Ups, I did it again!
Karrageenijäätelöä. |
Ehdin jo iloita, että kyseisen jäätelön kulutus tulee pienenemään, kun suosikkimakuni poistui lähikaupan valikoimista, mutta eikö mitä - eilen huomasin sen saapuneen toisen lähikaupan pakastealtaaseen.
Jotenkin minusta tuntuu, että lähikauppareissuni tulee yhä useammin suuntautumaan M-markettiin Valintatalon sijaan. Ellen sitten onnistu tekemään jotakin taikinapalajäätelöhimolleni.
On aika paljastaa julkisesti toinenkin tein sen taas -erehdys, jota olen piilotellut jo jonkin viikon ajan:
Karkkilakkoni on auttamattomasti pilalla, rikottu ja ohi, ja viisi kuukautta hyvää karkeistapidättäytymistä valunut ikävästi hiekkaan. Se selvisi viimeistään aiemmin tällä viikolla, kun ostin keskustan irtomyyntikaupasta lakua ihan omaan pussiin, vaikkakin vähän niin kuin lapselle, mutta omaan suuhun sitä yhtä lailla meni.
Tätä ennen karkkia on tullut napsittua paitsi muiden tarjoamista pusseista, mutta pari kertaa myös omasta lakusäkistä. Toistaalta masentaa, mutta toisaalta - eiväthän viisi karkitonta kuukautta kuitenkaan hukkaan menneet. Ne täyttivät tehtävänsä eli paaluttivat elämään uudet karkinsyöntirutiinit. Ei jokapäiväistä mässäilyä, vaan harkittua, harvoin tapahtuvaa nautiskelua.
Irtokarkkeja ei edelleenkään tee mieli eikä vaaleaa suklaatakaan, vaan laku (myös suklaa- ja jogurttipäällystetty) on se heikko kohta. Ja siihen "sorruin". Sortuminen tuntui kuitenkin hyvälle, ja sehän loppujen lopuksi on pääasia: että osaa myös nauttia elämän pienistä iloista.
Tämänviikkoinen irtolakunostos tapahtui muuten mainiossa paikassa. Ateneuminkujalta löytöjen bongaileminen jatkuu, sillä ph7-jäätelöbaarin lisäksi huomasin siellä sijaitsevan Punnitse & Säästä -nimisen irto"karkki"kaupan. Sana karkki on lainausmerkeissä, sillä sen verran keskivertokarkkiakauppaa terveellisempää liikkeen valikoima on.
Erilaisia lakuja ja salmiakkeja löytyy kyllä, mutta myös kaikenlaisia kuivattuja hedelmiä, suklaita, pähkinöitä erilaisilla päällyksillä tai ilman, jogurttikarkkeja (oma suosikkini löytyi heti jogurtti-inkivääristä)... Perinteisiä karkkeja ei valikoimissa oikeastaan olekaan.
Olen kävellyt liikkeen ohi lukemattomat kerrat, mutta en jostain syystä ollut koskaan eksynyt sinne sisään, ehkä siksi, että luulin kyseessä olevan tavanomaisen karkki-ja pähkinäkaupan - harmi! Jos nimittäin olisin tiennyt sen valikoimista, minusta olisi tullut kaupan vakioasiakas jo kauan sitten.
Ensikäynnillä olin jopa lievästi haltioitunut: kaupasta löytyy kaikkea, mitä terveystietoinen kuluttaja voi toivoa: neitsytkookosöljyä, mahtava valikoima raakasuklaita, teetä, haudukkeita, kristallisuolaa, ruususuolaa (irtomyynnissä!) ja intiaanisokeria, kaikki yleisimmät ja vähemmänkin yleiset superfoodit, luomutuotteita, kookos- manteli- ym. maitoja... Ketjun nettisivuille pääsee täältä.
Nyt kun terveellisen herkuttelun kauppa on löytynyt, voinkin taas keskittyä pitämään vähemmän terveelliset herkuttelut kurissa. Jopa taikinapalajäätelön syömishimoa hillinnee eräs pieni lisäaine, josta jo edellisessä postauksessa kirjoitin: karrageeni. Havaitsin, että Ben&Jerry`sin jäätelö sisältää juuri tätä kiisteltyä "luonnonmukaista" lisäainetta. Siinä saattaa piillä selitys siihen vatsan kuplimiseen ja kipuiluun, joka seuraa tämän jäätelön syömistä melkein joka kerta.
Karrageeni kun aiheuttaa sivuoireina esimerkiksi juuri suolisto-ongelmia ja vatsanpuruja, ja isompina haittoina voisi mainita eräät tutkimukset, joiden mukaan karrageeni olisi jopa syöpävaarallinen lisäaine. Aika monet lisäaineet sellaisia muuten ovat, seikka jota kuluttaja ei mielellään haluaisi edes tietää. Varsinkin kun puhutaan kosmetiikasta, syöpävaarallisuus tai ainakin mahdollinen syöpävaarallisuus on ihan arkipäivää useimpien ainesosien kohdalla.
Kaikessa hiljaisuudessa olen muuten alkanut korvata loppuun käytettyjä kosmetiikkaputeleita luonnonkosmetiikalla. Henkinen valmistautuminen siihen, että jonain päivänä tulisin toimeen ilman kahtakymmentä huulipunaani, kymmentä voidepulloa ja sekalaista määrää erilaisia suihkeita ja tököttejä, on käynnissä. Tarpeeksi tehokkaan luonnonkosmetiikkadödön etsintä on myös käynnissä, vaikka alun alkaen olen melko vakuuttunut siitä, että minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko alumiinikuorruttaa kainaloni säännöllisesti Triple Dryllä tai tyytyä luonnollisempiin vaihtoehtoihin ja hikoilla paidat märiksi.
Tätä kirjoittaessani pakkasessa lymyillyt taikinapalajäätelö on tullut tiensä päähän eli kadonnut suuhuni, ja vatsan (karrageeni?)poreileminen senkun yltynyt. Joka kerta kun jäätelöpakkaus on tyhjä, puoliksi lupaan ja puoliksi toivon, että josko tämä nyt olisi se viimeinen kerta.
Kunnes huomaan, että ups, I did it again! Mutta ehkä nyt, karrageenista tietoistuneena, on olemassa uutta toivoa päästä eroon viimeisestä suuresta herkuttelupaheestani, nyt kun ylenmääräisestä karkinsyönnistä on selvitty.
Kommentit
Lähetä kommentti