Mimosankukkia ja oikeutta mustelmattomuuteen kaikille naisille!

Ennen kuin tutustuin italialaiseen mieheeni, olin tuskin kuullutkaan naistenpäivästä. Joitain haaleita muistikuvia ehkä on siitä, miten äitini joskus toivotteli hyvää naistenpäivää maaliskuun kahdeksantena, mutta siihen se jäi.

Hämmästys olikin ensimmäisinä yhteisinä vuosina jokseenkin suuri, kun sain mieheltä kukkapuskan aina ja täsmällisesti joka naistenpäivä. Eihän hän tahdo muistaa edes syntymäpäiviä tai hääpäivää, mutta naistenpäivän hän kyllä muistaa! Mammalleenkin joka naistenpäivä soittaa ja toivottelee hyvää naistenpäivää.

Kyseessä täytyy olla joku kulttuurillinen juttu, tajusin pian. Viimeistään asia valkeni ensimmäisenä Italiassa viettämänäni naistenpäivänä. Päivä tosiaan on siellä eri tavalla erityinen kuin täällä Suomessa:

Kauppojen ja kahviloiden näyteikkunoissa päivä on esillä koristeiden ja naistenpäivätoivotusten muodossa, miehille myydään lahjaideoita ja kukkakaupat tietysti tienaavat isot rahat. Ja naistenpäiväntoivotuksen saa jokainen nainen, niin pikkutyttö, aikuinen kuin vanhuskin.

Keltaisena hehkuvat ja huumaavasti tuoksuvat mimosat ovat naistenpäivän tunnus Italiassa. Mimosapuita kasvaa Rooman seudulla ja koko Italiassa vähän siellä sun täällä, ja mimosa valittiin naistenpäivän kukaksi juuri siksi, että niitä on ilmaiseksi ja helposti saatavilla naistenpäivän aikaan. Ei olekaan harvinainen näky naistenpäivänä nähdä miehiä mimosapuiden juurella oksia repimässä kotiin naisille vietäväksi. Joskus naisiakin:


Naistenpäivänä 2012 Roomassa.

Kovin on esikoinen kasvanut noista ajoista...
Via Appia Antican varrella kasvaa paljon mimosapuita.

Mimosakukan naistenpäivän symboliksi valitseminen on täytynyt olla jonkun miehen keksintöä. Yksi ainut päivä vuodesta joka on omistettu naisille, ja mielessä on vain, miten säästää rahaa ja saada onnittelukukat ilmaiseksi!

Hienoahan se tietysti on, että rahan puute ei ainakaan tule esteeksi, kun naisia on muistettava. Mutta noin periaatteessa huvittaa. Eri asia tietysti on, miksi ylipäätään on aiheellista viettää erikseen naistenpäivää. Sitä pohditaan paitsi täällä tasa-arvon (lähes)mallimaassa Suomessa kuin Italiassakin.

Jotkut näkevät, että naistenpäivä itsessään korostaa epätasa-arvoa. Toisten mielestä taas päivä on arvokas muistutus siitä, mitä oikeuksia naiset ovat taistelullaan saaneet aikaan ja mitä epäkohtia on vielä korjattavana.

Itselleni, kuten olen jo tuonut esiin, pilkutarkka tasa-arvo esimerkiksi vanhempainvapaan jakamisessa ei ole tärkeää; tärkeämpää on oikeus saada olla reilusti ja rohkeasti juuri sitä sukupuolta kuin on, olkoonkin että se pitäisi sisällään "vanhanaikaisia" elementtejä kuten halun ottaa suuremman vastuun lastenhoidosta tai mieltymyksen ruuanlaittoon.


Tasa-arvo on mielestäni sitä, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja heidän mielipiteensä ovat yhtä tärkeitä. Tasa-arvo on sitä, että kukaan ei katso oikeudekseen loukata toista niin fyysisesti kuin henkisestikään. Siinä naistenpäivä puolustaa paikkaansa, naisten fyysisen koskemattomuuden puolustajana. Italiassa joka 72 tunti nainen kuolee perheväkivallan seurauksena. Suomen tilastoista en tiedä, mutta kyllä täälläkin kodin seinien sisällä naiset kärsivät. Sellainen epätasa-arvoisuus on anteeksiantamatonta.

Asia tuli lähelle, kun jokunen viikko sitten kotipihaamme käveli eksyneen oloinen naishenkilö pitkässä hameessaan ja tummia hiuksiaan huivin taakse piilotellen. Nainen kiinnitti huomioni, vaikka pihaamme usein harhautuu joku luulleen päättyvää tietä läpikulkutieksi, sillä hän kuvasi kävellessään näkyvästi kännykkäkamerallaan. Hän ei selvästikään huomannut, että pihalla oli talonväkeä.

Kun tulin esiin pihapensaan takaa ja lähestyin naista kertoakseni, että tie päättyy, hän laittoi kännykän säikähtyneenä pois ja silloin huomasin hänen sinelmäiset kasvonsa. Toinen silmä, poski ja leuka olivat pahaenteisten mustelmien peitossa, eivät ihan tuoreiden mutta kyllä niistä silti näki, mitä ne olivat ja mistä luultavimmin olivat tulleet.

Sanaakaan sanomatta ja katse maahan luotuna nainen häipyi paikalta. Minulle jäi tosi kumma ja painostava olo. En voinut olla kuvittelematta, kuinka hänet oli joku mies pakottanut kiertelemään kuvaamaan pihoja ties mitä tarkoitusta varten. Ja tietysti ajattelin hänen mustelmiaan. Ei ollut vaikea kuvitella, mikä olisi hinta siitä, jos hän kieltäytyisi yhteistyöstä toisten pihojen nuuskimisessa.

Vaikka meidän suomalaisten naisten asiat ovat monen muun maan ja kulttuurin tilanteeseen verrattuna todella hyvät, emme silti saa tuudittautua omaan turvallisuuteemme. Naistenpäivä on hyvä muistutus siitä, etteivät asiat kaikkialla vielä ole niin hyvin kuin meillä, ja myös meillä on korjaamisen varaa.

Omalle tyttärelleni ja omille pojilleni haluan opettaa, että naistenpäivä on tärkeä päivä ja sitä juhlitaan siksi, että muistettaisiin etteivät naisten asiat aina ole olleet niin hyvin kuin ne nykyään meillä ovat. Olen kertonut tyttärelleni, että oli aikoja  - ja mikä pahinta, jossakin päin maailmaa on yhä -  jolloin nainen oli miesten omaisuutta eikä voinut edes äänestää tai ajaa autoa, puhumattakaan päätösvallasta omiin asioihin, kuten aviomiehen valintaan.

Eikä sellaista saa nykyään enää tapahtua, siitä meidän kaikkien on pidettävä huoli. Kukaan ei voi eikä saa pakottaa naista tekemään asioita, jotka satuttavat häntä ja joita hän ei halua. Ja jos joku yrittää, niin siitä pitää heti kertoa vaikka vanhemmille tai poliisille.



Saa nähdä, muistaako mies tänään saapua kotiin kukkakimpun kanssa, nyt kun oikein julkisesti olen hehkuttanut, että hän niin aina naistenpäivänä tekee. Tosin nyt hänellä on innokas asiasta muistuttaja, sillä 4-vuotias poikamme on osoittautumassa oikeaksi vanhanajan herrasmieheksi: hän on aina haluamassa antaa naisille kukkia. Äidilleen, kummitädeilleen, siskolleen, talon emännälle jos kylään olemme menossa. Äsken isän lähtiessä töihin hän vielä vannotti ovella: muista ne kukat!

En tiedä mistä tämä taipumus on peräisin, ei ainakaan isän esimerkistä, sillä naistenpäivää lukuunottamatta mieheni ei ole mikään perinteinen italialainen kukkia tuova romantikko. Syntymäpäivinä tai muina merkkipäivinä hän ei suinkaan välttämättä muista tuoda kukkia - tai nykyään kyllä muistaa, kun olen asiasta vuosikaudet tolkuttanut.

Toisin sanoen olen pikku hiljaa kouluttanut hänestä kukkia tuovan miehen. Minusta kun kukkien saaminen on ihanaa, kuten varmaan melkein kaikista naisista. Ostan kukkia kyllä usein ihan itsekin kotiin päivää piristämään, en tarvitse siihen miestä. (Teko)syitä kukkien saamiseen mieheltä ei kuitenkaan koskaan ole liikaa, ja naistenpäivä on näistä syistä ehdottomasti aidoimmasta päästä.


PAROLA DEL GIORNO: festa delle donne (f) = naistenpäivä Buon festa delle donne a tutte le donne! = Hyvää naistenpäivää kaikille naisille! 

Kommentit

  1. Minäkin sain yllättäen naistenpäivänä kukkia mieheltäni :) Suomessakin päivästä on ehkä pikkuhiljaa tulossa kaupallisempi. Ja onhan se hyvä, että päivää tuodaan esille, koska sen takana on kuitenkin tärkeä sanoma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut minäkin, että naistenpäivä näkyy kaupoissa koko ajan enemmän. Ja yhä useammat miehet vievät kukkia tuona päivänä elämänsä naisille! =)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Vastasyntyneestä kiukuttelijaksi - "kiukuttelu" on tärkeä etappi lapsen kehityksessä

Miksi kaksi on ideaali lapsiluku ja pyykkikone ei ole tehnyt meistä onnellisempia

Häviäjät nukkuvat, menestyjät heräävät kello 4.30?