Maanjäristys Roomassa

Järistyksen jälki seinässä.

Miltä maanjäristys tuntuu? Eilisiltaan asti minulla ei ollut asiasta aavistustakaan, mutta nyt on.

Olimme juuri viettäneet päivän Albano-järvellä
tulivuoren purkauksesta syntyneen valtaisan kuopan kupeessa. Ja kuten niissä maisemissa aina, mielessä kävi kunnioitus luonnonvoimia kohtaan. Tällainenkin niistä on syntynyt, 3,5 km pitkä ja 2,3 km leveä järvi, jonka syvyys on jopa 170 metriä.

Olen monta kertaa juossut tai kävellyt järven ympäri noin 10 kilometrin lenkin, ja nähnyt sitä kiertävillä rinteillä kasvavat varjoisat, sankat metsät. Kukkulan laella sijaitseva Castel Gandolfon kylä on vakiopaikkojamme, jossa käymme pizzalla tai muuten vain viettämässä aikaa kylän ihastuttavalla piazzalla.

Eilen rannalla puhuimme lasten kanssa siitä, kuinka erityisesti tällä järvellä on tärkeää muistaa, että ei harhaudu liian kauaksi rannasta. Järven syvyyden vuoksi sen keskiosissa liikkuu voimakkaita virtauksia, jotka saattavat viedä varomattoman mennessään. Joskus kevyt rannasta pois päin vievä virtaus tuntuu heti, jos ui lähelle varoituspuomeja, eikä se ole mikään kiva tunne!

Ja sitten illalla luonnon voimasta tuli toisenlainen, konkreettisempi ja pelottavampi muistutus. Kello oli kaksikymmentä vaille yksitoista, lapset nukkuivat jo ja olimme mieheni kanssa pikku hiljaa käymässä yöpuulle. Miksi kätesi tärisee tuolla tavalla? kysyin vieressäni makaavalta mieheltä ja hetken ajan luulin jo, että  hän on saamassa jonkinlaisen sairaskohtauksen.

Mutta pian huomasin, että ei vain käsi, vaan koko patja tärisee, ja koko huone:



Kirjahyllyt heiluivat, pöydillä tavarat tanssivat ja seinätkin tuntuivat siirtyvän hiukan paikoiltaan. Pahinta oli tunne siitä, että jalkojen alla ei ollut enää tasaista, turvallista alustaa. Kaikelta putosi vakaa pohja.

Tärinä kesti joitakin sekunteja, yhteensä ehkä kymmenen tai kaksikymmentä. Sitten kaikki palautui entiselleen liikkumattomaksi, tasaiseksi ja turvalliseksi.

Epämiellyttävä tunne jatkui kuitenkin pitkään. Uni ei tullut heti silmään, sillä paitsi että jälkijäristykset ovat aina mahdollisia, luimme uutisista että maanjäristyksen keskus oli vain noin 20 kilometrin päässä olinpaikastamme Colonnan kaupungissa ja järistys oli kovuudeltaan 3,7 magnitudia Richterin asteikolla eli kohtalaisen kova.

Yleensä järistysten keskukset ovat kauempana, Abruzzossa tai muualla, ja täällä tuntuu niistä pelkkiä kaukaisia aaltoja. Nyt keskus oli lähellä, ja lähialueilla ihmisiä oli siirtynyt taloista ulos mahdollisten romahdusten tai vaurioiden varalta.

Koko ikuinen kaupunki tärisi noin minuutin (kestosta liikkuu eri tietoja, me tunsimme tärinää vain noin kymmenen, viidentoista sekunnin ajan).

Uutisissa ei näkynyt illalla eikä nyt aamullakaan näy tietoja tuhoista eikä henkilövahingoista, onneksi.  Talot on rakennettu järistyksenkestäviksi, joten ihan pienistä tärinöistä ne eivät vahingoitu. Kaduilla ei näillä kulmilla näkynyt järistyksen jälkeen ihmisiä tavallista enempää eikä kukaan ollut yöpyvussa, ja myös me pysyimme sisällä.

Pitäisiköhän ottaa lapset syliin ja mennä varmuuden vuoksi kadulle, mies tosin pohti ääneen vähän sen jälkeen, kun järistys oli ohi. Hänelle järistys ei ollut ensimmäinen laatuaan, lapsuudesta ja nuoruudesta hän muistaa monta tärinää, mutta tämä kuulemma oli ensimmäinen kerta, kun ajatus talosta poistumisesta juolahti mieleen. Ei hän itsensä vuoksi koskaan osannut olla huolissaan eikä tälläkään kertaa ollut, mutta nyt lapsien kanssa tilanne oli ihan toinen.

Siellä ne nukkua tuhisivat sängyissään kaikki kolme hellyttävän tietämättöminä tärinöistä. Enkä tiennyt mikä minua tilanteessa liikutti eniten: luonnonvoimien näytös, lasten viattomuus ja oma avuttomuus sen edessä vai mies, jonka suojeluhalu omien lasten suhteen saa hänet harkitsemaan talosta poistumista maanjäristyksen takia ensimmäistä kertaa elämässään.

Vaikka järistys ensin valvottikin, väsymys lopulta voitti. Ennen nukahtamistani katsahdin vielä nukkuvia lapsia ja ajattelin, että onneksi ei täytynyt riipiä heitä sängyistään ja lähteä kadulle. Sitten ehdin vielä ajatella, että onneksi ei ollutkaan sairauskohtaus vaan "pelkkä" maanjäristys. Niin sitä ihminen käpertyy itseään ja omaa perhettään kohti, miten itsekäs ja toisaalta helpottava tapa se onkaan. Koko maailman murheita ei voi kuitenkaan kantaa hartioillaan eikä huolehtia kaikista niistä lapsista, jotka maanjäristyksien tai muiden mullistusten keskellä yrittävät nukkua ja elää, ja edes sen yrittäminen uuvuttaa. On siis vain keskityttävä siihen, mikä on lähinnä ja tärkeintä juuri itselle: omaan perheeseen, omiin jälkeläisiin ja läheisiin.

Eilen söimme aamupalan näin hienoissa maisemissa Albano-järvellä.

Päivä kului rannalla. Kukkulan laella näkyy Castel Gandolfon kylä, jossa sijaitsee paavin kesäasunto.

Tuliperäisyyden takia hiekka on järvellä mustaa.

...ja lopuksi käytiin juomassa vahvistavat papaya-mango-ananas-sitruuna -smoothiet.

 PAROLA DEL GIORNO: terremoto (m) = maanjäristys Una forte scossa di terremoto è stata avvertita poco prima delle 23 ieri a Roma 
= Maa tärisi voimakkaasti  eilen illalla vähän ennen klo 23 Roomassa.