Appelsiinimehua ja 11 sokerilusikallisen kahvikuppi

Appelsiinimehua sokerilla vai ilman?
Aamupalalla vastapuristettua appelsiinimehua hörppiessä silmiin osui aamun kiinnostavin uutinen: Pullat ja keksit säästyivät sitten sokeriverolta, ja leipomoissa iloitaan. Vain karkeista, limuista ja jäätelöistä saa jatkossakin pulittaa haittaveroa, mutta makeat jogurtit, vanukkaat ja kakut porskuttavat ilman.

Ristiriitaista? Kyllä, mutta jos suoraan sanotaan, en usko että veroilla hillitään makeanhimoa tai ratkotaan sokerin aiheuttamia terveysongelmia. Kun karkkia tekee mieli, ei keskivertokuluttajalle kauheasti merkitse, maksaako pussi 1, 99 vai 2,29 euroa. Voin tietysti olla väärässä, mutta omiin kokemuksiin perustuen muutaman kymmenen sentin hintaero ei mässäilyyn paljoa vaikuta.

Sokeriveron ristiriitaisuuden takia siitä myös menee sekin vähä pohja ja maku. Myös valmistajat ovat huomanneet ristiriitaisuuden ja keksineet kaikenlaista ovelaa veroa kiertääkseen. Oletteko huomanneet, että keksihyllyille on viime vuosina ilmaantunut vaikuttava kokoelma kaikenlaisia kekseiksi naamioituneita karkkeja? Entä tiedättekö kuinka paljon pienissä annosjogurttipurkeissa on pahimmillaan sokeria? 6,5 sokeripalaa. Litrassa appelsiinituoremehua sokeripaloja voi olla jopa 40, joten yhteen reiluun lasiin päätyy helposti melkein kymmenen palaa. Vertailun vuoksi, 40 gramman maitosuklaapatukassa sokeripaloja on 8 ja samassa määrässä tummaa suklaata 2.

Sokerinsyönti vähentyy vasta sitten, kun ihmisten makumieltymykset muuttuvat ja lakkaamat vaatimasta aina vain makeaa ja vielä makeampaa. Teollisuushan tuottaa kaupan hyllyille sitä, mitä kuluttajat haluavat, ja veroilla kikkailu on marginaalihommaa.

Parhaillaan karkkilakossa kärvistelevänä tiedän erittäin hyvin, miltä tuntuu kun pitäisi tottua vähempään makeaan:

 Kaipaus tuntea suussa ihana, äkkimakea suklaatoffeen tai mansikkatäytelakun maku on usein niin vastustamaton, että on ihme että lakko yhä pitää.

 Tätä sokerihimoa en haluaisi mistään hinnasta siirtää lapselleni, ja siksi kohta kolmevuotiaalle tytölle karkit ovat edelleen tuntematon käsite. Hän herkuttelee ihan aidosti innoissaan tummalla 70-prosenttisella suklaalla ja on täysin tyytyväinen lapsi, vaikkei ole koskaan irtokarkkipussia nähnytkään. Kekseissäkin yritämme pysyä pelkissä joulupipareissa ja satunnaisissa kyläilykekseissä, ja Kinder-suklaa säästetään arjen pikku juhlahetkiin. Eikä niitä 6,5 sokeripalan sokerijogurtteja meidän pöydässämme nähdä, vaan jogurtti tarkoittaa tytöllemme maustamatonta valkoista luonnonjogurttia.

Kuinka soisinkaan, että asiat jatkuisivat samalla helppoudella, mutta epäilyksiä on. Jo nyt ensimmäiset merkit ovat ilmassa:  sokeroimaton mämmi ei meinaa enää kelvata, ja tavallisenkin mämmin päälle on nykyään saatava ripaus pöytäsokeria, vaikka ennen meni mämmi vaikka ihan paljaaltaan. Myös jäätelön suhteen peli alkaa olla menetetty, mutta se on ollut alusta asti odotettavissa, sillä eihän Italiassa oleskelu kerta kaikkiaan onnistu ilman säännöllistä jäätelönsyöntiä. Sitä paitsi, onhan sitä lapsi saanut syödä ihan lääkärin luvan kanssa. (ks. Lääkärin määräys: jäätelöä rajoituksetta).

Italiassa lapsen sokerinsyönnin rajoittaminen on muutenkin aina haastavampaa. Paitsi että paikalla ovat innokkaat ja hemmotteluun taipuvaiset isovanhemmat suklaapatukoineen ja keksipurkkeineen, sokerin tuputtaminen jatkuu kahviloita myöten. Vakiotapa on, että tilatessamme lapselle lämpimän höyrytetyn maidon, se tarjoillaan annossokeripussi lautasen reunalla. Emmehän me sitä maitoon laita, mutta jo ajatuksena sokerimaito huvittaa. Ilmeisesti yleinen käytäntö on, että lapset vaativat maitonsa sokerilla - ikään kuin sen omat sokerit eivät riittäisi.

Sama juttu on tuorepuristetun appelsiinimehun kanssa. Voiko olla mitään makeampaa, kuin juuri puristekoneesta tullut appesiinimehu? Niin vain senkin kanssa tuputetaan aina sokeria, ja kotioloissa isovanhemmat suorastaan säälivät lapsenlapsipoloaan, jonka vanhemmat pakottavat juomaan appelsiinimehunsa ilman sokeria.

Tosin anoppiani ei kannata paljon kuunnella, kun on puhe sokerista ja makeusasioista. Hänen makeudentajukykynsä on täysin hämärtynyt, sillä tavalliseen espressokahvikupilliseen uppoaa kuusi teelusikkaa sokeria  - suomalaiseen isompaan kahvikupilliseen peräti yksitoista. Kun hän lappaa sokeria kahviinsa, kahvi pursuilee pienestä espressokupista yli lautaselle ja lopputulos on muutenkin pelkkää kahvista sokerimössöä. Jo pelkästä sen katsomisesta tulee makeaähky ja hammassärky, eikä vielä tähän päiväänkään mennessä ole tehnyt mieli maistaa.

 Samoin tavalliseen juomavesilasilliseen anoppi usein sekoittaa sokeria lusikan tai pari, koska vesi on muuten niin kamalan pahaa. Hänen sokerinkäytöstään olen ihan oikeasti huolissani, varsinkin kun ruokavalioon kuuluvat Nutella-leipävälipalat, valkoinen pasta, aamupalacroissantit -ja marmeladikeksit (fette biscottate) ja hyvin monta espressokupillista päivässä. Melko tavallinen keskivertoitalialaisen päivittäinen ruokavalio muuten, vaikka ihan noin runsasta kahvisokerin käyttöä en ole muilla nähnyt.

Sen rinnalla oma huolehtiminen siitä, ettei appelsiinimehuun vain eksy lisättyä sokeria, tuntuu melkein nipottamiselta.

Sokeria tai ei, appelsiinimehua kannattaa juoda. Olen huvittuneena tavannut sanoa, että appelsiinimehu on italialaisen aamiaisen ainoa terveellinen osa (croissantin ja cappuccinon lisänä), mutta viittasin lähinnä appelsiinin C-vitamiinipitoisuuteen, antioksidanttisuuteen ja kuitupitoisuuteen. Nyt näyttää siltä, että appelsiinimehun juonnilla on muitakin terveyshyötyjä. Italiassa tehty tutkimus osoittaa, että päivittäinen appelsiini(tuore)mehun juonti saattaa parantaa verisuonten toimintaa ja vähentää kehon matala-asteista tulehdusta. Muitakin tutkimusviitteitä on siihen, että appelsiinimehu voi tehdä epäterveellisestäkin ateriasta hiukan terveellisemmän, juuri tulehdusta vähentävän vaikutuksensa vuoksi.

Ihan oikein italialaiset siis tekevät, kun juovat appelsiinimehunsa aamiaisella. Tapa on siirtynyt meidän perheeseemmekin, ja sähkökäyttöinen sitruspuserrin on käytetyimpiä keittiövälineitä. Suosittelen lämpimästi muillekin!






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?

Hiiriperhe vintillä ja rotanruumis seinässä - elämämme luontokappaleiden kanssa

Minun valintani: Kuopus täytti kolme vuotta ja jatkan yhä kotiäitinä