Mustikkapasta

 Kävin eilen pitkästä aikaa taas kampaajalla. Oikein odotin sen jälkeistä freesiä olotilaa, tunnetta että hiukset ovat hetken ajan hyvin ja huolettomat. Sellaiset ne kampaajan käsittelyn jälkeen aina ovat, seuraavaan pesuun saakka. Sen jälkeen on taas oiottava, suoristettava, harjattava, kyllästettävä hiukset kosteuttavilla hoitotuotteilla, jokaisen pesun jälkeen, jos haluaa hiusten näyttävän edes suurin piirtein siisteiltä. Jos niiden antaa kuivua käsittelemättä, ne kihartuvat villiksi kiharoiksi, jotka näyttävät siltä kuin olisin juuri saanut mojovan sähköiskun. Kiharalookiksi niistä on ehkä yhden illan ajan, jos kunnolla levittää hiusöljyä pahinta pörröisyyttä tasoittamaan. Viimeistään kun ne harjaa, muistuttaa lopputulos vuoristolampaan villaa. Nykyisin suoristan hiukseni joka pesun jälkeen eli noin kerran viikossa. Pesuväli on hiuspohjan hyvinvoinnin asiantuntijoiden mukaan aivan liian harva: vähintään 3-4 kertaa viikossa olisi parempi.  Tällaiset hiukseni ovat nykyään pi...

Makaan mukavan lämpimän peiton alla ja tuijotan aniliininpunaiseksi maalattua kattoa. Poskia kuumottaa mukavasti pakkassään ulkoilun jälkeen, kukkatapettien koristamassa kodikkaassa huoneessa voisi vaikka ottaa torkut. Mutta en pääse rentoutumaan nyt, kaikkea muuta, ja poskien kuumotus on pientä sen rinnalla mitä on edessä.  Makaan kauneushoitolan pedillä ja aivan pian kasvojeni iho piikitetään kauttaaltaan. Toisin sanoen minulle tehdään mikroneulaus, ihonhoitotoimenpide jonka luvataan tehostavan ihon omaa kollageenituotantoa ja sitä kautta hyaluronihapon tuotantoa. Eli pitkäkestoisesti parantavan ihon laatua, kosteustasapainoa ja pieniä virheitä. Olen vapaaehtoisesti tullut sellaiseen toimenpiteeseen, matkustanut junalla kaikkien korona-aikana omaksumieni tapojen vastaisesti ja tarponut rautatieasemalta lumisohjossa ja tuulessa Kaisaniemeen asti.  Arveluttaa aika lailla. En pidä piikeistä. Verikokeen otto kammoksuttaa, hyödylliset rokotteet otan silmät kiinni puristaen, synny...

Edellinen postaukseni  oli niin tummansävyinen ja tulevaisuuteen toivottomasti suhtautuva, että nyt kirjoitan vaihteeksi jostakin vähän kepeämmästä. Nimittäin (lähes) ikuisen nuoruuden, hehkeän ihon ja pitkän iän kaipuusta!  Tässä postauksessa kerron huippuasiantuntijan ohjeet vanhenemisen hidastamiseen sekä postauksen lopussa annan omat vinkkini, mm. paljastan luottotuotteeni ihonhoidossa . Aloitan kysymyksellä: Miltä kuulostaisi mahdollisuus elää vanhenemista vastustaen nykyisen eläkeikärajan saavuttamisen jälkeen ainakin vielä toinen mokoma määrä vuosia, tavata lapsenlapsenlapsenlapsensa ja viettää 150-vuotissyntymäpäiviä?  Ikääntyminen on sairaus , geneetikko ja maailman johtava pitkäikäisyyden tutkija David Sinclair j ulistaa uutuusteoksessaan Elinkaari. Mistä vanheneminen johtuu ja mitä sille voi tehdä? (Aula&co 2021) Eikä pelkästään sairaus vaan kaikkien sairauksien äiti, joka piinaa meitä kaikkia .  Sain opuksen käteeni kirjaston varausjonosta juuri...

Kasvavan lapsen itsetunto on hauras kuin varpu lumen taakan alla.  Kun astun nykyään koulurakennukseen omien lasteni kouluasioiden takia, saan helposti flashbackeja menneisyydestä: tuota puuta vasten seisoin, kun ne tulivat. Noissa portaissa kompastelin, kun ne tarrasivat hiuksiini ja sanoivat, että leikkaavat koko tukan pois.  Lapseni käyvät nimittäin samaa koulua jota itse kävin. Mikään ei ole siellä 30 vuodessa muuttunut niin, etten muistaisi kaikkea paikan, tuoksun ja tunnelman tarkkuudella. Kaikki alkoi kolmannen luokan syksyllä. Kaksi viidennen luokan tyttöä (kamalan isoja tyttöjä siis kolmasluokkalaisen näkökulmasta, toinen heistä vielä fyysisesti tukeva ja pelottava) alkoi välitunneilla tulla uhkailemaan minua ja kaveriani. Ette saa hakea sitä koiraa, jota me haemme , he sanoivat. Se on meidän koira . Ei se tietenkään heidän ollut, vaan lähitaloissa asuvan vanhan rouvan suloinen musta Siri joka näytti aivan sudelta ja siksi minä ja kaverimme pidimme siitä erityisen ...

Katukuvaa Roomasta, Piazza Navonalta. Italialaiset naiset ovat aina tyylikkäitä, hoikkia ja kauniita. Näin usein ajatellaan, ja tottahan se on. Joka kerta kun olen Italiassa, en voi olla ihmettelemättä kuinka naiset onnistuvat aina näyttämään niin tyylikkäiltä ja freeseiltä, helteestä tai muista sääoloista huolimatta. Ja olemaan hoikkia! Toki Italiassa lihaviakin näkee, mutta esimerkiksi ystäväpiirissämme ei ole yhtään selkeästi ylipainoista naista.  Tämä on hämmästyttävää jos ajattelee sitä, että lähes aina kun tapaamme Italiassa ystäviämme, liittyy yhdessäoloon runsas syöminen. Pizzeriassa, ravintolassa tai jonkun kotona. Tilataan alkupalat, pääruuat, ruokajuomat ja usein jälkiruoatkin.  Itse poistun näistä syömingeistä aina maha räjähtämispisteessä, mutta muilla ei tunnu olevan edes tukalaa. Syövätkö he aina näin runsaasti?  Eivät tietenkään, vaan syöminen liittyy juuri näihin yhdessäolon hetkiin. Ja kun tarkemmin ajattelee, pöytään tilataan paljon ruokaa, mutta on e...

Kampaajan jälkeen kotielämä glögin äärellä jatkui. Mutta  ainakin hiukset ovat nyt hyvin! Tiedäthän sanonnan: hiukset hyvin, kaikki hyvin . Kävin toissapäivänä kampaajalla ja huomasin miten totta tuo sanonta onkaan. Perjantai-ilta, työ- ja arkiviikko ja hyvän matkaa pimeää koronasyksyä takana, istuin kampaajan tuolilla lähikauppakeskuksessa maski kasvoilla ja luin ehkä maailman mielenkiintoisinta ja koronavuoden varmasti yhtä merkittävintä ja toisaalta alitunnetuinta kirjaa, Maria Joutsenvirran ja Arto O. Salosen Sivistys vaurautena. Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa (Basam Books 2020)  Kaksi ja puoli tuntia aikaa pelkästään olla vain, istua kampaamontuolilla ja olla ajattelematta sen kummempia, lukea ajattelua mullistavaa, uuden ajan myönteisten muutosten tuulia huokuvaa tekstiä ja tuntea kuinka kuivien latvojen myötä lattialle tippui paljon muutakin kuivaa ja painavaa.  Olin istahtanut tuolille väsähtäneenä, hiuksistani kuivalatvaisena ja tyv...

Esikoisen imetystä. Äiti, sulla on niin ihanan isot tissit! Näin on monet kerrat huudahtanut kuopukseni, pieni tissitakiainen. Tämä lausahdus huvittaa joka kerta, ja vastaan siihen lapselleni lempeästi nauraen. Mitäpä muuta voisi tuollaiseen lapsen kommenttiin reagoida. Tekisi mieli kyllä lisätä, että voi poikaa, etpä sinä elämästä vielä paljon tiedä, odotahan vain kun kasvat niin saat vähän perspektiiviä.  Omat rintani kun ovat erittäin pienet, sellaista niukkaa A32-liivikokoa. Niitä ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa isoiksi. Hyvä puoli asiassa on, että ne ovat täysin identtiset verrattuna kahdenkymmenen vuoden takaisen aikaan, jolloin ne varhain alkaneen puberteetin seurauksena kasvoivat pieneen mittaansa.  Vuosien jälkeenkin, imetyksistä, vanhenevista kudoksista ja maan vetovoimasta huolimatta ne eivät roiku eivätkä riipu. Se on todellakin se asian hyvä puoli, jos nyt ulkoisia seikkoja haluaa tarkastella.  Niin, jos haluaa. Yleensä nimittäin en halua. Kuten niin use...