Sitrushedelmiä ja melkein kuin italialaista jäätelöä

Verigreippiä.
Muistan vieläkin sen haltioituneisuuden, jonka vallassa olin päästessäni ensimmäistä kertaa italialaiseen jäätelöbaariin. Mitkä vaikuttavat valikoimat ja edulliset hinnat! Mitä värien ilotulitusta ja miten mahtavia aidoilla hedelmillä ja karkeilla koristeltuja jäätelökekoja! Vähemmästäkin meni parikymppiseltä sokerihiireltä suhteellisuudentaju sekaisin.

Paikka oli Rooman Piazza Navona ja Blue Ice-jäätelöketju, johon olimme tulleet tulevan mieheni ja parin kaverin kanssa jälkiruokajäätelölle. Mies oli ystävällisesti luvannut tarjota, ja minä käytin häikäilemättä tilaisuutta hyväkseni ja valitsin isoimman pikarin. Se osoittautui virheeksi, mistä lisää myöhemmin.

Italiassa jäätelöä ei myydä palloina kuten Suomessa, sillä ei italialaisesta jäätelöstä kunnolla palloja saisi, sen verran pehmeämpää se on koostumukseltaan. Sen sijaan hinta määräytyy pikarin tai tötterön koon mukaan.
Mitä isompi pikari, sen enemmän saa valita eri makuja. Sitä minä en ensimmäisellä jäätelöbaarireissulla vielä tiennyt, ja niinpä poistuin baarista kädessäni varsin vaikuttava herkku:

valtavan kokoinen pikari täynnä kermaista, pehmeää ja etelän lämpimässä illassa välittömästi sulamaan alkanutta tiramisujäätelöä. Se oli lempimakuni, ja niinpä mieheni oli ajatellut minun todella haluavan puoli litraa samaa jäätelöä, kun esitin hänelle makutoiveeni. Vasta hieman myöhemmin hänelle selvisi, että minulla ei ollut hajuakaan italialaisesta jäätelönmyyntitavasta, jossa makujen lukumäärä on kiinni pikarin koosta, ei pallojen lukumäärästä kuten Suomessa.

 Isoimpiin kolmen tai neljän euron pikareihin makuja saa Italiassa valita neljä tai jopa viisi, mikä oli minulle suomalaisiin irtojäätelöhintoihin tottuneelle ällistyttävä uutinen. Meillä samalla hinnalla saa juuri ja juuri hikiset kaksi eri makua eli kaksi palloa.

Syödessäni jättimäistä tiramisupikariani ajattelin hieman harmistuneena, että olisin voinut valita tiskin houkuttelevasta valikoimasta kolme neljä muutakin makua. Tiramisun taivaallinen maku lievensi kyllä harmistusta, mutta loppuvaiheessa olikin sitten yhdentekevää, mitä makua tai makuja pikarista olisi löytynyt - tiukkaa teki joka tapauksessa.  Parhaintakaan jäätelöä ei jaksa syödä loputtomasti.

Sen jälkeen en ole isoimpia jäätelökokoja Italiassa ostanut, kuten en myöskään pelkästään yhtä makua kerralla. Miehestäni on yhä hauskaa muistella päättäväistä makuvalintaani, jonka hän oli tulkinnut harvinaisen kovaksi mieltymykseksi tiramisuun, ja urheaa, mahakipuun päättynyttä yritystäni syödä jättijäätelö loppuun.

Syy, miksi tänään aloin ajatella Italian jäätelöbaareja, löytyy päivän ruokalistastani. Vuorossa oli kolmas mehupaastotiistai, ja tällä kertaa siihen sisältyi mango-verkkomeloni-granaattiomenasmoothie. Sitä hörppiessäni oli kuin olisin äkkiä siirtynyt Italiaan. Maku ja koostumus muistuttivat niin vahvasti yhtä lempijäätelömauistani eli melonea, verkkomelonia. Jos smoothien olisi laittanut pakastimeen, se olisi ollut siinä: gelato al gusto di melone. Tämä kertonee paljon siitä, mistä italialainen jäätelö on parhaimmillaan tehty eli esimerkiksi verkkomelonijäätelö - verkkomelonista.

Eroja ketjujen ja valmistajien välillä totta kai on, mutta parhaimmissa paikoissa myydään jäätelöä, joka todella on tehty niistä raaka-aineista, jonka makuisia ne ovat - ei keinotekoisista aromeista, pelkästä sokerista ja lisäaineista.

Osaksi lienee jo kolmatta kuukautta jatkuneen karkkilakon syytä, mutta jäätelöt ovat viime aikoina alkaneet himottaa minua ihan eri tavalla kuin ennen. Siksi puolentoista viikon päässä häämöttävä pääsiäisreissu Roomaan kutkuttelee siinäkin mielessä, että pian päästään taas jäätelöbaariin! Hullut turistit voivat vetää jäätelöä jo maaliskuussa, mutta italialaisilta se etuoikeus puuttuu. He kuvittelevat, että jäätelöä ei voi syödä talvella - sääli sinänsä heidän kannaltaan.

Tämän mehupaastopäivän ruokalista näytti tältä:

Aamupala klo 8: Smoothie 2 appelsiinin ja puolikkaan sitruunan mehusta, 1 kiivihedelmästä, 1 dl porkkanamehua ja 0,5 tl vehnänorasjauhetta. Lisäksi noin desi turkkilaista jogurttia ja pari teelusikkaa hunajaa.

Lounas klo 12: Iso lautasellinen parsakaali-kesäkurpitsa-avokadokeittoa. Greippimehu (2 verigreipin puristettu mehu). Tämä piti juoda alunperin aamulla, mutta unohdin greipit kaappiin. Jälkiruuaksi mehu kuitenkin maistui todella hyvältä ja raikkaalta. Sitrushedelmiä tälle päivälle on siis riittänyt, joten C-vitamiinista ei ainakaan pitäisi olla nyt pulaa. Tosin C-vitamiinia ei tuskin koskaan voi ruuasta saada liikaa, joten kaikki mikä irtoaa on vain hyvästä. Näinä flunssaisina aikoina olen torjuntut yhden jos toisenkin alkavan nuhan nauttimalla 500 mg:n C-vitamiini-sinkki-imeskelytabletteja ja 1000 mg:n C-vitamiiniporetabletteja jopa useamman päivässä...

Välipala klo 15.30: Pari desiä mämmiä, loraus kermaa ja maitoa. Cappuccino.Mämmihän on melkein sosemaista, eikö vain? Myönnetään, ei ihan mahdu mehupaastoideologiaan mutta koostumus on ainakin pehmeää! Ja kuten mieheni totesi, eihän tätä mehupaastopäivää ole lääkäri minulle määrännyt, vaan kyse on hauskasta harrastuksesta.

Päivällinen klo 19: Pinaattikeittoa (valmis pakastekeitto, lisäaineeton!) ja aiemmin mainittu mango-verkkomeloni-granaattiomenasmoothie. Lisäksi oli ihan pakko maistaa pari haarukallista miehen tekemää papusalaattia...

Iltapalaksi riitti kuppi valkoista teetä, joten ilmeisesti päivän ruuat ovat ravinneet tarpeeksi. Taas tuli mehupäivästä huolimatta hiihdettyä, mutta vaikealta ei ole silti nälänhallinnan kannalta tuntunut. Päivän paras makuelämys oli mangosmoothie, veihän se minut Italian jäätelöbaareihin asti maullaan.

MELKEIN KUIN ITALIALAISTA JÄÄTELÖÄ - SMOOTHIE
1 kypsä mango
1/4 verkkomelonia
1 granaattiomena

Soseuta mango ja meloni. Halkaise granaattiomena kahtia ja puristele puolikkaita lautasen päällä niin, että mehu ja siemeniä irtoaa lautaselle. Siivilöi mehu ja sekoita soseeseen. Ripottele pinnalle granaattiomenan siemeniä tai sekoita joukkoon.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Me emme halua emmekä voi - miksi jäin pois penkkariajeluista lukiossa?

Elän mieheni siivellä ja olen onnellinen siitä

Minun kokemukseni ei ole sinun kokemuksesi, onneksi - ajatuksia lestadiolaisuudesta

Lapsiluku täynnä - miksi harrastaa enää seksiä?

Jos ei lähde, voi katua loppuelämänsä. Miksi se tuli mieleeni Triplan Surf Housessa?