Mustikkapasta

Toisenlainen Italia.Kuvia Emiliano Mancuson Una diversa bellezza -taidenäyttelystä. Edellisessä postauksessa  lähdin liikkeelle pöytäkeskusteluista, joita kävimme Velletrissä mieheni sukulaisten luona viime viikon lauantaina. Pöytäkeskustelut olivat niin pitkät ja mielenkiintoiset, että niistä riittää aihetta tähän seuraavaankin postaukseen. Pöydän toisessa päässä keskustelin miehen serkun kanssa hänen huhtikuisesta lomastaan Ischiaan ja Caprille ja sain kuulla hyviä vinkkejä kohtuuhintaiseen Caprissa oloon ja siihen, miten välttää Italian rikkaiden suosikkilomakohteen 7 euron cappuccinot ja 40 euron pizzat. Serkku kertoi siitä, että siinä missä rikkaat grillaavat itseään yksityisrannoilla ja nautiskelevat satojen eurojen lounaitaan, tavalliset köyhät turistit voivat tutustua saareen ja sen edustan luolastoihin erikseen järjestetyillä "joka kukkarolle sopivilla" venekierroksilla. Caprilla jos missä raja "rikkaiden Italian" ja "köyhien Italian" väl...

Aamulla keittiössä kävi tuttu tohina: äiti ei saa vielä herätä, vielä ei ole valmista. Kuiskittiin ja rapisteltiin. Ja sitten kun sain luvan herätä, tuli korttia, pakettia ja se parhain, omin pikku käsin kerätyt valkovuokkokimput.  Ja kävimme mieheni kanssa taas jokaäitienpäiväisen keskustelun siitä, että Suomessa äideille ei todellakaan tarvitse tai pidä ostaa kukkia, sillä paras ja ainoa äitienpäiväkukka on täysin ilmainen valkovuokko. Vähän niinkuin Italiassa mimosa on naistenpäivän ainoa oikea kukka. Mies unohtaa tämän asian joka vuosi enkä voi uskoa että se todella tapahtuu aina uudelleen. Niinpä minulla on nyt ilonani sekä valkovuokot että ruusukimppu. Eihän kukkia tietysti liikaa koskaan ole... Näin äitienpäivänä mielessäni kangastelee eräs hyvin erityinen hetki reilun kymmenen vuoden takaa, kun istuin  Rooman- anoppilan yläkerran vessassa juuri tehty raskaustesti kädessäni. Katsoin tulosta ymmärtämättä näkemääni. Käteni alkoivat täristä, koko kehoni vavis...

Vadettain vastakeitettyä pastaa. Olen moneen otteeseen jo kirjoittanut Italiassa kokemistani ylensyöntisessioista. Silläkin uhalla, että toistan itseäni, kirjoitan jälleen yhdestä. Aihe ei nimittäin lakkaa hämmästyttämästä minua edes kymmenen vuoden Italian-vierailujen jälkeen. Pääsiäislauantai on Roomassa pitkälti kulunut pöydän ääressä eli syödessä, pahimmasta täyteydentunteesta selviämisessä ja ruokaa sulatellessa. Lounas alkoi kello yksi, päättyi kello neljä, ja edelleen vatsa tekee täysillä työtään, vaikka kaiken järjen mukaan vatsalaukun täytyisi tässä vaiheessa eli yli neljän tunnin jälkeen syömisestä olla täysin tyhjä ruokamassasta. Olo on kuin olisi juuri noussut pöydästä, vaikka iltaan on mahtunut myös reipas kolmen vartin juoksulenkki kevyemmän olon toivossa. Takana on siis vierailu Rooman lähellä Velletrissä, Maria-tädin kuuluisassa keittiössä, josta ei kukaan poistu vatsa tyhjänä tai edes täynnä, vaan aina aivan liian täynnä. Tällä kertaa täti oli sen verran ajatel...

Kirpakkaa kuin chilikaakao. Tänä iltana kotonamme istutaan tiiviisti Rai Unon äärellä. Italiassa ovat käsillä kohtalon hetket, ja ainakin nyt tuntuu, että niitä on ihan kiva seurata täältä vähän kauempaa. Paitsi että ennakkolaskelmat parlamenttivaalien äänimääristä ja puolueiden lopullisista voimasuhteista ovat sekavuudessaan ja kirjavuudessaan omaa luokkaansa, ärtymystä ja turhautumista aiheuttaa Berlusconin puolueen suuri äänisaalis. Se tulee joka tapauksessa olemaan ällistyttävän suuri, olipa lopullinen vaalitulos mikä tahansa. Mieheni ei kuulemma tiedä, pitäisikö masentua vai olla pelkästään vihainen. Hän haukkuu säälimättä niitä noin 30 prosenttia äänestäjistä, jotka ovat menneet antamaan äänensä Pdl:lle ja osoittaneet italialaisten keskuudessa piilevän pohjattoman tyhmyyden: Berlusconi nousee pinnalle taas kerran, kaikista niistä lukemattomista noloista, epäasiallisista, puolirikollisista, harkitsemattomista, tulenaroista ja Italialle haitallisista kommenteista ja teoista h...

Loman hyviin puoliin kuuluu, että on kerrankin aikaa lukea perusteellisemmin sanoma- ja aikakauslehtiä. Tai jos ei ole, on loma aikataulutettu liian täyteen. Italiassa sanomalehtien tilaaminen kotiin on Suomeen verrattuna harvinaista, sen sijaan lehtikioskeja on siellä täällä ja lehtiä muutenkin hyvin saatavilla. Esimerkiksi appeni aamurutiineihin kuuluu käydä pienellä kävelyllä, poiketa leipomossa hakemassa tuoretta leipää ja voisarvia sekä hakea lehtikioskista päivän lehti.  Rutiini on säilynyt täällä Apuliassakin, jossa olemme pian viikon lomailleet. Kun tyttäreni herättää minut yhdeksän aikoihin, on terassin pöydällä valmiina odottamassa uunituoreet voisarvi ja Libero. Minun makuuni lehti on aivan liian Berlusconi-myönteinen ja piilottelemattoman puolueellinen, mutta joka tapauksessa sitä on mielenkiintoista lukea. Jos ei muuten, niin nähdäkseen, mistä Berlusconin kannattajat saavat päähänsä älyttömyyksiä, joita he totena toistelevat: 

Matkamuistoksi pastaa ja viiniä. Me suomalaiset emme ole ainoita, jotka vahtaamme lomasäitä suurennuslasin kanssa ja etukäteispanikoimme mahdollisista lomaviikoille osuvista sateista ja kylmistä rintamista. Italialaisetkin osaavat, tosin sillä erotuksella, että heidän tapauksessaan huonon sään todennäköisyys on promillen luokkaa suomalaiseen kesään verrattuna.  Niin me vain nyt istumme apulialaisen lomakylämme huoneistossa visusti sisätiloissa ja kuuntelemme ulkona raivoavaa ukkosmyrskyä ja kaatosadetta. Kumivene ja uimapatja paukkuvat terassilla tuulen heilutellessa niitä rantatuoleja vasten, ja ovenpielen palmut raapivat kattoa. Lämpötila on äkisti laskenut 29:stä 19:ään, ja lomahuoneistojen väliset tiet muuttuneet pieniksi joiksi. Jo aamulla oli pilvistä, ja pelkästään saksalaiset ja muut ulkomaalaiset suunnistivat rannalle – italialaiset pysyivät sisätiloissa tai lähtivät lähialueen mannernähtävyyksiä katselemaan. Italialaiselle kun pilvien peittämä taivas merki...