3 asiaa, joita ilman italialainen joulu ei tule - mikä niistä meiltä puuttuu tänä vuonna?

Ei joulua ilman Tombolaa!

Italialainen joulu on melko erilainen kuin suomalainen - monella tapaa. Suurimpina eroina voisi pitää tunnelmaa (Italiassa huomattavasti iloisempi kuin Suomessa), joululaulukulttuuria (ks.edellinen kohta)  ja ruokapuolta (Suomessa kaikille "pakollinen" laatikko-kinkku-rosolli -menuu, Italiassa kukin syö mitä vain, kunhan on paljon ja hyvää).

Italialaisesta joulusta olen kirjoittanut blogissa mm. teksteissä Kymmenen askelta italialaiseen jouluun, Iloisen kiireinen jouluaatto Italiassa ja Rooman parasta pizzaa Castel Gandolfossa, joulukauden juhlaa Italiassa ja yöllinen noita-akan vierailu, sieltä voi käydä lukemassa lisää suomalaisen ja italialaisen joulun eroista ja Italian joulusta muutenkin.

Tässä postauksessa keskityn kolmeen italialaiseen asiaan, jotka ovat kuin joulukuusi, kynttilät ja joulusauna Suomessa, tai jotain sinne päin. Nimittäin asioihin, jotka kuuluvat niin kiinteästi joulunviettoon että ilman niitä tuskin osaa joulua kuvitella. 

Italialaisessa joulussa on totta kai moniakin asioita, joita ilman joulua on vaikea kuvitella. Joulukuusi koristellaan, usein jo joulukuun alussa. Joulutähtiä myydään ja ostetaan joka kotiin (mutta hyasintteja ei niinkään, niitä ei pidetä joulukukkina), jouluvaloja ripustellaan, tosin värikkäitä ja välkkyviä toisin kuin Suomessa.  

Joulukiireet pukkaavat päälle myös Italiassa, lahjojen hankinta on joulun alla kiivasta ja jatkuu pitkälle jouluaattoiltaan saakka, joka on vielä aika tavallinen päivä italialaisille. Siinä missä suomalaisille joulupäivä on jo kliimaksin ohittanut välipäivä, Italiassa joulukuun 25. on se mitä joululla tarkoitetaan. 

Mutta sen mitä olen italialaisesta joulusta oppinut, voi kolme asiaa nostaa ylitse muiden:

1. Pandoro- ja panettone -joulukakut

Suomessa on joulupullat sahramilla tai inkiväärillä, piparit ja luumutortut, taateli- ja maustekakut ja aika paljon muitakin leivonnaisvaihtoehtoja joulun ajaksi. Italiassa on vain kaksi (tai oikeastaan yksi, sillä ne ovat melkein sama asia sillä erolla että toisessa on rusinoita ja toisessa ei): hyvin mitättömän makuiset pandoro- ja panettonekakut, jälkimmäinen rusinoilla. 

Näitä korkean tähden tai pyöreän muotoisia joulukakkuja myydään jouluna miljoonittain. Niitä viedään naapureille ja ystäville ja saadaan naapureilta ja ystäviltä. Laitetaan kuusen alle ja syödään kun jaksetaan, monesti ei jakseta koska jouluna muutenkin syödään niin paljon. 

Ja nimenomaan kaupasta ostettuja valmiita kakkuja. En ole vielä kertaakaan nähnyt tai saanut maistaa itse tehtyä pandoroa Italiassa ollessani. Huhujen mukaan joku niitä vielä valmistaa itsekin, mutta todisteita asiasta ei ole.



2. Seimiasetelma

Seimi on kotoisin Italiasta. Katakombeista on löydetty jo 300-luvulta pyhää perhettä esittäviä seimipiirroksia. Varsinaisesti seimen "isänä" pidetään Fransiscus Assisilaista, joka 1200-luvulla rakensi italialaiseen Greccion kylään ensimmäisen varsinaisen seimen ja piti sen äärellä metsämessuja.  1300-luvulta alkaen seimiperinne alkoi levitä katolisessa kirkossa. 

Keskiajalla ja myöhemmin 1500-luvulla Italian alueella syntyi suoranainen seimibuumi, jolloin ihmiset innostuivat rakentamaan monentuhannen hahmon seimiasetelmia. Niissä oli edustettuina koko yhteiskunta, mahtavimmista vähäisimpiin. Kaupungit, kylät, perhekunnat ja seimitaiteilijat kilpailivat siitä, kenellä oli hienoin ja suurin seimi. 

Italiassa tämä kilpailu ei ole täysin hävinnyt vielä nykyaikanakaan. Hienoja, isoja ja yksityiskohtaisia seimiasetelmia näkee kirkoissa, piazzoilla, kodeissa, museoissa. Perheissä seimi on itseoikeutettu joulukoriste, ei väliä ollaanko maallistuneita vai ei. 

Meilläkin on kotona monta seimeä, perinteisestä terracotta-seimiasetelmasta Playmobil-leluseimeen. Mieheni ei muuten ole tarkka joulukoristeista eikä osallistu esimerkiksi joulukuusen koristeluun koskaan, mutta seimen perään hän huomaa kysellä ellei sitä ole joulukuun alkupäiviin mennessä otettu esille. 


3. Tombola-lautapeli

Italiaisen joulun tärkeimpiä elementtejä on pelien pelaaminen perheen kanssa joulunpyhinä. Ymmärsin tämän perinteen tärkeyden ensimmäisinä Italian jouluinani, jolloin mieheni isoäiti oli vielä elossa samoin kuin monet vanhat sukulaiset, jotka tulivat jouluiltana ja -pyhinä pelaamaan Tombolaa isolla porukalla. 

Säännöiltään Bingoa muistuttava lautapeli on joulun ehdoton ykkönen, mutta esimerkiksi korteillakin pelataan jouluna ahkerasti. Tombolasta on monia versioita, toinen toistaan modernimpia. Perinteistä Tombolaa pelataan kuivatuilla pavuilla. 



Oma Tombolamme on mukana täällä mökilläkin, jossa olemme joulunvietossa. Sen litteä kotelo mahtui täpötäyteen autoomme juuri ja juuri, mutta kaikki seimemme ovat niin isoa kokoa, ettei niille mitenkään löytynyt tilaa autosta. Auto ei ikinä ole ollut niin täynnä kuin viikon joulureissulla mökille! Edes kuukausien Italian-reissuilla tavaraa ei ole ollut mukana näin paljon, ei edes paluumatkalla täydessä tomaattikastike-espressokahvi-punaviinilastissa. 

Suurimman osan tilasta veivät joulupukin tavarat, jotka tietenkin piti ottaa tänne mukaan. Suksiboxi täyttyi ruuista, jotka ostimme kaikki Helsingistä ja koko joulun tarpeiksi, jotta koronapesäkkeestä Uudeltamaalta tulevina välttäisimme paikallisiin kauppoihin menon. Loppuun tilaan pakattiin lämpimiä vaatteita ja ulkotamineita, sillä toiveissa siintävät lumileikit ja muu ulkoilu vähinä päivänvalon tunteina. 

Järvi on rannoiltaan jo tukevasti jäässä.

Seimet jäivät siis kotiin, mutta olin kuitenkin kaukaa viisas ja innostin lapset askartelemaan kanssani pahvista ja silkkipaperista hienon ikkunaikoniseimen. Se mahtuisi varmasti mukaan autoon. 

No, missä meidän pahviseimi nyt on? Kotona tietenkin! Sinne se jäi eteisen pöydälle, josta se piti vielä napata viimeisten tavaroiden kanssa mukaan päällimmäiseksi tavarakasan päälle jotta ei rypistyisi. 

Pandoro ja panettone -kakkuja meillä sentään on molempia yksi mukana, nykyään niitä saa jo Suomestakin. Niinpä seimi on näistä kolmesta italialaisen joulun elementeistä ainoa, joka tämän vuoden mökkijoulustamme puuttuu

Uskon että joulustamme tulee silti hyvä. Kaikki merkit viittaavat siihen: pirtissä loistaa omasta metsästä kaadettu kuusi, kynttilälyhdyt tuikkivat ulkona metsän ja pihan pimeydessä, sauna on jo kerran lämmennyt ja huomiseksi on luvattu vihdoin myös lunta. Koko maailma tuntuu olevan jossakin kaukana, koronasta ei ole kuultukaan ja Jouluradio soi. 



Jos kiinnostaa lukea, tässä vielä pari linkkiä vanhoihin Italia-Suomi -jouluaiheisiin juttuihin:

Suomalais-italialainen jouluperinnesoppa

Jeesus-lasta ja kadonnutta hiljaisuutta etsimässä



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Koronatestissä! 9 kuukautta sitten kiihkeästi toivomani asia toteutui vihdoin - miksi en osaa olla siitä iloinen?

Vesisynnytys, elämäni kauneimpia kokemuksia: unenomainen synnytyskertomus neljän vuoden takaa

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?