Befana-noita, kaikkien karkkilakkolaisten kauhu

Befanat Piazza Navonalla.
Italialaisilla lapsilla on tänään ollut jännää - vähän kuin toinen joulu. On saatu herätä aamulla katsomaan, mitä kaikkea loppiaisnoita, la Befana, on yön aikana tuonut takanreunalla roikkuviin sukkiin. Karkkia, keksejä, paketteja kilteille vai kenties il carbone, hiilenpaloja tuhmille lapsille.

Befana-noita tulee yöllä luudalla ratsastaen, ja auta sitä joka ei ole muistanut jättää sille viiniä ja vesilasia keittiön pöydälle kiitokseksi. Liekö syynä aikaisempien vuosien unohdukset, mutta oma loppiaissukkani roikkui tänä aamuna typötyhjänä. Lapsen ja miehen sukat sen sijaan pullistelivat tarravihkoja, suklaaespressokahvia, hiuspampuloita, Kindersuklaata ja muuta hyvää. 

Ehkäpä Befana oli kuullut karkkilakostani ja armeliaasti säästi minut enemmiltä houkutuksilta. Siinäkin oli riittämiin, kun sai seurata vierestä muiden suklaapatukoilla herkuttelua. Jotakin lohtua löytyi sentään:

Mies lahjoitti ystävällisesti omasta sukastaan löytyneen tumman chilisuklaalevyn minulle. Karkkilakkoni on jatkunut jo sen monta päivää, että tumma 70-prosenttinen suklaa alkaa jo maistua makealta, ja pahin makeanhimo sillä tyydyttyä. Keittiön pöydällä lojuu jälleen lapselta yli jäänyt Kinderpatukka, on lojunut koko päivän ja lojuu yhä edelleenkin. Ja tiedän tarkkaan, missä kohdassa: siinä leivänpaahtimen ja ikkunakynttelikön välissä, talouspaperirullatelineen vieressä. Kellon lähestyessä nukkumaanmenoaikaa alan pikku hiljaa uskoa, että se lojuu siinä vielä huomennakin.

Selvittiinpä siis tästä ensimmäisestä isosta karkkilakkoa uhkaavasta päivästä! Tiesin jo etukäteen, että Befana on melkoinen karkkilakkolaisen kauhu suklaasukkineen ja osasin siksi varautua tavallista suuremmalla mielenlujuudella. Se tosin vähän harmitti, että noidan mielikuvitus oli niin rajallinen, ettei hän keksinyt sukkaani mitään karkinkorviketta kuten vaikkapa tulppaanikimppua.

Italialaiset loppiaisperinteet noitineen ja pieniä lahjoja sisältävine sukkineen ovat nimittäin tervetullut piristys hetkeen, jolloin joulu on virallisesti ohi ja edessä paluu arkeen. Tosin lahjojen pienuudesta tuntuu joskus olevan vaikea pitää kiinni, Italiassa kun ollaan. Kaupoissa myytävien valmiiden lahjasukkien koko tuntuu kasvavan vuosi vuodelta, ja tänä vuonna on näkynyt jo sukkia, joiden koko lähentelee niitä vastaanottavien lapsien pituutta. On Winx-sukkaa, Cars-sukkaa, Batman- ja Barbie-sukkaa, ja tietysti jättimäisiä Kinder-sukkia.

Meillä vuosia kierrätyskäytössä ollut Kinder-sukka on reilujalkaisen miehen villasukan kokoa, ja jotain lapsien valloittavasta pieneen tyytymisestä kertoo se, että tyttö ryhtyi leikkimään niin innokkaasti ensimmäiseksi sukasta vetämällään tarraviholla, että unohti kokonaan katsoa, mitä muuta sukassa oli sisällä. Hyvä, että suklaat oli pakattu sukan pohjalle ja kiinnostava tarravihko päällimmäiseksi, säästyipähän tyttökin pahimmalta sokerihumalalta. Taitaapa Befana-noitakin ymmärtää jotakin terveellisyyden päälle, vaikkei heti uskoisi.

Tämännäköisiä loppiassukkia löytyi aamulla keittiöstä.
Rooman Piazza Navonalla vuosittain järjestettävillä joulunajan markkinoilla Befana-noidat ovat melkein pääroolissa: niitä myydään niin monessa kojussa. Hittituote on Befana, joka alkaa nauraa käkättää, väläytellä silmiään ja kävellä eteenpäin, kun sen lähellä lyö käsiä yhteen.Mutta eihän Befana pohjimmiltaan ole paha, vaikka onkin ruma, pelottaa joulupukin tiehensä, nauraa pahanilkisesti ja vie joulun mennessään. Tuohan se tilalle karkkia kilteille ja hiiliä vain tuhmille lapsille.
Befana ja loppuunpalanut kynttilä - joulu on ohi.

Sulanutta steariinia vai kyhmyselkäinen ja isonenäinen Befana-noita kävelykeppinsä kanssa?
 Huomenna tulee täyteen ensimmäinen viikko karkkilakkoa - 51 on vielä edessä. Ottaen huomioon viime kuukausien päivittäisen karkinsyönnin, viikko on sujunut ällistyttävän helposti. Toki vähän väliä on tehnyt mieli, etenkin iltasella tv:n ääressä eli totutussa tilanteessa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä mielihalua. Voi olla, että kyseessä on alkupäättäväisyyden huuma, mutta toisaalta sokeririippuvuus on psyykkis-fysiologinen ilmiö, jonka vieroitusoireet tulevat ensimmäisten viikkojen aikana jos ovat tullakseen.

Tänään iski jopa eriskummallinen siivousvimma, joka sai minut puunaamaan keittiön perusteellisesti ja järjestämään niin kaoottisen pyykkihuoneen kuin pari vähintään yhtä kaoottiseksi päässyttä keittiön kaappia. Illan työrupeamakin sujui epätavallisen sutjakkaasti ja tekstiä syntyi tuosta vaan.Varovasti toivon, että tämä on esimakua sokerinkäytön vähentämisen tuomasta paremmasta olosta, ajatusten selkeytymisestä ja verensokerin heittelyn lakkaamisesta.






Kommentit

  1. Moi,
    kiitos blogiini vierailusta, tulin heti katsomaan sinua! :)

    Befana on hauska juhla, ja myös tärkeä koska se on viimeinen juhla ennen työtä/koulua. Tiesitkö että naisien kesken on tapana sanoa: "Tänään on sinun päivä! Olet befana!". Vitsinä, tietenkin :P

    VastaaPoista
  2. Kiitos vastavierailusta! En ainakaan muista kuulleeni ennen tuota sanontaa, mutta kuulostaa ihan italialaiselta tuo huumori =). Minäkin tykkään befanasta, koska se on ikään kuin pehmeä lasku arkeen. Suomessa loppiainen on niin väritön ja mitäänsanomaton juhla, ei siihen liity muuta kuin joulukuusen ulosvienti. =(

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Miksi päiväkoti ei ole sairaan lapsen paikka ja miksi suositus koronatestituloksen odottamisesta kotona on oikein

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Kesäilta Haltialan auringonkukkapelloilla. Niin kauan kuin on auringonkukkia, on myös toivoa.

Helsinki-Rooma, 4. matkapäivä: Italian aurinko ja uusi koronatodellisuus