Joulun (sivu)poluilla joulun taikaa etsimässä

Villa Elfvikin joulupolulla.
Nyt eletään joulupolkujen aikaa. Tähän mennessä olemme osallistuneet kahteen, Villa Elfvikin ja Nuuksion pohjoisen portin joulupolkuihin. Ensi sunnuntaina olisi Seurasaaren joulupolku, sinne vetävät vähän jo perinteetkin tai ainakin muistot.

Villa Elfvikin joulupolulla kaksi viikkoa sitten sattui sellainen mäihä, että oli pakkanen ja lunta hieman maassa, joten tunnelma oli ensiluokkainen. Viime viikonloppuna Nuuksiossa lunta ei ollut mutta aurinko sentään yritti paistaa ja vuorokausia jatkunut sade piti hetken aikaa taukoa, aikamoinen tuuri sekin näiden synkkien helsinkiläisten nykytalvien keskellä.

Löytyikö poluilta joulun taikaa ja tunnelmaa? Tunnelmaa ainakin yllin kyllin, lyhdyt puiden oksilla, tonttujen punaiset lakit, lasten ilo ja into, glögin ja piparin ja riisipuuron tuoksu. Joulun taiasta en niin tiedä, kun en ole koskaan oikein ymmärtänytkään, mitä sillä tarkoitetaan. Luulen vahvasti, että taika-sanan taakse piilotetaan kaikki se, mitä joulusta ei voi sanoa ääneen jos haluaa olla uskonnollis-poliittisesti korrekti.

Vuosien varrella olemme osallistuneet muillekin joulupoluille, tonttuja ja joulupukkeja ja joulun taikaa pursuileville, ja parhaillaan on kotikorttelissammekin oma kaupunginosajoulupolkunsa. Niistä on tullut iso osa joulunodotusta, sitä yhä pidemmäksi venynyttä ajanjaksoa, joka on jo aikaa sitten merkittävyydessään ja odotuksen intensiteetissään ohittanut itse odotettavan juhlan.

Joulu tulee niin hirvittävällä vauhdilla, että on pakko aloittaa odotus jo marraskuun alussa, muuten ei ehdi kuin piparitaikinan valmistaa  (apua ei sitäkään, liian aikaavievää, onneksi on valmistaikinat), niin aatto hyökyy jo päälle ja jyrää ohi jättääkseen jälkeensä pelkän varisevan kuusen, vyötärölle kerääntyneet suklaat ja kasan upouusia leluja, joita pukki taas kerran toi vähän liikaa.

Miksi me niin maanisesti odotamme, ja ennen kaikkea mitä me odotamme? Joulua, kyllä, mutta nykyään voi aivan aiheellisesti kysyä, mitä on joulu, mikä on sen merkitys? Ei ainakaan sitä mitä se alunperin on ollut. Hyvä jos seimiasetelmaa uskaltaa nykyään laittaa, eikä herranen aika ainakaan julkisesti. Joku voi pahoittaa mielensä.

Etsitään joulun tunnelmaa, joulun taikaa, tontut hyppivät, viholliset rakastavat toisiaan, metsän eläimet elävät sovussa ja perheet kokoontuvat yhteen. Joulusta on tullut tonttujen ja tunnelman juhla, mitä se nyt kenellekin tarkoittaa. Tontut ovat totta kai ihania, rakastan itsekin kaikkea jouluun liittyvää, koristeita, kukkia, tuoksuja, värejä ja kynttilöitä, sitä mikä minulle tarkoittaa joulutunnelmaa.

Mutta tulen protestoimaan kuolemaani asti sitä, että joulusta on riisuttu sen alkuperäinen merkitys, Jeesuksen syntymäjuhla. En sano, että kaikkien pitäisi uskoa siihen tai edes ajatella, että Jeesus todella olisi syntynyt jouluna (ei hän syntynyt, vaan muinaiset kirkkoisät valitsivat vuoden pimeimmän ajan Kristuksen syntymäjuhlan ajankohdaksi siksi, että siinä sijaitsi vanha roomalainen ja pakanallinen pimeän ajan juhla jo valmiiksi.)


Villa Elfvikin joulupolulla lapset saivat etsiä tonttuja, lukea runoja ja
tehdä pieniä tehtäviä.



Kunnioituksesta kulttuuriamme ja juuriamme kohtaan laitan esille kotiimme seimiasetelman, onhan se sitä paitsi oleellinen osa italialaista joulunviettoa. Kerron lapsilleni, että joulua ei vietetä joulupukin tulon takia vaan ihan toisesta syystä. Viisivuotiaalle keskimmäisellemme tämä valkeni noin viikko sitten, ja hän ei alkuun voinut uskoa sitä todeksi. Ai siitäkö lapsesta lauletaan niissä lauluissa, joita Jouluradiosta tulee. On lapsi meille tänä yönä syntynyt. Niin, juuri siitä.

Kerron lapsille, että Jeesus syntyi Betlehemissä Israelissa kaksituhatta vuotta sitten, samaan aikaan kun roomalaiset pitivät siellä valtaa. Sitä on lapsista kauhean jännittävää ajatella kuten kaikkea muutakin muinaisten roomalaisten mahtavuutta. Meidän kaupunki, joskus se oli niin iso, oikea valtakunta!

Vielä jännempää on kuulla, että legendan mukaan Juudean kuningas Herodes antoi käskyn etsiä kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset ja heittää virtaan, kun kuultiin huhuja messiaan syntymästä. Ne joilla oli valta, pelkäsivät että ennustettu kuningas aiheuttaisi häiriöitä ja levottomuuksia, ja kaikki mikä aiheutti valtakunnassa häiriötä oli vaaraksi. Muinaista sisäpolitiikkaa siis.

Kerron lapsilleni, että myöhemmin roomalaiset luovuttivat aikuisen Jeesuksen, joka oli aikansa kapinallinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, paikallisten hallitsijoiden ja kansan käsiin,  roomalaisten edustaja, Juudean maaherra Pontius Pilates pesi kätensä Jeesuksen kohtalosta ja sitten kävi niin kuin kävi. Luultu tuleva kuningas kuoli ristillä, mutta sitten hänestä kuitenkin tuli tavallaan kuningas, suurin ja vaikutusvaltaisin kaikista, sillä hänen uskottiin nousseen kuolleista ja syntyi kokonaan uusi uskonto.

Mutta se kaikki on pääsiäisen tarinaa, nyt juhlitaan joulua. Sitä kun Jeesuksen vanhemmat joutuivat etsiytymään talliin, koska heille ei ollut sijaa majatalossa, lapsi syntyi tallin seimeen, ja taivaalle syttyi suuri tähti. Tuli paimenia ja lampaita, tulivat kolme itämaan tietäjää lahjoineen, joulun lahjaidea eli nykyjoulun ydin oli syntynyt.

Kotimme Playmobil -seimiasetelmassa ovat sulassa sovussa niin pyhä perhe,
roomalaiset sotilaat kuin Marcus Antoniuskin. 
Jos en kertoisi näitä asioita lapsille, lähes tuntisin epäonnistuneeni kasvattajatehtävissäni. Kyse on kulttuurimme juurista, perustavanlaatuisista asioista, joita ilman joulun voisi yhtä hyvin lakkauttaa. Inhoan joulujuhlia, joissa kierretään ja kaarretaan, vyörytetään lavalle keijut, tontut, joulun taiat ja tunnelmat, mutta ei sanallakaan uskalleta sanoa sitä, mistä joulussa oikeasti on kyse ja miksi sitä juhlitaan.

Joulu Jeesuksen syntymäjuhlana on osa kulttuuriamme ja perinteitämme, olkoon mielensäpahoittajat mitä mieltä hyvänsä. Joulun kulttuuriperinteen kieltäminen on hassua, ja jos joku pelkää saavansa siitä epätoivottuja uskonnollisia vaikutteita, niin on varmaan vaikutteille altis monessa muussakin asiassa. Oma uskoni tai uskonnottomuuteni ei ainakaan horju siitä jos kuulen mainittavan muiden uskontojen pyhien nimiä tai juhlanviettotapoja.

Ja olkoon Jeesuksen uskonnollisesta roolista mitä mieltä hyvänsä, sitä ei voi kieltää etteikö hänen sanomansa olisi rakkauden sanoma. Jeesus oli aikansa radikaali, hän julisti lähimmäisenrakkautta ja ihmisten välistä tasa-arvoa aikana, jolloin orjuus oli arkipäivää ja joka uskalsi olla erilainen, naulattiin elävänä ristin muotoiseen puuhun ja jätettiin siihen roikkumaan.

Tee muille sitä mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Näissä kahdessa lauseessa on kaikki, kulttuurimme, moraalimme ja etiikkamme juuret, joulun syvin sanoma ja tunnelma, se mitä olemme perinnöksemme alkuperäisestä joulusta saaneet. Myös se oikea joulun taika. Ja kyllä, sen voi löytää vaikka joulupoluilta, kun niitä lasten kanssa yhdessä kiertää, sieltä tonttujen ja metsän eläinten keskeltä, yhdessä ihmisten kanssa joita kaikkein eniten maailmassa rakastaa.

Nuuksion joulupolulla olkihiiret kiipeilivät puissa.




PAROLA DEL GIORNO: aspettando il Natale = joulua odotellessa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

Hiiriperhe vintillä ja rotanruumis seinässä - elämämme luontokappaleiden kanssa

Minun valintani: Kuopus täytti kolme vuotta ja jatkan yhä kotiäitinä