Mustikkapasta

 Tänään on 16: s hääpäivämme. Niin kauan on jo siitä, kun astelimme alttarille Helsingin Tuomiokirkon loputtomalta tuntuvaa käytävää toivottoman hitain askelin - pidimme mielessä papin neuvon olla kiirehtimättä askelia häämarssin tahdissa vähän liiankin kirjaimellisesti.  En unohda sitä koskaan, hetkeä juuri ennen kuin häämarssi kajahti soimaan ( J.S. Bachin Jesus, bleibe meine Freunde), puhumattakaan siitä kun sen lempeät ensi sävelet tulivat uruista ilmoille. Tällaisen hetken jälkeen, yhdessä koetun, ihminen ei voi enää erota toisesta. Kuinka voisikaan, kun tällaista on yhdessä koettu, jotakin näin suurta ja ihmeellistä?  Ne olivat naiiveja ajatuksia kuten useimmat muutkin ajatukseni tuolloin olivat ja moni yhä on. Nyt tiedän ja tajuan, ettei yhteinen hetki kirkon etuosassa juuri ennen vihkimistä moniakaan sido kovin vahvoin sitein yhteen. Se heitetään pois arjen ensimmäisissä myrskyissä, tuskin edes muistaen että sellainen hetki on ollut.  Minua tuo hetki kuitenki...

 En muista milloin olen nähnyt näin paljon ihmisiä yhdellä kertaa. Joskus aikana ennen pandemiaa, nyt uutena aikana en taatusti ole.  Rooman kadut ovat kyllä ajoittain todella kapeita, mutta niillä mahtuvat silti ongelmitta kulkemaan isotkin turistimäärät. Mutta nyt kulku puuroutuu, ihmismassat kasautuvat niin että eteenpäin ei pian pääse lainkaan.  Yhä enemmän ihmisiä kasaantuu piazza Navonalle ja sieltä pois päin johtaville kaduille, erityisesti tälle jolla juuri olemme. En halua ajatellakaan, mitä tapahtuisi, jos jostakin syystä syntyisi paniikki - pamaus, uhka iskusta, mitä hyvänsä - ja tämä ihmispaljous yrittäisi yhtä aikaa väkisin pois tästä ruuhkasta.  Rooma rauhallisemmasta näkökulmasta, Gianicolo-kukkulalta katsottuna. Kävelimme juuri piazza Navonan poikki, tulimme katsomaan kuuluisaa loppiaistoria yhdessä tuhansien muiden roomalaisten kanssa. Hauskuus ja rentous oli siitä touhusta kaukana, yhdelläkään torikojulla emme pysähtyneet sillä ihmismassojen imu oli...

Mistä on jouluaattotunnelma tehty? Jos tätä kysyy sattumanvaraisesti joukolta suomalaisia, vastaus on kutakuinkin seuraavaa: Kynttilöistä, piparintuoksusta, jouluruuista, lumisateesta ja lumihangesta, hyasinteista ja joulutähdistä, joululauluista, kuusesta, tontuista, lahjoista, tunnelmasta.  Entä mistä konkreettisista aineksista ja ohjelmanumeroista koostuu jouluaatto? Samalta sattumanvaraiselta joukolta kysyttäessä, vastaus olisi varmaankaan jotakin seuraavanlaista: Riisipuurosta, joulupiirretyistä, joulusaunasta, jouluateriasta, kodin joka huoneeseen sytytetyistä kynttilöistä, odotuksesta, kuusen alle ilmestyneistä lahjoista, uusista lahjayöpaidoista, yömyöhään jatkuneista lautapeleistä perheenjäsenten kanssa. Ainakin meidän perheessämme jouluaatto koostuu täsmälleen näistä asioista. Olen omaksunut nämä asiat lapsuuteni jouluista ja siirtänyt ne lähes identtisinä omille lapsilleni luomiini jouluaattoihin.  Italiasta olemme ottaneet mukaan seimen (joita kodissamme on jouluai...

Magic time.  Uusivuosi on käsillä ja uusi vuosi 2022 aivan kulman takana. Tuskin koskaan elämässäni vuoden vaihtuminen on ollut näin jännittävää aikaa. Miten niin jännittävää? Jos on pitänyt silmänsä auki, sen huomaa: elämme todella jännittäviä aikoja, monessa suhteessa. Luultavasti tässä vaiheessa jo hyvin moni on tämän huomannut, eikä voi enää vältellä mieleen nousevia kysymyksiä ja kyseenalaistamisia nykymenosta.  On niin paljon, mitä emme tiedä, mitä pidetään piilossa, mitä sensuroidaan ja minkä halutaan näyttävän joltakin muulta kuin mitä se on. Psykologiaa ja sosiologiaa tunteville tämä aika on tilaisuus huomata, että moni teoria mitä on kirjojen sivuilta lukenut massojen psykologiasta ja hallinnasta, on havaittavissa todeksi. Samoin historiaa tuntevalle aikamme on tilaisuus on ymmärtää, miten menneisyydestä tutut syrjinnän, vastakkainasettelun, arvonalentamisen ja kasvavan vihamielisyyden mekanismit todellisessa elämässä toimivat. Miten yksi askel johtaa toiseen, miten ...

Joulun ja uudenvuoden välipäivät, mitä ne oikein ovat? Ajatonta aikaa juhlien välissä ja juhlakauden keskellä, arkea joka kuitenkin on puolijuhlaa. Päiviä jolloin oikein mitään ei saa aikaiseksi eivätkä ajatuksetkaan ota kunnolla hahmoa, vaan matkaavat menneen ja tulevan, tapahtuneen ja vielä tapahtumattoman välissä.  Kokonainen päivä saattaa kulua, etkä ole saanut muuta kuin aamukahvin juotua, yöpuvun pois päältäsi ja pari mitäänsanomatonta kotiaskaretta tehtyä ja ehkä pienen kävelylenkin, kun tulee jo pimeä ja on aika sytyttää kynttilät, kääntyä iltaa kohti.  Aika on ikään kuin pysähdyksissä. Joulun juhlallisuus tuntuu vielä ilmassa vaikka joulun pyhät ovat ohi, ilmassa väreilee uudenvuoden ja sen myötä uuden odotus. Uuteen vuoteen liitetään paljon uuden alun toivoa. Se toivo tulee aina, vaikka ihminen elämänsä aikana nopeasti oppii, ettei uusi vuosi sittenkään ole sellainen puhtaalta pöydältä aloitus kuin herkästi halutaan ajatella. Vaikka se hyvin voisi olla, se mahdollisu...

Aamu valkenee hitaasti näin joulukuun alussa. Mutta kun se valkenee, valo paljastaa taivaalla parveilevat linnut - ison tilhiparven - ja heikon lumisateen. Hiutaleet ovat pienenpieniä, niitä tuskin erottaa, mutta niitä on paljon. Ja vähä vähältä, pikku hiljaa, hento lumipeite vankistuu. Jos sata tuntia tätä vauhtia sataisi, peittyisi ehkä jo takapihan ruohikkokin.  Värjöttelen ilman takkia mutta onneksi kuitenkin paksussa lampaanvillapaidassa takapihalla koiranpennun kanssa ja odotan, että se tekisi aamutarpeensa. Vastasatanut lumi kiinnostaa koiraa enemmän, samoin ohuen lumipeitteen alta pilkottavat risut, kävyt ja ruohonkorret - pennulle kaikki sellainen on loppumatonta uuden ihmettelyä.  Tilhiparvi vaihtaa paikkaa puusta toiseen, lintujen hento tilkehtivä laulu täyttää ilman. Vaahterassa nakuttaa käpytikka, ja tervehdin ilolla tuota maadoittajaa. Lunta on siis täällä Helsingissä hyvin vähän, sillä viikon takainen luvattu lumimyräkkä jäikin meren ylle. Mutta pakkasta on! Täl...

Joulu on taas jo? Ensimmäinen ihme tulee heti alkuun: että olemme jo tässä vaiheessa syksyä. Aika on mennyt rytinällä, nyt voi todella sanoa niin ja kirjaimellisesti. On tapahtunut asioita jotka ovat saaneet ajan menettämään lopullisesti jarrunsa, liian paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, asiat ovat hyökyneet päälle ja vain hädin tuskin olen päivien kulun laitamilla onnistunut roikkumaan mukana.  Läheltä piti että en pudonnut ajan ulkopuolelle niinä viikkoina, kun makasin sängyn pohjalla uupuneena hengitysinfektiosta jonka kourissa olin, mutta monin verroin uupuneempana kaikesta muusta mitä oli tapahtunut ja yhä tapahtui.  Piti tulla tuikitavallinen syksy, tavanomaisena ja ainoana "uhkanaan" pimeyden lisääntyminen ja arjen paineiden kestäminen. Ja vaikka ilmassa oli jo loppukesästä lähtien jotakin muutakin uhkaavaa - tajuan sen nyt, jälkeenpäin - en osannut tietoisesti varautua mihinkään muuhun kuin edellä mainittuihin haasteisiin.  Kävin Lapissa, kävin talviuimassa, ki...

Tuskin koskaan mökkipihaan saapuminen on tuntunut niin huojentavalta kuin tällä kertaa, monen tunnin mutta jo rutiinisti sujuvan ajomatkan jälkeen. Pihavalot halkoivat sysipimeyttä johon maisema oli kääriytynyt. Hiljaisuus oli ääretön. Melskeet ja kuohut korvissa ja pään sisällä olivat poissa. Viime viikkojen painaismaiset tapahtumat välittömästi kauempana, vähän lempeämmin ajatuksiin asettuneina.  Viikonlopun aikana meillä on tarkoitus viettää mökillä Halloween-kekriä. Lapset ovat omaksuneet vuosien myötä Halloween-hömpän (amerikkalaista hapatusta, kuten isävainaani tapasi puolitosissaan tokaista tämänkaltaisille asioille), ja olemme kotona tavanneet juhlia tätä All Hallows`Eveä kiltti kummitus- ja kutkuttavan ilkeäilmeinen kurpitsalyhty -tyyliin ja naamiaisten merkeissä.  Olen aiempinakin vuosina koettanut selittää ja "myydä" lapsille Halloweenin suomalaista vastinetta kekriä, jota soisin laajemminkin Suomessa vietettävän Halloweenin tilalla.  Tänä vuonna siihen on täy...