Hoitohenkilökuntaa ilman maskeja, sairaat ihmiset jonottavat ulkona viimassa, taksista pyörtyy maskipotilas asfaltille - tämä on todellisuus Laakson koronaterveysasemalla

Laakson koronaterveysasemalla tänään iltapäivällä.
Kerron teille nyt silminnäkijä kertomuksen Laakson
terveysasemalta, jossa kävin tänään lapseni kanssa epätoivoisena viimeisenä yrityksenä saada koronatesti ja apua tilanteeseemme. Koen että se on velvollisuuteni. Olen kirjoittanut koronasta jo kauan, monen mielestä kyllästymiseen asti ja monet ovat suorastaan ärsyyntyneet. Mutta en voi lopettaa. Tämä on aivan liian tärkeää. Te jotka ette vielä ymmärrä, tulette kyllä ymmärtämään sen pian.

Tilanteestamme voit lukea edellisistä blogipostuksista, mm. täältä ja täältä.

Haluan tässä välissä painottaa, että vaikka kirjoitankin "meidän tilanteestamme", niin en vain itsekkäästi mieti asiaa omalta kannaltani, vaan kaikki kirjoitukseni on osattava asettaa laajempaan yhteyteen, koko kansakunnan ja oikeastaan koko maailman mittaiseen. Se mitä tapahtuu nyt meidän perheelleemme, on kohta todellisuutta monessa muussakin perheessä. Ja se ettei meitä testata, on koko kansan yhteinen ongelma.

Lapsella oli aamullakin 38.7 kuumetta sekä voimakkaat koronaan viittaavat oireet päällä, kuten koko meidän perheellä isän lievempää oireilua lukuunottamatta. Koronalle tyypillisesti pienimmät ovat olleet myös hyvin lievässä taudissa.

Sain aamupäivällä käsiini THL:n uusimman ohjeistuksen Koronavirustauti: Milloin hoitoon? Siinä sanotaan mm. että Jos kuulut riskiryhmään, soita pikaisesti terveyskeskukseen, jos sinulle


  • nousee äkillinen kuume (38 astetta tai yli) ja
  • tautiin liittyy kurkkukipua ja/tai yskää
Riskiryhmäluettelon voit lukea äskeisestä THL:n linkistä, mutta siinä on mainittu  riskitekijänä mm.krooniset neurologiset sairaudet. Lapsellani on sairastettu neuroborrelioosi, joka terveydenhuollossa on minulle sanottu luettavan siihen ryhmään. 

Soitin siis ohjeen mukaan Laakson koronaterveysasemalle, mutta siellä oli linja täysin tukossa eli tuuttasi varattua. Lopulta puhelu ohjautui valtakunnalliseen koronaneuvontapuhelimeen, johon olen viikon aikana monta kertaa yrittänyt soittaa ja aina turhaan jonottanut yhteensä jo tuntikausia. 

Päätimme siis ottaa oikeuden omiin käsiimme ja lähteä ajamaan Laaksoon. Kerroin tilanteen lapsille, mahdollisimman rauhoittelevasti. Ensin kuitenkin söimme pastalounaan taustamusiikkina koronaviruspuhelimen raivostuttava ja tilanteeseen nähden absurdi jonotusmusiikki, joka raikui puhelimen kaiuttimesta. 

Pakkasin mukaan mitä arvelin reissussa tarvittavan, eväitä, juomamukit, lukemista, desinfiointiainetta, varmuuden vuoksi tytölle pehmolelu mukaan jos matkasta tulisi sairaalareissu. 

Silloin pakatessani pääsin kuin pääsinkin läpi koronaneuvontalinjaan, ja kerroin tilanteemme. Sain neuvoksi lähteä ajamaan kohti Laaksoa. Mieleni keveni heti ainakin sadan kilon verran. Vihdoin. Saisimme. Testin. 

Miksi pidän (enkä suinkaan vain minä!) runsasta testausta niin tärkeänä, sitä olen perustellut aiemmissa postauksissa. Nyt laitan tähän vain tämän: HS:n juttu jossa kerrotaan, että lisätestauksesta olisi hyötyä Suomessakin. Siinä mm. maailman terveysjärjestön WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus painottaa, että laajamittainen testaus voi pelastaa ihmishenkiä.

Sitten sanoimme koiralle heipat ja pakkauduimme autoon, ajoimme läpi epätodellisen Mannerheimintien, jossa arki jatkui melkein kuin olisi ollut kaikki yhä normaalia. Meille jo viikon sairastaneille ja torstaista lähtien kotiin itse itsemme erityksiin asettaneille kaikki se näyttäytyi kuin lasin takaisena, toiseen maailmaan kuuluvana. Me elämme jo nyt sitä koronaepidemiaa, josta suuri osa kansasta vasta kuulee kaikuja, joka Italiassa on ollut todellisuutta jo pitkään ja josta italialaiset tuloksetta muuta maailmaa ja erityisen tuloksetta Suomea ovat yrittäneet varoittaa. On varoitettu ja aneltu, että olisimme jo aikaa sitten ryhtyneet toimiin epidemian torjumiseksi. 

Laakson terveysaseman edessä astuimme tyttären kanssa ulos autosta. Kaikkialla oli autoja, parkkipaikaa ei ollut missään. Autoja parkkeerattuna paikkojen ulkopuolelle. Takseja. Vähän matkan päähän meistä ajoi taksi, jonka takaovi avautui. Sieltä valahti esiin hengityssuodatinsuojainta käyttävä nainen ja rojahti tiedottomana asfaltille. Taksinkuljettaja, ilman maskia ja suojahanskoja, riensi auttamaan hänet pystyyn. Tämäpä alkoi fantastisesti, ajattelin mielessäni ja vedin syvään henkeä peittääkseni järkytykseni lasten edessä, jotka vähintään yhtä järkyttyneinä katsoivat tilannetta vieressäni. 

Otin tyttöä kädestä ja kävellessämme matkalla vastaanotolle jouduin nopeasti selittämään hänelle, mitä hän oli juuri nähnyt. Sen miten korona voi olla vaarallinen niille vanhoille tai joillekin nuorille, oikein sairaille kuten syöpäpotilaille. Näimme juuri jonkun niistä, sanoin tytölleni. Mutta muista, lapseni, meillä ei ole hätää. Me olemme nuoria ja meille tämä on lievä tauti. Täytyy vain nyt käydä lääkärissä tekemässä eräs koe, kuten kipeänä usein muulloinkin joutuu. 

Myöhemmin näimme tämän saman naisen rojahtavan pyörtyneenä lattialle kaksi muutakin kertaa, kun hän vähän myöhemmin tuli jonoon kanssamme. Lopulta hänelle haettiin pyörätuoli, jonon hän jäi vaikertamaan, kuinka hänen täytyisi päästä vessaan. Laske allesi, neuvoi paikalle tullut hoitaja. 

Kun tulimme paikalle, olimme onnekkaita sillä jono oli vielä sen verran lyhyt, että pääsimme välieteiseen eli rappukäytävään, jossa hiljaiset, vakavat potilaat seisoivat ja  odottivat vuoroaan. Nuoria ihmisiä, aikuisia. Vanhuksia ei näkynyt. Odotimme siis rappukäytävässä, jossa oli koleaa ja viima kävi aina kun ovi avautui. Tunsin, miten kuumeeni alkoi nousta. Ambulanssia tuli paikalle vähän väliä, paareja työnnettiin. Ulos alkoi muodostua jonoa, kun kaikki eivät enää mahtuneet rappukäytävään.

Näin ainakin yhden ambulanssinkuljettajan, jolla ei ollut maskin maskia. Huomio kiinnittyi myös siihen, että varmaan kenelläkään koko sairaalan henkilökunnasta ei ollut eristysoloihin tarkoitettua hengitysmaskia, pelkkä ohut paperinen maski vain.  Hanskat sentään oli ja muovisia suojaessuja, mutta Italian tilannetta pitkään seurattuani ne näyttävät niin kovin, kovin vaatimattomilta varusteilta tämän mittaluokan vihollista vastaan. Näinkö Suomi suojelee silmäteräänsä, hoitohenkilökuntaa, jonka pitäisi olla maamme huipputasoisen terveydenhuoltojärjestelmän kantava osa ja tulevan epidemian hoidon kannalta aivan oleellisen tärkeä. 

Odotimme ehkä vartin, ehkä puoli tuntia, en muista. Haluatko katsoa piirrettyjä, kysyin tytöltä. En kun valokuvia. Katsotaan kuvia siitä kun oltiin silloin Talvipuurtarhassa, ja siitä kun leikittiin majaa ja oltiin Roomassa. Ja me katsoimme. Iloisia, onnellisia kuvia ajoista, jotka ovat yhtäkkiä hävinneet ja ovat kuin jostakin toisesta maailmasta. Niin kuin ne ovatkin. Maailmamme on nyt toinen. 

Pääsimme sisääntuloaulan lämpöön. Siellä lyhyt oireiden kartoitus. Minun kohdalla testistä ei olisi puhettakaan,  hoitaja sanoi, mutta tytön tilanne oli perussairauteen verrattavan riskitekijän vuoksi sellainen, että meidän ohjattiin jatkoon eli lääkärille, ja testiin, niin ajattelin. Jotkut käännytettiin jo tässä vaiheessa takaisin, jos oikein tilanteita tulkitsin. Totta kai he hänet nyt testaisivat, eivätkö testaisikin?

Saimme paperimaskit kasvoilleni ja jouduimme odotustilaan, jossa tuolit oli aseteltu reippaaseen yli metrin etäisyyteen toisistaan. Koska olemme samaa perhettä, saimme luvan siirtää kaksi tuolia yhteen. Saimme numeron 22, menossa oli 17. Ei kovin paha jono. Jälkeemme ihmisiä tuli harvakseen, mutta tasaiseen tahtiin. Edellämme jonossa oli pieni tyttö, ehkä kolme tai neljävuotias, isänsä sylissä, he pelasivat kännykkäpeliä yhdessä. Toivoin ettei tuo pikkuinen ollut joutunut näkemään kaatuilevaa maskipotilasta ulkona.

Samoihin ohuisiin muovisuojuksiin ja maskeihin pukeutuneet hoitajat selittivät, että nyt vasta olisimme menossa lääkärille, joka kuuntelisi oireemme. Ne lähetetään HUSin infektiopuolelle, jossa tehtäisiin päätös testaamisesta. Eli Laaksossa ei testata ketään, siellä vain arvioidaan. Jo se uutinen oli musertaa minut. Näinkö äärettömän vaikeaksi tämä on tehty?

Juttelimme, jouduin kertomaan lapselle koronatilanteesta vähän enemmän kuin olisin halunnut, mutta jatkuvasti tietenkin lapsentasoisesti. Kerroin, että valitettavasti asumme nyt Suomessa jossa ihmisiä ei testata helposti, ja testiin päästäkseen täytyy käydä läpi tällainen vaivalloinen odotus. Italiassa testataan kaikki, joilla on oireita, siitä olimme puhuneet jo aiemmin ja toistin sen taas. Mutta meidän täytyy nyt vain tehdä näin. Katsoimme lisää kuvia. Ja juttelimme lisää.  Totesimme sadannen kerran että maski päällä on hankala olla ja puhua. Ja sitten kun pitää juoda tai syödä! Mutta ehkä tähän tottuisi, jos pidempään pitäisi, päättelimme. Yskimme, sekin tuntui hassulta maskeissa. Olimme odotussalissa ainoita, jotka yskivät, mutta tuntui että kerrankin, näissä kummallisissa olosuhteissa, kukaan ei välittänyt tai säikähtänyt. 

Joimme usein vettä, sillä kova jano vaivaa yhä niin kuin koko ajan tässä taudissa, varsinkin minua. Pidän myös huolta, että tyttö juo usein, sillä uskon että tässä taudissa keholla jostain syystä on todella suuri tarve saada nesteitä. 

Tuli vuoromme. Menimme lääkärin huoneeseen, jossa aloitimme käsien desinfioinnilla. Lääkäreillä oli tavalliset maskit suullaan ja muovipleksi silmillään. Ensin oli minun vuoro kertoa oma tarinani. Siinä vaiheessa tajusin, mitä tarkoitti se että olimme tulleet tänne yhdessä ja joutuisin nyt kertomaan aivan kaiken lääkärille ja hoitajalle, jotta meillä olisi mitään toivoa saada testiä. Se tarkoitti, että myös tyttäreni kuulisi aivan kaiken. Oireistani, siitä miten ne ovat pahempia kuin koskaan elämässäni missään infektiossa. Miten olen valvonut öitä yskiessäni. Miten minulla on tunne, että olen nääntymässä janoon vaikka juon koko ajan. 

Sen jälkeen tuli tytön vuoro puhua. Minut käskettiin vähän kauemmas ja sanottiin, että minun pitäisi antaa tytön vastata. Nimi, ikä, paljonko kuumetta, mitä oireita, kuinka kauan. Tyttö katsoi minua kysyvästi. Pidätin henkeäni, nyökkäsin hänelle ja hymyilin rohkaisevasti. Ja sisimpäni vuoti verta. Miksi tyttäreni laitettiin niin vaikeaan tilanteeseen, sydämeni oli särkyä.

Ja hän alkoi kertoa aivan kaiken juuri niin kuin se on. Kuumetta aamulla 38.7, kurkku tosi kipeä, torstaina tuli, sitten eilen palelsi hirveästi ja tuli kuume. Yskittää, semmoista yskää ettei sieltä mitään irtoa. 

Sitten sain kertoa minäkin, ja kerroin kaiken tarkkaan. Altistuksesta tytön kaverilla, naapurustossamme, aivan kaiken. Ja lapseni kuuli tämän aivan kaiken. Minun oli pakko kertoa aivan kaikki, sillä tiesin että testiin pääsemisemme riippuisi nyt siitä mitä sanoisin. Minun olisi yritettävä kaikkeni, muistettava sanoa ihan jokainen asia jolla on merkitystä. 

Meille tehtiin happisaturaatiotesti eli veren hapetusarvon mittaus, joka kertoo keuhkojen hapenottokyvystä (jos olen ymmärtänyt oikein). Ne olivat ok, hoitaja vielä erikseen mainitse että minun tulokseni oli suorastaan erinomainen. Otettiin myös pikatulehdusarvotesti, joka osoitti että kyse ei bakteerista vaan viruksen aiheuttamasta taudista. Ai niinkö, no sehän nyt oli uusi tieto. Totta kai myös koronassa on mahdollisuutena bakteeriperäinen jälkitauti (keuhkokuume), se täytyy muistaa. Tai sitten itse korona menee keuhkoihin. 

Lopuksi lääkäri sanoi, että oireemme ja tilanne ei oikeuttanut meitä kumpaakaan testiin: meillä ei ole suoraa kontaktia testillä todennettuun koronapotilaaseen. Eli sama vanha fraasi jonka olen kuullut tämän sairauskertomuksen aikana jo liian monta kertaa. Sitten hän puhui jotain tautiketjujen jäljittämisestä, mutta tämä käsittämätön puhe jostain tartuntaketjuista vielä tässä vaiheessa epidemiaa tuskin meni tajuntaani. Mutta: lopullinen päätös tehdään HUSissa. Sieltä soitetaan, jos tyttäreni testataan.

Vasta kotona tajusin, ettei meiltä oltu kuunneltu keuhkoja tai sydäntä vastaanotolla. Eikö käynnin tarkoitus ollutkin sekä hoidontarpeen että testin tarpeen arviointi? Nyt jäi tunne, että terveydentilan tarkastus oli hyvin pintapuolinen ja lähinnä vain kuunneltiin potilaan kertomusta oireista. Vahdattiin suora kontakti -sanaa ja höpistiin tartuntaketjuista, henkilökunta toisteli asioita joita heidän on käsketty toistella, samoja vanhoja juttuja kuin Suomen terveysviranomaiset ovat koko epidemian ajan toistelleet mutta jotka ovat jääneet todellisuudesta jälkeen jo viikkoja sitten.

Sain toistella samat faktat kuin ennenkin olen tämän sairauden kanssa toistellut, ja silti vastaus testiin oli kielteinen. Mitä järkeä tulla hoidonarviointiin,  jossa ei tehdä edes perustarkastusta kuten kuunnella keuhkoja, ja kaiken lisäksi ei kuitenkaan saa testiä? 

Pian sen jälkeen kun tulimme kotiin, Suomen hallitus vihdoin, oi vihdoin ja vielä kerran vihdoin, ilmoitti valmiuslain käyttöönotosta ja poikkeustilatoimenpiteistä (lue niistä täältä HS:n sivuilta), joihin mm. kuuluu että testejä aletaan tehdä enemmän. Elättelen siis pientä, värisevän pienen kynttiläliekin puolikkaan kokoista toivoa siitä, että lapseni ehkä sittenkin voitaisiin testata kokonaistilanteemme ja oireiden perusteella, vaikka meillä ei sitä hemmetin suoraa kontaktia olekaan. 

Tiukemmat karanteenisäännökset myös antavat toivoa laajemminkin. Vaikka ne tulivat voimaan myöhään ja hyvin moni on sairastunut, niin ainakin nyt viruksen leviäminen hidastuu, toivottavasti. Sitä täytyy todella toivoa. Tilanne Laaksossa tänään ei antanut kovin hyvää kuvaa Suomen valmiudesta käsitellä potilasvirtaa, joka voi pahimmillaan yltyä tulvaksi, tsunamiksi, jollaisena sitä Italiassa kuvataan. 

Italian ystävät ja sukulaiset ovat epätoivoisia puolestamme. Pitkään pelkäsimme heidän puolestaan, nyt he pelkäävätkin meidän puolestamme. Eikö sinua tosiaankaan ole otettu sairaalaan tarkkailtavaksi, he ihmettelevät kun kerron oireistani. Italiassa voitaisiin hyvinkin ottaa, edes vähäksi aikaa jotta nähdään potilaan kokonaisvointi hyvin. Pelkkä pyörtyily tai tunne kuolemasta (hengensalpautuminen) ei aina ole ainoa merkki siitä, ettei kaikki ole hyvin.

Meillä on hyvää tietoa Italian terveydenhuollon tilanteesta, sillä mieheni serkku työskentelee sairaanhoitajana sairaalassa eli mukana eturintamataistelussa. Ja eikö teillä ole neuvottu käyttämään mitään muuta lääkettä kuin kuumelääkettä, eikö todellakaan mitään muuta. Voi teitä. Eikä juuri mitään karanteeneja, eikö todellakaan edes kouluja tai julkisia tiloja kiinni (ennen tätä päivää), antavatko se noin vain levitä vaikka lukevat uutisista, että meillä Italiassa on täyskaranteeni mutta silti 2000 uutta tapausta päivässä emmekä ole selvitä siitäkään, selviämme päivästä päivään kuin ihmeen kaupalla, järkyttävin ponnistuksin. 

Ja se testaamattomuus! Sitä ei käsitä Italiassa kukaan, he eivät voi ymmärtää vaan pudistelevat skypessä päätään tai ovat puhelimessa pitkään hiljaa ja huokailevat. Voisimmekohan me lähettää teillä postissa yhden testin tai kaksi, meillä niitä on, voi kumpa voisimme, he sanovat. Italiassa joka ikinen oireileva testataan itsestäänselvästi sekä koko hoitohenkilökunta säännöllisin väliajoin, vaikka heillä ei olisi oireita. 

En voi kuin kuvitella, millaisen kuvan he suomalaisesta terveydenhuollosta ja terveysviranomaisista saavat. 

Kun astuimme ulos häikäisevään auringonpaisteeseen ja yhä kovana käyvään kevätviimaan Laakson terveysaseman pihalle, jono ulottui pitkälle asti. Siinä oli kymmeniä ihmisiä. Ihmettelen suuresti, kuinka heidän heikko terveytensä kestää sitä raakaa ilmaa. Meille jo koleassa eteisessä odotteleminen aiheutti vilunväreitä ja kylmyyttä, vaikka olimme villapaidat ja lämpimät vaatteet sekä paksut takit ja pipot päällä. 

Sitten astuimme autoon ja ajoimme kotiin. Kun saavuimme pihaan, näimme oven takana K-marketin muovikassin. Ihana, ihana naapurimme oli löytänyt lähikaupasta neljä pakettia keskimmäisemme ehdotonta lempileipää, Vaasan Iso paahto sinistä ja ostanut ne kaikki. Poika on jo päiväkausia itkenyt ja harmitellut, kun lempileipä on meiltä loppu eikä kaupoissakaan ollut enää siinä vaiheessa, kun mieheni vielä terveenä tai taudin aluksi vähäoireisena kävi kaupoissa. Kassissa oli myös voisarvia, koska naapuri tietää että rakastamme syödä niitä Nutellan kanssa aamupalalla. 

Rakkautta ja välittämistä, miten paljon sitä nyt onkaan kaikkialla ympärillämme. Ja me jaamme sitä takaisin. Tämä on rakkauden ja välittämisen aikaa. Vielä on heitäkin, joiden myötätunto ei ole herännyt eikä rakkaus, he piikittelevät vielä kommenttipalstoilla ja vähättelevät toisten hätää ja huolta, ehkä koko maailman koronatilannettakin. Mutta rakkaus ja välittäminen kasvaa ja leviää, nopeammin ja voimallisemmin kuin virus.

Ehkä tämän kaiken outona tarkoituksena onkin, että opimme tämän: tärkeintä on rakkaus ja se että pidämme yhtä, emme anna periksi ja jaamme arjen pieniä iloja. Vaikkakin fyysisesti kaukana toisistamme, niin henkisesti lähellä, edelleen tasavallan presidentin Sauli Niinistön sanoin kuten olen tätä lausetta häneltä ennenkin blogissa lainannut. 

Henkisesti lähempänä kuin ehkä milloinkaan ennen. Joudumme tähän koettelemukseen yhdessä ja ainoa mitä voimme tehdä, on tukea toisiamme. Edessämme on paljon vaikeuksia ja kärsimystä, kuolemaakin, mutta suurena toivona on, että kaiken tämän jälkeen maailmamme tulee olemaan parempi ja kauniimpi paikka. Siinä on paljon enemmän rakkautta, ja ehkä vihdoin olemme myös oppineet, että emme voi jatkaa maapallomme tuhoamista. Ymmärrämme rauhoittua, kuten Suomeen viimeinkin tulleet karanteenitoimet meidät pakottavat nyt jo tekemään. 

Raha ja kasvu ei olekaan se tärkein asia, vaan asiat kuten terveys, välittäminen, myötätunto ja rakkaus. 

Lue myös muita kirjoittamiani korona-aiheisia tekstejä: 

Tällaista on arki karanteeni-Italiassa - tyhjät kadut, autiot piazzat, taskussa kulkuluvat. Tämä voi olla edessä Suomessakin, mutta sekin on parempi olla tekemättä tarpeeksi

Tässä syy miksi hallituksen pidättäytyminen "spektaakkeleista loukkaa jokaista suomalaista

Miksi koronavirus ei ole vain mikä tahansa influenssa, vanhusten tauti tai Italian vaiva, vaan vaarallinen kaikille meille

Koronavirus on levinnyt Italiaan. Tuleeko se meillekin, täytyykö alkaa täyttää ruokakaappeja?

Hyvää laiskiaista - ja tyyneyttä ja rauhallisuutta! (Koronaviruksesta osa 2)

Terveysviranomaisten ohje koronaviruksen estämiseksi: "Älä mene sairaana töihin" - helpommin sanottu kuin tehty

Koronakriisin vaikutus Italian turismiin: Venetsiassa ilmaisia aperitiiveja ja Roomassa hotelli, jossa hinnan päättää asiakas

Miehet ja vanhukset enemmistönä kuolemantapauksissa - Italian koronaviruskuolemat numeroina ja tunnelmia maskien takaa

Koronaviruspelkoa Roomassa: "Kiinasta tulevilta pääsy kielletty"








Kommentit

  1. Happisaturaation mittaus on paljon tarkempi tutkimus kuin keuhkojen kuuntelu. Jos teillä on yskää, niin varmasti rohisee.
    Rauhoitu jo, ystävä hyvä. Jos lapsesi jaksaa syödä lounasta ja suklaakeksejä, niin hän ei ole kovin sairas.
    Me ollaan lapsen perussairauden takia oltu monta kertaa mittaamassa Lastensairaalassa saturaatioita ja juostu täysin vetelä lapsi sylissä aulasta suoraan lisähapelle. Silti en hypi nyt seinille niin kuin sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja siitä että halusit ilmaista mielipiteesi.

      Poista
  2. Komppaan niin ylempää. Lopeta jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielipiteestäsi, ymmärrän hyvin tuntemuksesi sillä asiat ovat vaikeita ja valitettavia, tilanne maassamme ei ole hyvä kuten ei muuallakaan maailmassa. Elämme niin poikkeuksellisia aikoja. Ymmärrän että näiden asioiden kuuleminen on vaikeaa ja saattaa ärsyttää, mutta tämä asia on yhteiskunnallisesti ja globaalisti liian tärkeä, jotta siitä voisi tai pitäisi vaieta.

      Poista
    2. Anna hyvä, ymmärrän hätäsi. Edelleenkään en kuitenkaan ymmärrä miksi sinulle on se testin tekeminen niin tärkeää? Iät ajat on ollut ohje, että sairaana ei mennä ihmisten ilmoille, jo viikkoja on ollut ohjeistus, että nyt ei kannata olla liikkeellä pienemmässäkään keuhkoinfektiossa, silti olette niin tehneet. Ripuli oireita aiheuttaa moni muukin virus kuin Noro, hakeutuisitko testauttamaan itsesi jotta tietäisit onko kyseessä Noro, rino vai kenties Sapo vai sairastaisitko ko taudin pelkkänä vatsatautina ja hakeutuisit hoitoon jos tarve niin vaatisi. Kirjoitat testien vähyydestä, eikö silloin olisi tosi tärkeä miettiä mihin niitä testejä käytetään, onko silloin tähdellistä testata flunssaan sairastanut hoitaja, että hän voi mahdollisesti parannuttuaan palata heti töihin (koronassa on pitempi varoaika) vai onko tärkeää saada se diagnoosi, joka ei muuta hoitoa, vaan edelleen jatketaan sairastamista kotona apteekista myytävien käsikauppalääkkeitten avulla.

      Todella ikävää, että teillä tauti on oli se sitten mitä tahansa. Toivottavasti parannutte pian. Kuten kirjoitat elämme poikkeuksellisia aikoja joka vaatii meiltä kaikilta yhteen hiileen puhaltamista.

      Poista
    3. Kiitos kommentista, arvostan että jaksat ja haluat lähettää kysymyksiä ja näkemystäsi.

      Suomessa valitettavasti hyvin monet muutkin edelleen liikkuvat ihmisten ilmoilla sairaana, käydään kaupoissa ja muualla. On hyvin vaikea tottua näihin uusii käytäntöihin. Me lähdimme THL:n sivujen koronaohjeistuksen ja Laakson terveysasemalta saamiemme ohjeiden mukaisesti käymään koronaterveysasemalla, jotta saisimme arvion pääsystämme koronatestiin. Olin saanut käsityksen, että riskiryhmäläiset ja vaikeaoireiset testattaisiin, joten lähdimme matkaan. Testin tekemisen tärkeydestä kirjoitan toisaalla, vähän alempana kommenttiketjussa.

      Norovirus on vatsatautivirus, koronavirus globaali, vaarallinen herkästi tarttuva ja nopeasti leviävä, ennen ihmisillä tapaamaton ja korkeaa kuolleisuutta aiheuttava virustauti, jonka takia koko maailma on joutunut poikkeustilaan. Myöskään flunssa ei ole missään mielessä verrattavissa koronaan, edellä mainituista syistä.

      Kiitos pikaisen paranemisen toivotuksista! Toiveissa tosiaan olisi, että mahdollisimman pian olisimme jo terveitä. Ja aivan totta, elämme todella poikkeuksellisia aikoja ja on todella tärkeää löytää yhteys toisiin ihmisiin, auttaa toinen toistaan kohtaamaan tämä koettelemus. <3

      Poista
  3. Todella hyvä teksti. Itsekin huolissani tuosta testaamattomuudesta. Ei näitä tartuntaketjuja saada selvitettyä testaamista vähentämällä. Tuntuu että täällä asenne ollut ei tässä ole mitään hätään ja nyt kun herätty siihen että okei saattaakin olla jotain hätää niin asenne tuntuu olevan ei me kuitenkaan saada tätä kuriin (jos hoito on tasoa saattaa olla korona tai sitten ei). Voimia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Näinhän se juuri on, Suomeen ei ensin pitänyt tulla mitään epidemiaa, sitten kuitenkin näytti että ehkä se tulee mutta mitään ei tehty sen estämiseksi, ja kun se nyt on täällä niin ihmetellään, että sieltä se nyt tuli. Siis karrikoidusti näin.

      Lämmin kiitos voimientoivotuksesta, samoin sinulle Vedenne lähetän voimia. Onneksi emme joudu kohtaamaan tätä yksin. <3

      Poista
  4. Tämä epidemia on jo pitkällä, ei tartuntaketjuja enää selvitellä. Oireisten tulisi pysyä kotona, se on tärkeintä. Sitä ohjetta tässä on rikottu ja mahdollisesti aiheutettu lisää hallaa.
    Jos tulee hengitysvaikeuksia, niin kyllä Suomessa hoitoa saa. Ei silloin ole väliä diagnoosilla tai testituloksella. Sitäkö pelkäät, ettette saa hoitoa jos tilanteenne pahenee?

    Ja jos ihminen saturoi 100, niin sellaisen ihmisen ottaminen sairaalaan tarkkailtavaksi on aivan naurettavaa ja kaikkien resurssien tuhlaamista. Alan ymmärtää miksi tää tilanne pääsi näin pahaksi juuri Italiassa... Ihmiset ei siinä kulttuurissa osaa näköjään kuunnella / toimia ohjeiden mukaan.

    Iltasanomien Hyvä olo -osiossa (eilen? tänään?) oli hyvä juttu stressin aiheuttamista fyysisistä oireista. Niitä oli juuri mainitsemasi kurkun kuivuus ja hengenahdistus. Kannattaa lukea ja rauhoittua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, arvostan jokaista kommenttia ja minusta on hienoa, että ihmiset haluavat sanoa asiasta mielipiteensä. Suomessa nimenomaan selvitellään vielä tartuntaketjuja, näin eilen Laaksossa selvästi sanottiin.

      En pelkää oman tilanteemme puolesta, eikä tarkoitukseni ole haluta mihinkään sairaalahoitoon minua tai lastani. Kirjoitan näistä asiasta oman tilanteeni kautta yleistä, koko yhteiskunnan tilaa peilaten. En ajattele itsekkäästi vain omaa tilannettamme, vaan omien kokemukseni kautta teen huomioita koko suomalaisen terveydenhuollon tilasta ja kyvystä hoitaa epidemiaa. Uskon ja toivon, että käytännöt tuolla Laaksossakin tulevat paranemaan, esimerkiksi lämmitettyjä telttoja oli heti toisena päivänä laitettu jonottajille ulos.

      Testin ottaminen olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta saataisiin tietää kenelle muodostuu immuniteetti. Tämän asian voi varmasti toki ehkä tutkia myöhemminkin vasta-aineiden kautta, mutta miksi vasta silloin, kun silloin on terveydenhoito jo muutenkin tukossa ja kaaoksessa koronapotilaiden hoidon takia. Miksi ei tutkita nyt, jotta tiedetään kenelle immuniteetti muodostuu?

      Suomessakaan ei toimita ohjeiden mukaan, sinun ei pitäisi syyttää siitä italialaisia sillä se ei ole mikään kulttuuriasia. Busseissa ihmiset koskevat tankoihin, liikkuvat vieläkin aivan liian vapaasti tai ainakin viime päiviin asti ovat tehneet. Kipeänä mennään ympäriinsä kauppaan ja muualle. Monet ihmiset eivät ymmärrä asian vakavuutta ja osaa ottaa vastuuta toimistaan, ennen kuin tulee tiukkoja määräyksiä. Meillä länsimaissa on niin uusi asia valtiovallan taholta tuleva poikkeuksellisten rajoittavien suositusten ja määräysten antaminen, että ei ole helppoa saada läheskään kaikkia toimimaan oikein.

      Tämä kurkun kuivuus ja jano ollut leimallinen piirre aivan alusta lähtien, jo toisesta sairauspäivästä. Myös pienet kolme- ja viisivuotiaat lapseni olivat poikkeuksellisen janoisia sairauspäivinään. Lisäksi naapuripariskunnalla täsmälleen sama kurkun kuivuuden ja janon tunne, vaikka he eivät siinä vaiheessa ajatelleetkaan että kyseessä voisi olla korona eikä siis ollut teoriassakaan mahdollista, että olisivat "paniikissa".

      Ja lopuksi rauhoitan sinua ja kerron, että olen itse hyvin rauhallinen tämän asian kanssa. Se ei ehkä sinusta tunnu siltä, mutta jos tekstin lukee oikein ajatuksella ja avoimin silmin läpi, sen kyllä huomaa. Kannattaa lukea erityisen tarkkaan neljä viimeistä kappaletta. <3

      Poista
    2. Hyvin rauhallinen?! XD XD Olet kirjoittanut aiheesta jo 10 kertaa ja aika maailmalopun meiningillä mielestäni. Enkä näytä olevan ainoa, joka on tätä mieltä.

      Poista
    3. Kaikilla on oikeus mielipiteeseen totta kai. Voin kertoa, että on myös hyvin, hyvin monia jotka ovat kanssasi eri mieltä eli päinvastoin arvostavat tekstejäni ja ovat samaa mieltä niiden kanssa. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia tämän yhteisen koettelemuksen keskellä. <3

      Poista
    4. Vastahan aloitit edelliset kirjoitukset termeillä "pelottaa", "olen huolissani". Ja Laaksoonkin lähditte "viimeisenä epötoivoisena tekona saada apua".
      Ääni vaihtui kellossa aika nopeasti.

      Olisi mukavaa, jos myöntäisit paniikkisi ja virheesi juosta ympäri kaupunkia sairaana ilman maskia. Kyllä ne ohjeet pysyä kipeänä kotona olleet voimassa jo monta viikkoa. Nyt on tärkeää toimia ohjeiden mukaan, eikä haaskata terveydenhuollon resursseja, säästetään niitä oikeasti pikaista apua tarvitseville.

      Ja juuri tuo "Päätimme ottaa oikeuden omiin käsiimme" saa mun niskavillat nousemaan. Se on todella itsekästä. Olen joskus kuullut erään ylilääkärin tokaisevan: "Ne huutaa aina kovimmin, jolla on pienin haava."
      Äläkä pliis rupea jeesustelemaan millään rakkaushöpinällä, se saa sut näyttämään tosi ylimieliseltä.

      Poista
    5. Olen ylemmän kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että italialaiset päästi tilanteen pahenemaan. Eli kyse on kulttuurista. Vielä, kun Italiassa kannustettiin välttelemään julkisia paikkoja, niin elämä jatkui melko lailla ennallaan. Ja totaalista välinpitämättömyyttä esiintyi myös, oireilevat kävivät kaupungilla kahviloissa ja tapaamassa ystäviään, nauroivat vain esim. IGn Storeissa taudilleen. En oikein näe, että suomalaisessa kulttuurissa monikaan käyttäytyisi näin. Jotkut toki, sen myönnän, mutta valtaosa ei.

      Ja Helsingissä ainakaan ei tarvittu edes ulkonaliikkumiskieltoa kun kaupunki tyhjeni. Viime perjantaina ytimessä oli autiota ja tälläkin viikolla julkiset liikennevälineet ovat melkein tyhjiä. Ravintolat ovat vielä auki, mutta ei niissä kukaan ole. Italiassa ulkonaliikkumiskiellon aikana ihmiset yrittivät vielä käydä ystävään tapaamassa, mistä myös itse kirjoitit. Eli kyllä on kyse kulttuurista.

      Poista
  5. Mitä tehdään tiedolla, onko sinulla immuniteetti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tärkeää siksi, että kun toinen aalto koronassa saapuu, tiedettäisiin kenellä on jo siihen vastustuskyky ja kuinka suurin suurinpiirtein laumaimmuniteetti on. Ja varmuus sairastetusta koronasta on tärkeä siksikin, että päästään tutkimaan sitä, minkätasoinen ja miten pitkäaikainen immuniteetti sairastetusta taudista jää. Näitähän ei yhtään vielä tiedetä, sillä kyseessä on täysin uusi, ihmisillä ennen tapaamaton virus. Ja siinä vaiheessa kun toinen aalto mahdollisesti hyvinkin pian tulee, nämä varmasti koronalle immuunit voisivat auttaa sairastuneita, esimerkiksi läheisiään tai vaikka vapaaehtoisena jossakin hoitotyöhön liittyvässä kuten tilojen siivouksessa yms., jos henkilökunnasta on pulaa suuren sairastavuuden takia.

      Poista
  6. Miksi kuljet pitkin maita ja mantuja tartuttamassa tautia eteenpäin? Miksi ihmeessä juuri sinut pitäisi testata? Juuri kaltaistesi minä-minä ihmisten takia moni perussairas on saattanut saada vakavan tartunnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vain minua tulisi testata, vaan kaikki jotka oireilevat koronalle tyypillisesti.

      Poista
  7. Testit ovat vähissä hetkittäin, joillakin paikkakunnilla jopa loppuneet. Sen vuoksi kaikkia ei testata jotka oireilee, etenkään jos sillä ei ole vaikutusta käytännön hoitoon. Oikeiden potilaiden hoitoon pääseminen ja tutkimuksen tekeminen on nyt tärkeämpää kuin immuniteetin osoitus. Testien ja hoitotarvikkeiden jakelussa on haasteita monessa maassa, ongelma ei ole ainoastaan suomen - ei tule vaikka tilaa. Kyse ei ole yksiselitteisesti halusta tai tahdosta.

    VastaaPoista
  8. Tänään kävin kuuden aikaan illalla kaupassa ja apteekissa. Porukkaa oli liikkeellä tosi paljon. Odotin apteekin ulkopuolella reseptitiskille pääsyä, ei tehnyt mieli olla tiiviisti sisäpuolella. Kerrostalon pihalla iso poikaporukka pelasi palloa. Ei näytä hyvältä...ulkonaliikkumiskieltoa kohti ollaan menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin erilaista on meno täällä Argentiinassa. Vahvistettuja tapauksia on vasta 128 ja suurin osa jo sairaana Euroopasta tulleita. Todettuja täällä tapahtuneita tartuntoja on vasta kourallinen. Kaikki epäilyt testataan.

      Silti huomenna astuu voimaan ulkonaliikkumiskielto ja muitakin ankaria rajoituksia on jo otettu tällä viikolla käyttöön. Minun kuntaani ei nyt pääse, ellei ole täällä kirjoilla. Edes loma-asunnon omistaminen ei riitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Miksi päiväkoti ei ole sairaan lapsen paikka ja miksi suositus koronatestituloksen odottamisesta kotona on oikein

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Kesäilta Haltialan auringonkukkapelloilla. Niin kauan kuin on auringonkukkia, on myös toivoa.

Helsinki-Rooma, 4. matkapäivä: Italian aurinko ja uusi koronatodellisuus