Äiti viinibaarissa ja illan ankkamainen seuraamus

Oiva väline italian oppimiseen.
Kun kirjoitan tätä, lapset istuvat olohuoneessa ja katsovat aamupiirrettyjä. Tänä aamuna heillä on lupa katsoa pari ohjelmaa tavallista enemmän, sillä äiti on vähän väsynyt. Yleensä selviän unenpöpperöstä kymmenessä minuutissa, mutta tänään olo on tahmainen vielä tunnin kuluttua heräämisestä.

Niin, olin eilen parin ystävän kanssa iltaa viettämässä ulkona, sen myönnän. Mutta ei, en ole krapulassa enkä edes lähellä sitä, ja kotiinkin palasin jo puolenyön paikkeilla.

Mutta silti piti ottaa aamulla burana ja vireystaso on kuin koko yön valvoneella. Uni nimittäin ei heti tullut kotiin tulon jälkeen, vaan hetken piti tasoitella siirtymistä ystävien kanssa rupattelevasta illanviettäjästä takaisin kotiäidin ja vaimon rooliin. Lisäksi kuopus herätti tavalliseen tapaansa jo ennen seitsemää, joten eivät ne yöunet kovin pitkiksi jääneet.

Mutta ei se mitään! On näistä ennenkin selvitty. Jotain seuraamuksia voi toki aina tulla:



Tänä aamuna väsynyt olotila aiheutti sellaisen hetkellisen mielenhäiriön, että vastasin myöntävästi aamutuimaan soittaneelle lehtimyyjälle - täysin poikkeuksellinen teko! Nyt istun aamucappuccinon ääressä ja mietin, että tarvitsemmekohan todella Aku Ankan klassikkoekstraa kahdeksi vuodeksi eteenpäin, olkoonkin että sain kaupan päälle kovakantisen Aku-kirjan ja näytelehden Meidän Perheestä.

Aku Ankka on tullut talouteemme jo kohta pari vuotta, ja sitä tilausta en ole katunut. Onhan tunnettua, että Akuissa kirjoitetaan oivallista ja elävää suomen kieltä. Vuosien varrella Akujen suomi on ollut perheessämme isossa roolissa: mieheni on oppinut sen avulla ison osan suomen kielen sanavarastostaan. Hän aloitti Aku Ankan taskukirjojen lukemisen heti kohta Suomeen saavuttuaan kohta 18 vuotta sitten, ja sain aluksi toimia hänen kävelevänä sanakirjanaan: Mitä tarkoittaa sydänkäpyseni? Entä visukinttu? Pohatta? Ensilantti?

Nyt hän osaa tuon sanaston jo sujuvasti, eikä kysymyksiä kuulu enää kuin harvakseltaan, kun jokin oikein monimutkainen sana osuu kohdalle.

Vuosien myötä meille on kertynyt todella huomattava kokoelma Aku Ankan taskukirjoja. Kun lisäksi ostamme niitä italialaisina versioina Italian-matkoilta, varastossamme alkaa olla jo lähes häiritsevän paljon taskukirjoja. Niitä on varmaan jo kokonaisen kirjahyllyn verran! Ja kaikki niin koirankorville luettuja, ettei niillä jälleenmyyntiarvoakaan juuri ole.

Tässä vain kulman verran kokoelmaamme. 

Onneksi perheessämme on kasvamassa parvi uusia lukijoita. Esikoinen on jo aloittanut, hän näyttää perineen isältään kiinnostuksen taskukirjoihin mutta lukee innokkaasti myös Aku Ankka -lehteä, jota olemme tilanneet nyt reilun vuoden verran.  Sitä ennen kokeilimme myös Aku Ankka Junioria, mutta se ei ollut kovin suuri hitti. Tehtäviä tyttö kyllä lehdestä teki, mutta sarjojen itsenäinen lukeminen ei häntä vielä siinä iässä (5-6 v) kiinnostanut ja lähinnä hän kuunteli ja katseli niitä netistä lehden tilaukseen kuuluvan digipalvelun kautta. Mutta se menikin jo sitten ruutuajaksi, mikä ei tuntunut kovin hyvältä ottaen huomioon, että lehden tilaamisen tarkoitus oli saada lapsi lukemaan.






Kielenoppiminen on toiminut myös toiseen suuntaan. Paperino- ja Topolino-taskukirjoja lukiessani minä olen oppinut paljon italiaa. Niissäkin kieli on moitteetonta ja värikästä. Onhan se sitä paitsi komeaa, että voi lukea taskukirjoja alkuperäisversiona; useimmat tämän hetken kuuluisimmista Aku-taskukirjojen piirtäjistä ja kirjoittajista on italialaisia.

Jos siis tarvitset helppoa italiankielenoppimisvinkkiä, tässä sinulle sellainen: lue Paperinoja. Tai jos sinun täytyy oppia suomea, niin sitten Akuankkoja. Tietysti varmaan muutkin sarjakuvat käyvät, mutta niiden kieliasun tasosta minulla ei ole kokemusta.

Tätä taustaa vasten haksahtamiseni akuankkakuukausiklassikon tilaamiseen ei ehkä ollutkaan pelkkä hetkellinen mielenhäiriö. Väsymys saattoi ehkä tehdä minut (kumma kyllä) lempeämmäksi yleensä niin rasittavilta tuntuvia puhelinmyyjiä kohtaan, tai sitten väsymyksen takana kuitenkin piilee aimo annos virkistymistä ja hyvää tuulta, jonka viini-ilta ystävien kanssa sai aikaan.

Viinilasin äärellä parannettiin maailmaa, miessuhteita ja arjessa jaksamista. Meitä oli koolla kolme kotiäitiä, kuka pidempään, kuka lyhyemmän aikaa kotona ollut, ja kukapa kotiäitiä paremmin ymmärtäisi kuin toinen kotiäiti! Illan pääajatuksen voisi kiteyttää jotenkin seuraavasti: kotona on mahtava olla, mutta hyvin tärkeää on, että äidillä on joku oma juttu jatkuvasti rinnalla. Se on voi olla osa-aikatyö, harrastus tai sitten vaikka opiskelu tai muu ammattitaidon omatoiminen ylläpito, mikä vain, mutta jotain pitää olla. Muuten ei pää kestä.

Viiniä, kasvispiirakkaa ja marenkileivosta - hyvän illan eväät. 

Jatkoilla lähiöbaarissa pääsimme vielä lähemmäs (kotiäidin) elämän perustotuuksia ja tulimme siihen tulokseen, että jotta nainen viihtyy kotona, hänen täytyy olla hyvällä tavalla vanhanaikainen ja tykätä pitää vanhojen roolimallien reunoista kiinni. Kovin nykyaikainen, kaiken heti itselleen saamaan tottunut tai uran suhteen kovin kunnianhimoinen nainen ei kotiäitinä varmaankaan kovin hyvin viihdy.

Ja ollakseen onnellinen kotiäiti, suhteen miehen kanssa täytyy toimia hyvin ja miehen täytyy olla kotityötä arvostavaa tyyppiä. Mikään ei ole huonompi vaihtoehto kotiäidin kannalta kuin töihin patisteleva ja lasten kotona hoitamista vähättelevä mies.

Harmi vain, että nykyaikana näin "vanhanaikaisesti" ajattelevat ihmiset saavat helposti kehitystä jarruttavan ja yhteiskunnan kannalta suorastaan haitallisen yksilön leiman. Kaikki kun pitäisi nykyään mennä pilkuntarkasti tasan eikä sukupuolten välillä saisi olla mitään eroa - ja kuitenkin niillä on, sitä ei voi kieltää intohimoisinkaan sukupuolineutraalikko. Kaiken lisäksi on yhä olemassa ihmisiä, jotka ihan mielellään eroavat toisesta sukupuolesta ja jopa korostavat eroa, haluavat pukea tyttönsä pinkkiin ja poikansa siniseen eivätkä suutu, jos kauppa jaottelee lelut tai vaatteet hyllyihin sukupuolien mukaan.

Onneksi meidän maailmassamme vallitsee mielipiteenvapaus. Toivottavasti säilyy jatkossakin, eivätkä aina jostakin uudesta liberaalista aatteesta innostuvat jyrää alleen ja saa näyttämään tunkkaiselta muinaisjääneeltä kaikkea sitä, mikä ennen on vallinnut ja josta jotkut (ehkä monetkin, jos vain vanhanaikaisuuden leiman peloltaan uskaltaisivat) yhä haluavat pitää kiinni.

Tietysti ajat muuttuvat, sille ei voi mitään, ja monet uudet asiat ja aatteet ovat totta kai pelkästään myönteisiä. Mutta jotain soisi menneisyydestä säilytettävänkin.

Jos ei muuta, niin ainakin Aku Ankka, se toivottavasti on ja pysyy!




PAROLA DEL GIORNO: fumetto (m) = sarjakuva Leggere i fumetti può aiutare ad imparare lingue straniere. = Sarjakuvien lukeminen voi auttaa kielten oppimisessa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Lapsen sairastuminen sotki suunnitelmat - taas!

Elän mieheni siivellä ja olen onnellinen siitä

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa