Ärsyttävä tonttuovivillitys, nyt se on onneksi myös meillä! Mikä muutti mielen?

Tontut ovellaan.

Kun jostakin tulee villitys, se alkaa helposti ärsyttää. Jos tuutista tulee curly girliä, pätkäpaastoa tai DIY-lankasateenkaaria, niin vastareaktio voi usein olla: en minä ainakaan. Vaikka villityksen aiheissa ei sinänsä olisi mitään huonoa ja vaikka niiden lopputulos olisi kuinka kaunis ja hyvä tahansa. 

Jo toissa ja varsinkin viime jouluna kiinnitin huomiota tonttuovivillitykseen. Siis se lattianrajaan liimattu pikkuruinen ovi, jonka ympärillä on luutaa, kynnysmattoa ja muuta rekvisiittaa. Kaikilla tuntui olevan kotonaan tonttuovi, toinen toistaan hienommin toteutettu. Rakastan joulua ja tonttuja, mutta nopeasti nousi vastareaktio. Mitä lie turhaa erikoisuudentavoittelua tai laumavastaisuutta (laumaeläin ja massojen mukana menijä olen minäkin), mutta itsepäisesti ajattelin, että meille ei tonttuovea tule

Sitten huomasin, että tänä vuonna on sekin asia muuttunut. Koronavuosi on ollut niin outo ja täynnä arkea ja ajatuksia mullistavia asioita, että yhtä nopeasti kuin vastareaktio tonttuoviin aikoinaan oli noussut, se myös hävisi. Joulu on tänä talvena tärkeämpi ja loistavampi valo kuin ehkä koskaan pimeän ajan keskellä, että otan mielihyvin vastaan kaiken koristelun ja kotiin liittyvän villityksen, jota se tarjoaa. Niin, koska olemme koko ajan kotona. Koska niin moni asia maailmassa on muutoksessa ja muutosten tuulet ovat kylmiä. Koska emme näe kaikkia läheisiämme, joita haluaisimme nähdä. 

Tänä vuonna ei kannata niin innostua joulumarkkinoista tai isojen porukoiden joulujuhlista, vaan kaikesta jonka avulla voi tehdä kotijoulusta paremman, lämpimämmän ja kodikkaamman. 

Kuten esimerkiksi tonttuovista. Lisäksi huomasin, että meiltä löytyi tarvikkeet suureksi osaksi jo valmiina tähän villitykseen, ja se mikä puuttui, oli lähikaupan valikoimissa. Ei siis tarvinnut lähteä suurin ostoskeskuksiin etsimään tarvikkeita.

Oikeastaan alun perin meidän oli tarkoitus tehdä lasten kanssa tonttutalo Lidlin minijouluvalojen säilytyspahvilaatikosta, ja sen teimmekin. Ensin meinasimme askarrella oven itse, mutta sitten lähikaupasta löytyi niin söpö ovipakkaus, että ostimme sen. Ja sitten tajusimme, että ovipakkauksessa on useampi ovi. Tytär keksi, että tehdään leivinuunin luukun tuntumaan toinen tonttujen koti. Ja niin siitä tuli kotimme ensimmäinen aito tonttuovi, sillä tonttuoven idea kai on että se sijoitetaan lattianrajaan tai muuhun sopivaan paikkaan?

Leivinuunin nurkka on nyt muuttunut suloiseksi tonttutaloksi, ja siitä on tullut suorastaan kaikkein söpöin joulukoriste kodissamme. Haluaisin astua pikkuruisesta ovesta sisään ja nähdä, miltä sisällä näyttää! Varmasti juuri niin kodikkaalta kuin ikkunasta tuikkivasta valosta ja kynttilänliekistä voi päätellä. Haluaisin kantaa lyhtyä huurteisessa pakkassäässä, narisevassa lumessa ja avata narahtavan puuoven, jonka takana minua odottaa takkatulen lämpö. 

Haluaisin muuttua tontuksi ja ottaa tehtäväkseni suojella kodin tulisijaa ja pihapiiriä, kuten menneinä aikona tonttujen ikiaikainen tehtävä oli. Haluaisin avata oven toiseen maailmaan ja mahtua siitä sisään. 



Mutta se ovi pysyy meiltä kiinni. Sen sijaan katselemme tonttujen mielikuvitusmaailmaa ulkopuolelta, ja se on hauskaa myös se. Lapset käyvät vähän väliä kurkkimassa tonttunurkkaan ja katsomaan, mitä tontuille kuuluu. Kun yö tulee ja hiljaisuus laskeutuu, ehkä ne todella pujahtavat ovesta sisään ja ulos, tai muulloinkin kun ihmisten silmä välttää? Ehkä ne käyvät kylässä naapureiden luona, ehkä menninkäinen tulee uunin päältä sienimetsästään tonttuystäviään tervehtimään? 

Naapurinaan leivinuuninoven tontuilla nimittäin on paitsi uunin päällä asuvat muut tontut ja metsäneläimet sekä ympärivuotisen sienimetsän asukkaat (leppäkertut, menninkäinen, västäräkki ja sudenkorento, myös entiseen minijouluvalojen säilytyslaatikkoon muuttanut tonttu. Aika söpö tuli hänenkin kodistaan, vai mitä?




Tonttuovia siis on nyt meilläkin ja oikein kaksin kappalein, joten se villitys on saapunut myös meille. Tällä hetkellä ihmettelyvuorossa ovat tonttujoulukalenterit. Ne joissa sosiaaliseen mediaan joka päivä jaetaan joulukalenterikuva päivän tonttutempauksesta, pitkäsäärisen tontujen tekemästä kepposesta joka ilahduttaa aamuja erityisesti lapsiperheissä. Ihailen toteuttajien mielikuvitusta ja innostusta asiaan, voin vain kuvitella kuinka paljon aikaa ja viitseliäisyyttä moinen vaatii. Tunnen jo kuvitellessani uupumusta ja mielikuvituksen köyhyyttä. Kumpa minullakin olisi intoa ja luovuutta sellaiseen!

Vai niinköhän menee tämä joulu ihmetellessä, ja ensi jouluna löydän itsenikin ideoimasta tonttujoulukalenteria...




Kommentit

  1. Aika täydellinen väsytysvoitto tontuille;D Ei ikinä muuttui söpöimmäksi, hieno draaman kaari.
    On ilmiö nimeltään Fomo eli fear of missing out, tunne että jos en osallistu tähän , jään vaille jotain tärkeää tapahtumaa jossa ovat mukana kaikki, siis ihan kaikki! muut. No, jotkut ovat heittäytyneet vastarintaan ja ilmiö mutatoitui Jomoksi eli joy of missing out, nauttii siitä että nimenomaan ei ole mukana vaan löhöää kotisoffalla kalja käpälässä, netflixin kanssa;D
    Oli mullakin viime jouluna tonttuovi, hurahdin hetkeksi mutta täysillä, ajatukseen. Oven takaa löytyi Piiu Pikkuruinen, Sujen oma kotitonttutyttö.
    Mukavaa tonttuilua koko laumalle, aouuuuuu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ollutkin! =) Täällä ne nyt vaan komeilee kodin komeimpana koristeena. Kiinnostavia nuo nimitykset ilmiöille, mulle ihan uusia. Tunnistan itseni tilanteen mukaan kummastakin ilmiöstä. Kiinnostavaa olisi tietää mikä laukaisee ilmiöt ja erityisesti sen, että jompikumpi muuttuukin toiseksi.

      Kiitos samoin sinne!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Koronatestissä! 9 kuukautta sitten kiihkeästi toivomani asia toteutui vihdoin - miksi en osaa olla siitä iloinen?

Vesisynnytys, elämäni kauneimpia kokemuksia: unenomainen synnytyskertomus neljän vuoden takaa

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?