Sokerin (ja suklaan) vaaroja

Suklaata ja sokeria - vaarallista herkkua!
Kaikkihan nykyään jo tietävät, että liika sokeri ja herkuttelu on pahasta. Tänään asia on tullut minulle harvinaisen selväksi. Aamun Hesari kirjoitti isolla volyymilla karkkien tuoteselosteiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta ja karkinsyönnin epäterveellisyydestä. Lounastauolla huomio kiinnittyi päivän Iltalehteen, joka kantta myöten varoitteli siitä, kuinka sokeri pilaa terveyden.

Diabetesta, liikalihavuutta, aivotoiminnan häiriöitä, aineenvaihduntasairauksia, sydäntauteja. Sokerin lähteenä karkit ovat pahimmasta päästä, sillä ne ovat kyllästetty myös lisäaineilla. Kyllä tänään tuntuu hyvältä olla karkkilakossa!

Mutta eniten pasmoja pisti sekaisin aivan toisenlainen seuraamus herkuttelusta. Kyseessä ei tosin ollut sokerivaara, mutta sitäkin säikäyttävämpi; löysimmehän itsemme koko perheen voimin hätäpäivystyksestä keskellä kaunista talvipäivää.
Potilaana oli Nera, ja hätätilanteen syy "ahmismishäiriöiselle" koiralle perin tavanomainen: suklaansyönti. Pikainen kauppareissu oli tarpeeksi pitkä siihen, että alati syömisen perään mankuva koiramme ehti avata kuonollaan raolleen jääneen laukkuni, kaivaa esiin suklaapötkön ja xylitol-purkkarasian ja tyhjentää sisällön.

38 gramman tummasuklaapötkö yhdistettynä parin purkkapalan pureskelemiseen voi olla kymmenkiloiselle cockerille kohtalokas. Turvaraja 70-prosenttisen tumman suklaan kohdalla on 4 g per painokilo, eli se määrä alkaa olla jo vaarallista. Xylitol on tumman suklaan ohella myrkkyä koirille, sillä se sekoittaa koiran verensokerin säätelyn aiheuttamalla verensokerin rajua laskua. Lisäksi xylitol vaurioittaa koiran maksaa. Tumma suklaakin (eli sen sisältämä teobromiini) aiheuttaa vaurioita ainakin maksaan, ja tarpeeksi iso määrä voi jopa tappaa.

Eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Oksetusyritys kotona ei auttanut, vaan toimenpide oli tehtävä klinikalla oksetuspiikin avulla. Sitä oli seurannut herkkuaterian syöttäminen koiralle, jotta vatsassa olisi ollut muutakin kuin suklaata, mitä oksentaa. Nera-parka, se varmaan ehti jo luulla, että tämänkertainen eläinlääkärikäynti olisi yhtä juhlaa eli lihahyytelöllä nautiskelua!

Sitä kuitenkin seurasi kaikkien aikojen pahoinvointi, joka siis saatiin aikaan oksetuspiikillä. Ulos tulivat niin lihahyytelö, suklaa, purkkapalat kuin varmaan kaikki mahanesteetkin. Sen jälkeen toinen piikki nahan alle ja paranihan se olo. Koska suklaansyönti oli huomattu niin ripeästi ja isoin osa tavarasta saatu ulos mahasta, tilanteesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Se vain harmitti, että piti mennä perjantaina ostamaan pötkö tummaa suklaata ja purkkaa ja unohtaa ne laukkuun koiran ulottuville. Melko kallis hinta tuli karkinhimolle, 122 euroa plus vielä huominen maksa-arvojen tarkistus. Ei hintaa muuten ajattele kun oman koiran hyvinvoinnista ja jopa hengestä on kysymys, mutta se, että lääkärikäynti oli oman virheen syytä, kismittää.

Ei siis riitä, että meidän ihmisten täytyy varoa liikaa sokeria ja lisäainekarkkeja. Koiralla varottavia herkkuja kuten suklaata ja xylitolia vasta riittääkin - niistä kuolema voi seurata välittömästi eikä vuosien päästä elintasosairauksien muodossa, kuten sokeri tekee ihmisille.

Iltalehden artikkelin ravintoasiantuntija sanoi, että jos sokeri keksittäisiin nyt, se todennäköisesti kiellettäisiin vaarallisena aineena (lause, jonka olen kuullut monesti ennenkin, mutta joka aina vaan antaa ajattelemisen aihetta). Olisipa meillä ihmisilläkin joku omistaja/vartija/kontrolloija, joka vahtisi syömisiämme ja estäisi meitä syömästä karkkia, sokerikakkuja ja muuta vaarallista, josta emme itse ymmärrä pysyä erossa...

Sokerikakuista puheen ollen, tarkoitus oli alun perin tänään kirjoittaa eilisistä kuppikakkukokeiluista, mutta Nera-tapaus sotki ajatuksia. Sitä paitsi, mutakakku- ja marenkisitruunakuppikakuista ei sokeria ja kaakaota totisesti puuttunut, joten siinäkin mielessä päivän tapahtumat eivät innostaneet kirjoittamaan niistä. Tässä kuitenkin pari kuvaa eilisista herkutteluista:


Sitruuna-marenkikuppikakkuja. Taikinassa ja marengin alla lemon curdia, nam. Makeutta riitti liiaksikin asti...
Etualalla mutakuppikakut, joista tuli juuri sopivan pehmeitä sisältä ja rapeita pinnalta. Resepti oli kaiken lisäksi huippuhelppo: kuivat aineet eli kaakao, jauhot ja sokerit voisulan joukkoon, kevyt sekoitus ja taikina vuokiin. Näitä teen uudestaankin ja vaikka helppona hätävarana makeannälkäisille vieraille.

Maku-lehden tilauksen tilaajalahjana tuli tämä silikoninen leivosvuoka, kuin tilauksesta kuppikakkuinnostustani ajatellen. Tosi kätevä!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Kun jokainen iltalenkki voi olla viimeinen

Ei vauva-ajat, ei kuorsaus, ei riidat - vaan mikä lopulta sai minut ja mieheni nukkumaan eri huoneissa?

Lämmintä, valoisaa ja liian täyttä: kesäyö korona-aikaan Helsingin keskustassa