Syysloma karanteenissa Italian-reissun jälkeen, mutta miksi karanteenia oikeasti tarvitaan?

Tässä vielä katsellaan ulos pärnulaisesta hotellihuoneesta, 
nyt katselemme pihalle kodin ikkunoista.
Sade on rummuttanut kattoon aamuyöstä asti. Peltikaton alla nukkuessa se tulee uniinkin, jotka kieltämättä olivat levottomia viime yönä. Näin muun muuassa unta siitä, että keittiön pöydällämme oli kolme oliiviöljypulloa eikä kaksi, kuten niitä todellisuudessa on. Toisessa unessa olin ruokakaupassa itsepalvelukassalla maksamassa 52 euron ruokaostoksia, kun en yhtäkkiä muistanutkaan pin-koodia. Onneksi edesmennyt isäni tuli paikalle, hän pyyteli anteeksi että oli ollut niin kauan poissa mutta hänen oli täytynyt esitellä taloaan kollegoilleen ja siinä oli kestänyt pitkään (siis häh?), ja sitten hän maksoi ostokset puolestani. 

Jälkimmäinen uni kertonee jotakin syvällisempääkin mutta myös johtuu siitä, että olen karanteenissa enkä oikeasti pääse ruokaostoksille. Palasimme viime sunnuntaina Italiasta sukuloimasta, ajoimme autolla Euroopan halki ja Via Balticaa pitkin, läpi riskimaan jos toisenkin. 

Italiassa elimme varovaista ja viruksen saamisen kannalta varmasti aika turvallista elämää. Käytimme aina maskia julkisissa sisätiloissa ja ruuhkaisissa ulkotiloissa kuten suunnilleen 99,9% italialaisista tekee (maskipakon rikkomisesta voi seurata siellä jopa tuhansien eurojen sakko, mutta ilman pakkoakin moni käyttäisi). Välttelimme sisätiloja viimeiseen asti, kävimme ruokakaupassa harvakseltaan emmekä koko perheellä. Kahviloissa ja ravintoloissa istuimme aina ulkona, eikä sisälle tarvinnut edes mennä koska tilaus hoitui terassilla. Kauppakeskukset, museot ja julkiset kulkuvälineet unohdimme kokonaan tällä kerralla.

Näimme sukulaisia ja ystäviä mutta pienellä porukalla kerrallaan, ja niitä jotka tiesivät altistuneensa virukselle emme tietenkään tavanneet, karanteenissa kun olivat. Tautitapauksia Italiassa oli syyskuun aikana ja on yhä edelleen vähemmän kuin monessa muussa Euroopan maassa, esimerkiksi Ranskassa tai Espanjassa. Kun Italian päiväluvut liikkuivat syyskuun aikana parintuhannen vähän molemmin puolin, Ranskassa oltiin jo pitkällä toisellakymmenellätuhannella. Asialla lienee yhteys siihen, että kun asiaa on tutkittu on käynyt ilmi italialaisten olevan Euroopan tunnollisipia maskinkäyttäjiä. 

Puolassa tartuntaluvut olivat rajussa kasvussa kun ajoimme maan läpi ja yövyimme siellä kaksi yötä, toisen lähellä Saksan rajaa, toisen Liettuan. Mutta siellä meininki oli sama kuin Italiassa: useimmilla maskit, ja hotelleja (joissa toisessa olimme ainoita asiakkaita, lue postaus Yksinäinen yö Puolassa kauhuelokuvan kulisseissa, matkalla kohti pohjoista) lukuunottamatta vältimme sisätiloja. 

Vasta saapuminen Baltian maihin ja erityisesti Viroon ja viimeinen reissuyö Pärnussa muutti tunnelman. Huomasimme saapuneemme maskittomien maailmaan, jossa edes hotellin vastaanottotyöntekijä ei käytä maskia, ravintolan sisätilat ovat tupaten täynnä ihmisiä eikä pandemian olemassaoloa edes huomaisi, ellei siitä tietäisi. 

Täysikuu Pärnussa.




Tallinnan-laivalla olo oli suorastaan turvaton: lähes täysi laiva ja vain muutamalla maskit. Vastaantulevat lapset tuijottivat meitä maskillisia (rehellisin mittari sille, käytetäänkö jossakin maassa maskeja vai ei; Italiassa lapset saattovat tuijottaa, jos maskia ei ollut ja ainakin omat lapsemme alkoivat nopeasti närkästyneesti huomauttaa minulle että äiti, katso tuolla ei ole maskia).

Olenkin aika varma, että suurin riski koronan saamiseksi koko viiden viikon reissussa oli juuri tuo laivamatka Tallinna-Helsinki välillä. Italia, Puola ja Baltian maat ja Saksa ehkä ovat Suomen koronapolitiikassa punaisia maita, mutta turvattomimmat hetket koronan suhteen olivat ilman muuta maskittomassa ja sisätilaruuhkaisessa Virossa ja laivalla sekä nyt Suomessa, jossa olen kuullut tutuilta ettei maskeja vieläkään käytetä laajasti ja ihmiset liikkuvat ruuhkaisissa sisätiloissa lähes entiseen malliin. Koen että pidämme karanteenia nyt ennen kaikkea noiden matkan viimeisten hetkien takia, emme siksi että olemme olleet kuukauden Italiassa tai kaksi yötä Puolassa.

Jos joku nyt lähtee Lappiin tai kylpylään syyslomaa viettämään, syö sisällä ravintoloissa ja koluaa sisäleikkipuistot, eikö olisi siinäkin karanteeni ihan paikallaan? Loppujen lopuksi ei ole niin oleellista, ylittääkö matkoillaan tai vapaa-ajanvietossaan maiden rajoja vai ei vaan se, kuinka matkalla toimii.

Tällä hetkellä vain pieni osa Suomen koronatartunnoista tulee ulkomailta. Virus leviää nyt sisällä Suomessa, yökerhoissa ja ravintoloissa, kouluissa ja muissa tilaisuuksissa joissa kokoontuu paljon ihmisiä. 

Pärnusta hotellin läheltä löytyi superhieno viikinkileikkipuisto.
Kävimme reissun aikana vain ulkoleikkipuistoissa.


Olen oikeastaan aika tyytyväinen, että olemme ihan vain karanteenissa syysloman. En haluaisi nyt mihinkään kylpylään millään ilveellä. Minun on tietenkin helppo sanoa, koska en ole muutenkaan kylpyläihmisiä ja juuri on heitetty yli kuukauden reissu Italian aurinkoon, en tiedä miltä tuntuu kun koko kevään ja kesän ja vuoden matkat joutuu unohtamaan. Ymmärrän että monilla on varmasti tunne, että johonkin on nyt pakko päästä, vaikka olisikin ruuhkaa ja riskejä. Pimeys lisääntyy 5-6 minuutin päivävauhdilla ja edessä on pitkä ja raskas talvi. Voi, ymmärrän sen niin hyvin, sillä ole itse nääntyä jo nyt tähän pimeyteen, vaikka olen vasta viikko sitten palannut eikä pimeys hiivi ikkunan taakse kuin "vasta" kuudelta. 

Kunpa vaan edessä ei olisi tilanne, että syyslomien ja ihmisten sisätiloihin pakkautumisen jälkeen koko Suomi on karanteenissa. Mutta hei, voin muistuttaa ja kertoa, että karanteenissa on oikeastaan ihan kiva olla. Tosin viihdyin hyvin myös viime kevään Suomen osittaisessa lockdownissa, enkä harhaudu kuvittelemaan kaikkien olevan läheskään niin kotonaviihtyviä ja niin pohjattoman introverttejä kuin mitä itse olen. 

Tiedän ja ymmärrän, että ihmisellä on elämässä nälkä mennä ja tehdä asioita, nähdä paikkoja ja ihmisiä. Se on osa meitä, emmekä koskaan pääse eroon siitä. Emme edes koronapandemian aikaan, lockdownissa tai karanteenissa. Kaipuu toisten ihmisten luo ja matkoille seuraa aina mukana. 

Mutta laitetaan edes ne maskit kasvoille, näinä omituisina aikoina. Se on vähintä mitä voi tehdä yhteisen hyvän eteen ja vastustukseksi sille yhä enemmän leviävälle vaaralliselle ajattelulle, että korona on "historian suurin huijaus" eikä "flunssaa vaarallisempi". Tämä Trumpin tasolle vajoava ajattelu on paitsi vaarallista myös aliarvioivaa kaikkien niiden ihmisten kärsimyksiä kohtaan, jotka ovat sairastuneet koronaan vakavastikin, ehkä se pitkäaikaismuotoon, tai menettäneet elämänsä tai läheisensä taudille. 

Se myös mitätöi koronan tehtävän viestintuojana: virus on merkki ihmiskunnalle siitä, että olemme menneet liian pitkälle toimissamme ja meidän on aika hiljentää tahtia, ymmärtää vaikka sitten karanteenin tai lockdownin kautta että joskus on sittenkin parasta ihan vain jäädä kotiin. 

Reissun upein leikkipuisto oli tämä Dolomiiteilla 2100 metrin
korkeudessa sijainnut puisto.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Haluatko laihtua? Sairastu koronaan! (Oikeasti en suosittele...)

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

Maskilla vai ilman? Ensimmäinen kerta kasvomaskin kanssa oli elämäni hikisimpiä kokemuksia