuneet yhteen, ja italian kielikin on tarttunut päähäni sen verran hyvin, että kielimuurit ovat kaatuneet ajat sitten. Tämänvuotinen uudenvuodenlupaukseni o...