Lapsikatras Roomassa - vinkkejä sujuvaan kaupunkilomaan lasten kanssa


Terveisiä Roomasta! Olemme siirtyneet ikuisen hikoilun kaupunkiin (näin kesällä), lämpötila näytti eilen 36 ja tänään on tiedossa vielä kuumempaa.

Hikoilemisen lisäksi on muitakin asioita, jotka Roomassa ovat ennallaan. Esimerkiksi suhtautuminen lapsiin.
Nimittäin jos olet monilapsisen perheen vanhempi ja haluat saada positiivista huomiota lapsiluvullasi, matkusta Italiaan!


Se että italialaiset ovat lapsirakkaita, on jo ollutkin tiedossa. Jotenkin siitä on vaan taas paljastunut uusia puolia ja vivahteita, nyt kun takana on kolme päivää Rooman-reissua kuuden lapsen ja kahden äidin porukalla.

Liikkuessamme lapsikatraamme kanssa kaduilla ja piazzoilla osaksemme tulee paitsi ihailevia tai kannustavia katseita, peukutuksia ja muita hyväksyviä eleitä, myös jatkuvaa sanallista huomiota:




Ovatko nuo kaikki todella teidän? Ihanaa nähdä noin monta lasta! Voi mitä rohkeutta hankkia noin paljon lapsia!

Vanhempi väki kertoilee kaihoisasti omista lapsiluvuistaan, kenellä on viisi, kenellä neljä, vaan ei se nykynuoriso enää... Ja kannustaa nauttimaan jokaisesta hetkestä ja päivästä, nyt kun lapset ovat vielä pieniä ja talo on täynnä elämää ja ääntä.

Ja eräs vanhempi kaljupäinen suutari totesi tovin lapsiamme ihailtuaan, että siitä kun hän on viimeksi nähnyt italialaisia perheitä joissa on kaksi tai kolme lasta, on niin kauan aikaa että hänellä oli vielä kaikki hiukset tallella! Eikä sitä ihmettä siis tapahtunut vieläkään, sillä vaikka osa lapsista kuului puhuvan italialaisia sanoja, kävi ilmi että perhe oli sittenkin vain puoliksi italialainen.


Kyllä meidän kahden äidin siis kelpaa olla täällä lapsikatrainemme, jota me itse emme kylläkään osaa enää edes pitää isona. Päin vastoin, enempikin vaikka menisi jos niikseen tulisi.  Kunhan vain säännöllisin ja mielummin lyhyin väliajoin muistaa vilkuilla ympärilleen ja tarkistaa, että kaikki kolme omaa ja toisen kolme ovat mukana matkassa ja ympärillä kiitävien autojen ja vespojen ulottumattomissa. Silloin se sujuu se isommankin porukan kanssa Roomassa liikkuminen.

Sitä paitsi keksimme eilen aivan täydellisen tavan tutustua Rooman turistikeskustaan kuuden 1-9 vuotiaan lapsen kanssa: turistibussin. Itselleni se oli ensimmäinen kerta kaikkina näinä 18 vuotena kun olen Roomassa käynyt, ja täytyypä sanoa että olen turhaan ylenkatsonut (tai tullut mieheni vanavedessä ylenkatsoneeksi) näitä kaksikerroksisia bussihirviöitä, joita kansoittavat hellehattuiset, selfiestickein varustautuneet turistiparvet euroopanomistajan asenteineen.

Ennakkoasenteet eivät pitäneet kaikilta osin ollenkaan paikkaansa. Alkumatkan aikana, kun jouduin istumaan bussin alakerrassa lapsen nukahdettua juuri ennen kyytiin nousua rattaisiin, tutustuin oikein mukavaan saksalaiseen naiseen, joka matkusti jo toista päivää turistibussilla ja nautti kuulemma joka hetkestä.

Turistibussin yläkerrasta näkee loistavasti kaikki tärkeimmät turistikeskustan monumentit ja nähtävyydet, ja vaikka kyyti on välillä juuri niin haipakkaa kuin italialaisessa katuvilinässä voi olla (toisin sanoen hyvä jos ehtii kuvan ottaa ohi vilistävästä Vatikaanin muurista, Il Vittorianosta tai joistakin niistä Rooman 365 kirkosta joita putkahtelee näkyviin vähän joka kadunkulmasta), on se ehdottomasti hyvä läpileikkaus kaupunkiin.






Tosin on sanottava, että kun astuu paikallisten italialaisten piiristä turistikeskustan ytimeen, niin on heitettävä hyvästit alussa kirjoittamalleni lapsiystävällisyydelle. Tai ainakaan sitä ei kannata odottaa samaan tahtiin ja tyyliin kuin italialaisilta.

Pari hapanta katsetta tuli osaksemme heti, kun asetuimme turistibussin yläkerran perälle ja aloimme paimentaa lapsiamme. Kenelle tuli jano, kuka pahoitti mielensä jostakin ja meni parin penkkirivin päähän mököttämään ja kenelle piti neuvoa turvavyön kiinnitystä.

Voisitteko mitenkään olla hiljempaa, please, kiirehti toivomaan viereisen penkkirivin lapseton pariskunta (amerikkalainen, ehkä?), en kuule kuulokkeista opastusta, joka siis kuuluu bussien hintaan ja on myös ihan loistava juttu. Opin itsekin kuulokkeilla vaikka mitä jännää ja tärkeää, kuten että Via del Corso kauppakatu on 1,5 km pitkä ja että Fontana di Trevi -suihkulähde on rakennettu paikalle, jossa jo antiikin aikaan pulppusi luonnonlähde.

Lapsettoman neidin toivomus hiljaisuudesta oli toisaalta ymmärrettävä mutta sikäli outo, että silloin kun olimme pahiten melunneet, kuulokkeista tuli pelkkää musiikkia (minulla oli itsellänikin koko ajan kuulokkeet korvilla joten tiesin missä mennään). Ja kun opastuksen alettua sitten vähän hiljenimme, neiti riisui kuulokkeet korviltaan ja ryhtyi ihastelemaan maisemia.

Lopuksi voisin koota yhteen muutaman vuosien tuoman sekä myös aivan tuoreen kokemuksen pohjalta muutaman vinkin kuuden lapsen kanssa Roomassa liikkumiseen:


  • Kerro lapsille, missä kävellään ja mitä nähdään. He ovat aivan yhtä kiinnostuneita tietämään kuin aikuisetkin, että Colosseumiin on mahtunut parhaimmillaan 70 000 katsojaa tai että piazza Navonalla on aikoinaan pidetty antiikin Rooman laivaston taisteluharjoituksia.
  • Kehu heitä kun he jaksavat kävellä hyvin ja kannusta, kun alkaa näkyä merkkejä väsymyksestä. Pahimpana hetkenä kanna sata metriä. Se palauttaa lapsen voimia ihmeellisen hyvin.
  • Kun huono tuuli iskee yhteen (ja sitä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, usko pois), tehkää kaikkenne, jotta se saadaan rajattua. Huono tuuli tarttuu, jos ei pidä varaansa! On paljon helpompi, jos yksi kiukkuaa kuin jos kaksi tai kolme kiukkuaa. Etenkin jos huonotuulinen olet sinä itse, pidä huoli ettet ole levittämässä sitä muihin.


  • Matkustakaa turistibussilla ja ehdottomasti sen katetussa yläkerrassa. Osta päivälippu johonkin Hop on hop off - bussilinjoista, lyhyen kokemukseni mukaan kannattaa valita joko punainen tai vaaleanpunainen bussi ja viimeisenä vaihtoehtona vihreä, jossa itse olimme. Lippu maksaa aikuiselta 21 euroa ja yli 6-vuotiailta 14 euroa ja kannattaa kyllä. 


  • Syökää pizza al taglioa eli palapizzaa ja jäätelöä niin paljon kuin lapset haluavat. Se on hyvää ja se kannattaa. Pitkään aikaan ette kumminkaan saa yhtä hyvää, kun palaatte Suomeen.
  • Mitä kuumempi, sitä enemmän vettä. Rattaissa voi kuljettaa isojakin vesipulloja ja vaikka pillimehuja.
  • taukoja kannattaa pitää usein, vaikka joissakin Rooman sadoista kahviloista. Kun cappuccino maksaa euron, ei ole edes rahasta kiinni. Pöydissä nautittuna hinta voi kohota kolminkertaiseksi, mutta lapsethan voivat levähtää vaikka kahvilan rappusilla jos niikseen tulee. 









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Lapsen sairastuminen sotki suunnitelmat - taas!

Elän mieheni siivellä ja olen onnellinen siitä

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa