Lomastressiä?

Stressinkarkottajaporejuoma.
Anoppini on nyt reilun viikon ajan seurannut, kuinka huidomme menemään kuuden lapsen ja kahden äidin voimin hänen kodissaan. Milloin laitamme ruokaa, milloin vaihdamme pienimpien vaippoja, milloin lakaisemme murujen täyttämää lattiaa ja milloin kiirehdimme koko porukan voimin junalle. Onko vesipullot mukana, onko matkaeväät, varavaatteet ja aurinkolasit, missä kenenkin kengät ja hellehatut?

Äsken kun saimme jälleen yhden lounaan onnellisesti päätökseen markkinoilla vietetyn aamupäivän jälkeen, anoppini totesi että teidän pitäisi kyllä nyt päästä lomalle. Minne lomalle, mehän olemme lomalla!

Ei, loma on sitä että mennään hotelliin jossa joku siivoaa ja kantaa valmiit ruuat eteen, ja päivän voi viettää merenrannalla tai uima-altaalla, anoppi sanoi. Oikeassahan hän tavallaan on. Sellainen on perinteinen käsitys lomasta useimmille. Mutta sitten kävimme keskustelun siitä, mikä on toisenlainen käsitys lomasta:


kyllä myös tämä hulinalta näyttävä meno meille äideille lomaa on. Lomaa on kaikki arkirutiineista poikkeava ja erilainen, lomaa on kun pääsee Roomaan, lomaa on olla muualla kuin kotona. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että mukana on koko lapsikatras josta on yksinään vastuussa, ilman miestä. 

Sitä paitsi kaikille loma ei tarkoita täydellistä joutenoloa. Jotkut haluavat olla lomalla jopa aktiivisempia kuin arkena, patikoida pitkin polkuja, juosta joka aamu kymmenen kilometriä tai kokata loma-asuntolan kaasuhellalla kotiruuista poikkeavia makuja.

Meille äideille tämä loma ei totisesti ole ollut joutenoloa. Olemme kyllä pitäneet huolen, että joka päivään mahtuu vähintään yksi "oma" hetki. Yleensä varastamme sen lähtemällä "kauppaan" pienimpien kanssa ja jättämällä isommat isovanhempien seuraan (lue: piirrettyjen ääreen tai sisäpihalle palloa potkimaan), ja sitten löydämmekin itsemme lähikahvilan tai jäätelöbaarin terassilta. 

Välillä anoppikin tulee mukaan päiväkahvihetkeen.

Silti suurin osa päivästä on touhua ja menoa täynnä. Mutta se on ihanaa! Väsyttävää kyllä, mutta ennen kaikkea hauskaa ja erilaista, nautimme (lähes) joka hetkestä. Sitä yritin selittää anopillenikin, mutta ilmeisen laihoin tuloksin. Hän seuraa menoamme omasta vanhan ihmisen näkökulmastaan, ja silloin kaikki näyttäytyy helposti stressaavana ja pelkästään väsyttävänä. En minä kyllä jaksaisi tuollaista menemistä enää, hän toteaa tämän tästä ja sitten muistutan häntä ystävällisesti siitä, että kyllä hänkin meidän iässämme jaksoi. Hän on vain unohtanut sen. 

Toissapäivänä ajatus stressistä puikahti mieleeni, kun Colosseumin edustalla lyhyen ajan sisällä jo toinen vu comprà -myyjä (arkikielinen ja laajalle levinnyt nimitys laittomille maahanmuuttajille, jotka kauppaavat keskustan kaduilla kaikenlaista krääsää kysymällä vuoi comprare, haluatko ostaa) tarjosi minulle punaista pehmeää palloa: signora, tässä olisi teille antistress-lelu. 

Mitä, näytänkö noin stressaantuneelta, ajattelin huvittuneen ja huolestuneen sekaisesti. Ja päivää myöhemmin, eilen, huolestumiseni sen kun syveni. Menin nimittäin läheiseen luontaistuotekauppaan hakemaan aloe vera -geeliä selkääni ilmaantuneeseen outoon (ja yököttävän näköiseen) ihottumaan, ja myyjä diagnosoi vaivan stressiperäiseksi ihoreaktioksi. 

Voi se stressi auringostakin tulla, hän tarkensi mutta antoi kuitenkin ymmärtää, että enemmän muunlaisesta stressistä saattaa kumminkin olla kyse. Mutta enhän minä ole stressaantunut, vaan lomalla! Myyjä katsoi minua sellaisella tutkivalla katseella, että aloin jo oikeasti tuntea itseni hiukan stressaantuneeksi. Kyllä, mukanani on kolme lasta ja hikoilen kuin viimeistä päivää, mutta lapset ovat elämäni ilo ja valo ja hikoilu johtuu ihan vain siitä, että on niin kauhean kuuma ja hikoilen muutenkin helposti.

Eilen illalla ei tarvinnut kokata, kun syötiin ulkona. Olihan se aika mahtavaa ja äitien
ilmeet sen mukaiset! 


Niin,  olen tosiaan lomalla, mutta onhan tässä ollut yhtä jos toista mielen päällä ja asioita mitä pitää langanpäissä. Suunnitella päiväohjelmia, huolehtia aurinkovoiteet ja junaliput, miettiä syömisiä koko porukalle (yhdessä matkaseurani kanssa totta kai), mutta myös ja ennen kaikkea tehdä mahdollisimman paljon kaikkea mukavaa yhdessä. Positiivista stressiä siis! 

Ja niin, onhan lasten kanssa hankaliakin hetkiä ollut, se on sanottava että totuudenmukaisuus ja aito elämänmaku säilyy tekstissä mukana. Keskimmäiselle on tullut väsymisen hetkiä kuumassa ja kävellessä, ja hänen tempperamentinsa tuntevat tietävät, että mistään ihan pikku suutahtamisesta ei ole ollut kyse.

Tilanteet ovat kuitenkin aina menneet viimein ohi ja kokonaisuudessaan lapset ovat jaksaneet yllättävänkin hyvin, kun ottaa huomioon lämpötilan ja uusien kokemusten määrän.  On nähnyt puoli Roomaa, käyty museot ja Colosseumit, on kiirehditty junaan (ja joskus myöhästyttykin), etsitty jäätelöbaaria ja viimein löydetty. Näitä hetkiä muistellaan vielä pitkään! Ja nimenomaan niitä hyviä, ne huonommat unohtuvat kyllä ajan kanssa tai ainakin painuvat taka-alalle. 

Sain stressi (?)- ihottumaani aloeveraa ja lisäksi sisäisesti nautittavaa elimistöä vahvistavaa ravintolisää, joka sisältää mm. greipinsiemenuutetta. Niitä olen nyt ahkerasti käyttänyt ja suorastaan tunnen, kuinka viimeinenkin stressinlieve katoaa kauas pois...

Ja kuten kaikki naiset tietävät, paras stressinkarkotuskeino on shoppailu. Sitä harrastimme tänä aamuna markkinoilla, jossa saimme kulumaan rahamme viimeistä senttiä myöten mekkoihin, hameisiin, paitoihin, aurinkolaseihin ja muuhun piristävään. Vaan kylläpä rentoutti! Nyt ei muuta kuin iltapäiväjäätelölle ja vielä yhteen vieraille uuteen lähileikkipuistoon. Siellä me äidit voimme sitten rentoutua penkeillä ja katsoa pienimpien perään, niin etteivät kirmaa koirankakkaan (kyllä, täällä niitä löytyy myös ja erityisesti monista leikkipuistoista, jotka saattavat olla ainoa vihreä läiskä lähettyvillä). 

Ja illalla, kun illallinen on saatu syötyä, voi hyvinkin olla että me äidit lähdemme taas "kauppaan"!

Äitien energiajuomat

PAROLA DEL GIORNO: lo stress della vacanza = lomastressi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Lapsen sairastuminen sotki suunnitelmat - taas!

Elän mieheni siivellä ja olen onnellinen siitä

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa