Mustikkapasta

 Luin muutama päivä sitten lehdestä uutisen, joka kosketti nauruhermojeni liepeitä. Itse asiassa mieheni jakoi uutisen linkin minulle, kun vietimme jokakesäistä mökkiviikkoamme Saimaan rannalla - ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Uutisessa kerrottiin italialaisturisteista, jotka olivat hiiltyneet matkustettuaan suomalaiseen järvenrantakohteeseen ja käsitettyään matkaesitteen kuvauksista jotakin perinpohjaisesti väärin: esittelyssä luki huonevarusteluksi kitchen & bedroom, keittiö ja makuuhuone, joista viimeksi mainitun italialaiset olivat tulkinneet sanaksi badroom. Tämän he puolestaan tulkitsivat - perinteiseen italialaiseen tyyliin ilmeisen heikolla englanninkielen taidolla bathroomiksi, kylpyhuoneeksi.  Yllätys oli murskaava, kun oletettua kylpyhuonetta ei kohteessa ollutkaan, vaan sen sijasta kunnon suomalainen ulkohuussi. Italialaiset olivat tosissaan suuttuneet matkanjärjestäjään, ja uutisen mukaan käsirysykään ei ollut tilanteesta kaukana. Nykytekniikka mahdolli...

Lämpö lyö lempeänä vastaan, kun avaan saunan oven. Ylälauteilla on kuuma, niin kuuma että polvet on löylyn heittämisen jälkeen vedettävä koukkuun ja laskettava pää alas.  Ihana, ihana lämpö!  Kun ilma syksyn edetessä kylmenee ja kesän helteet alkavat olla yhä kaukaisempi muisto, kaipaus lämpöön kasvaa. Onneksi suomalaisen ei tarvitse etelänmatkalle lämmön tähden laittautua, onhan meillä sauna. Harmillisen usein kyse on sähkösaunasta, joka näinä aikoina on muuttunut kalliiksi ylellisyydeksi. Maailman kuohuntojen aiheuttama energiakriisi ja omituisesti rakennettu yhteys ukrainalaisten auttamisen ja eurooppalaisten sähkönsäästämisen välille on aiheuttanut sen, että sähkösauna lämpiää yhä harvemmassa niemessä ja notkelmassa.  Kun jokainen saunakerta maksaa viisi euroa (tällaisen laskelman jostakin olen nähnyt), alkaa tosissaan miettiä, milloin ja kuinka usein sähkösaunan viitsii lämmittää.  Puusaunan kanssa ainoa raja saunan lämmittämiselle on puun saatavuus. Puutakaan e...

 Pitkästä aikaa kirjoitan blogia aamucappuccinon ääressä. Vaikka aamuni ovat kesävalon aikaan varhaisia, aamuiset blogikirjoittelut ovat jääneet elämänvaiheiden vaihtuessa ja rutiinien muuttuessa. Nyt kuitenkin on aamu ja kirjoitan Mustikkapastaa. Oloni on muutenkin harvinaisen rento, sillä paitsi että olen nukkunut hyvin, olen juuri käynyt aamu-uinnilla järvessä.  Olemme mökillä, edessäni liplattaa järvi ja ilman lämpötila on melko tasan tarkkaan se miellyttävä eli noin 24 astetta, jossa ihmisen on täydellistä olla. Sopivan lämmin, hikeä ei puske jos paikallaan pysyy, eikä kylmä ole lähelläkään. Pulahdus tällaisella ilmalla järveen on lähellä suurimpia nautintoja, joita kesä voi tarjota. Varsinkin kun vesi on lämmintä sekin, ei liian lämmintä vaan selväsi virkistävää, kuitenkin sellaista että voi tehdä pitkän lenkin ilman että on kangistuttaa. Ellei ilmaisu olisi niin kulunut, käyttäisin tämänhetkisestä järvivedestä sanaa linnunmaito.  Tämä on ensimmäinen kerta seitsemän...

Minulla on ollut vapun mökkireissulla hieman raskasta luettavaa. Mukana muutama kirja, osin sattumalta mukaan valikoituneet. Yksi niistä on nimeltään Selviydy äärioloissa ( Juha Jormanainen ja Heikki Karinen ), sen nappasin mukaan kirjastosta hetken mielijohteesta, nykyaikana kun selviytyminen ja varautuminen ovat saaneet konkreettisen sävyn ja lehdet ovat täynnä juttuja jälkimmäisestä. Kirjassa käydään läpi hypotermia, jäihin putoaminen, suunnistaminen erämaassa, vuoristotauti, suuret vuotavat haavat ja niiden ensiapu, evakuointi vuoristo-olosuhteissa, selviytymisen psykologiaa, selviytyminen kotioloissa ynnä muuta. Juha Jormanainen ja Heikki Karinen: Selviydy äärioloissa. Metsäkustannus 2018 Kun luin miehelleni ääneen avohaavaosiota hänen hakatessaan polttopuita saunanlämmitystä varten ja pohdiskelin, että ensi apteekkireissulla täytyisi heti hankkia kiristysside, paineside ja hemostaattia mökkivarusteisiin ja kotiinkin, hän komensi minut muualle manaamaan. Ehkä ajoitus ääneen lukem...

Tuskin koskaan mökkipihaan saapuminen on tuntunut niin huojentavalta kuin tällä kertaa, monen tunnin mutta jo rutiinisti sujuvan ajomatkan jälkeen. Pihavalot halkoivat sysipimeyttä johon maisema oli kääriytynyt. Hiljaisuus oli ääretön. Melskeet ja kuohut korvissa ja pään sisällä olivat poissa. Viime viikkojen painaismaiset tapahtumat välittömästi kauempana, vähän lempeämmin ajatuksiin asettuneina.  Viikonlopun aikana meillä on tarkoitus viettää mökillä Halloween-kekriä. Lapset ovat omaksuneet vuosien myötä Halloween-hömpän (amerikkalaista hapatusta, kuten isävainaani tapasi puolitosissaan tokaista tämänkaltaisille asioille), ja olemme kotona tavanneet juhlia tätä All Hallows`Eveä kiltti kummitus- ja kutkuttavan ilkeäilmeinen kurpitsalyhty -tyyliin ja naamiaisten merkeissä.  Olen aiempinakin vuosina koettanut selittää ja "myydä" lapsille Halloweenin suomalaista vastinetta kekriä, jota soisin laajemminkin Suomessa vietettävän Halloweenin tilalla.  Tänä vuonna siihen on täy...

Äiti en jaksa kävellä enää yhtään askelta , valittaa neljävuotias kuopus kun lähdemme kävelemään metsätietä pitkin kohti marja-apajia. Ota syliin, en jaksa. Minähän kannan kipeä selkä väärällä, mutta ihan vain siksi että lapsella on vielä flunssan rippeet päällä ja kuumeettomia päiviä takana vasta yksi.  Ehkä tuo on vielä taudista voimaton, ajattelen ja yritän unohtaa heikon kohtani eli alaselkäni vihlonnan joka askeleella. Mitäpä sitä ei äiti lapsensa eteen tekisi! Olo on muutenkin vähän nahju. Saavuimme mökille myöhään edellisenä iltana ja yöuni jäi lyhyeksi, kun nukkunut kuopus herätteli rytminsä mukaisesti aamutuimaan.  Aamulla lapset eivät muuta tehneetkään kuin nahistelivat, heilläkin vähäinen yöuni ehkä purkautui ärsytyksenä jokaista sisaruksen tekemistä kohtaan. Ei kai vain joku saanut muroja enemmän kuin minä? Tuo tönäisi tahallaan! Olet ihan tyhmä, inhoan sinua!   Riitaa tuli milloin mistäkin (mitättömästä) syystä. Miehen oli saatava etätyönsä rauhassa tehtyä, ...