Keväthuumaa, hetken huumaa ja epätieteellinen teoria kevätväsymykselle

Kevään iloja: pyöräkausi avattu!
Jälleen istun tässä aamucappuccinon äärellä ja ihmettelen ikkunan takaa pursuavaa valoa. Pahimman kaamoksen aikaan tällä kellonlyömällä vallitsi vielä sysipimeys, ja ensimmäisiä heikkoja valkenemisen merkkejä sai odottaa vielä ainakin tunnin.

Nyt vastustamatonta valoisuutta on ollut jo kaksi tuntia. Mitä enemmän vuosia kuluu, sitä enemmän tämä aina hämmästyttää, tämä kevään uskomaton voima.

Ja mitä enemmän vuosia kuluu, sitä enemmän keväitäni kiusaa myös sen ikävämpi seuralainen, kevätväsymys. Jo muutamien vuosien ajan olen testannut, että onko siinä perää, tuleeko se tosiaan aina tässä helmi-maaliskuun kieppeillä. Ja kyllä, tulee se!

Tiedänhän minä, että sillä on jotain tekemistä valon lisääntymisen ja sen aiheuttamien fysiologisten muutosten kanssa, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että kevätväsymyksen ja  jopa -masennuksen takana on jotain muutakin, jotain jolla on tekemistä ikäkriisin kanssa... Ja kun jokin aika sitten satuin lukemaan erään mielenkiintoisen tilastotiedon, ajatus vahvistui:




Kevätväsymys on yleisintä yli 40-vuotiailla naisilla. Sehän on juuri se ikä, jolloin naiselle ihan viimeistään alkaa ilmaantua ensimmäisiä tai ainakin jo muidenkin huomaamia iän merkkejä kasvoille.

Naururypyt, ilmerypyt, aamuharmaa iho, valvomisen aiheuttamat silmäpussit, ensimmäiset harmaat hiuksissa...Niiden ilmaantuminen neljäkymppisen kasvoille nyt vaan on ihan väistämätöntä, vaikka olisi kuinka varustautunut hyvillä geeneillä, terveellisillä elämäntavoilla ja ryppyvoidearsenaalilla.

Ja sitten kun ryöpsähtää päälle kevät ja kaikki sen valo! Aurinko, joka paljastaa ne kaikki vuoden aikana tulleet uudet juonteet ja harmaat. Luonto, joka valmistautuu uuteen kevääseen, uuden elämän luomiseen ja kukoistukseen. Ole siinä sitten itse iloinen ja pirteä omassa vanhenevassa kehossasi munasarjoinesi, joiden toiminta alkaa vedellä viimeisiään.

Moni ei varmasti tietoisesti näin ajattele, mutta uskon, että tiedostamaton puoli meissä elää paljon vahvempana kuin tajuammekaan. Elämämme täällä maan päällä tähtää lajinmukaisuuteen ja siten erittäin vahvasti lisääntymiseen, ja vaikka olemme luoneet ympärillemme monimutkaisen yhteiskunnan ja hienot ajatusrakenteet, ei eläin meissä vaistoineen ole mihinkään kadonnut. Se puskee esiin paikoissa, joissa emme tule ajatelleeksikaan.

Ja naisten kevätväsymys voi hyvinkin olla yksi näistä paikoista. Voisiko kevätväsymykseni siis olla alitajuista masennusta vanhenemiseni edessä, epätoivoa ajatuksesta, että parhaat päiväni niin lisääntymistarkoituksessa kuin muutenkin alkavat kohta olla takanapäin?

Miesten ei tarvitse vaipua epätoivoon vanhenemisensa edessä eikä siten niin masentua keväälläkään, koska heidän lisääntymiskykynsä säilyy lähes yhtä kauan kuin henki vaan pihisee.


Tämä on tietenkin täysin epätieteellistä pohdintaa, enkä kuvittelekaan olevani tässä ainoan oikean totuuden omistaja. Mutta omaa kevätväsymystäni tällainen, ehkä outokin päättelyketju auttaa ymmärtämään. Se on paljon mielenkiintoisempi selitys kuin se kuiva ja järkevä (yksi niistä, joilla kevätväsymystä selitetään), jonka mukaan kevätväsymys johtuu pitkälti siitä, että koska lisääntyvä valo aamulla saa heräämään aikaisin ja illalla olemaan aktiivisempi entistä myöhempään, niin jossakin vaiheessa univelka yksinkertaisesti alkaa näkyä päiväväsymyksenä.

Ja aamuväsymyksenä, ainakin minulla. En kovin mielelläni katsele peilikuvaani kuuden jälkeen aamulla juuri heränneenä. Jos tekisin nyt someen jonkun kivan trendikkään videon itsestäni, sitä ei katselisi erkkikään. Ne (kevät)väsymyksen merkit kun vaan ovat niin vahvoja!

Asia korjaantuu, kunhan tässä hiukan heräilen ja ennen ulkoilua levitän kasvoilleni jotain hiukan väriä antavaa BB-voidetta, aurinkosuojalla ilman muuta. Ilman aurinkosuojaa ei hullukaan lähde näillä keleillä ulos, ei ainakaan kohta 38-vuotias nainen joka haluaa hidastaa uusien iän merkkien ilmaantumista kasvoilleen.

Mutta silti joskus sen teen, salaa. Istahdan hetkeksi ilman aurinkovoidetta ulos aurinkoterassillemme, sen lämpimimpään kohtaan ja käännän kasvoni kohti keväistä aurinkoa, annan sen suloisten säteiden paistaa kasvoilleni. Siihen lämpöön se hetkeksi sulaa, kaikki huoleni ja murheeni ihon vanhenemisesta. Tunnen kuinka iho lämpenee, kuvittelen kuinka ensimmäiset D-vitamiinit jo imeytyvät elimistööni ja nautin.

Ja kun sitten menen sisälle ja katson siihen peiliin, vastaan katsoo terveen punaposkinen, kymmenen vuotta nuorentunut naama. Poskille on ilmaantunut pisamia, niitä joiden peitossa ne nuorena olivat melkein kokonaan heti ensimmäisten aurinkopäivien jälkeen, mutta nyt koko kesän aikana niitä tulee vain muutamia. Mutta ne vähätkin riittävät tekemään kasvoista hehkeämmät, pirteämmät, nuoremmat.

Pettävä auringon vaikutus kestää kuitenkin vain vähän aikaa, ja petollista se on ennen kaikkea siksi, että pinnan alla se aiheuttaa tuhojaan ja vain nopeuttaa sitä niin pelättyä vanhenemista. Mutta siitäkin huolimatta, hetken huuma saa minut aina pauloihinsa ja varastan itselleni sen pienen katoavan hetken. Siitäkin huolimatta, että tiedän mikä on sen hinta.


Mutta emmekö me usein muutenkin elämässä toimi juuri samalla tavalla? Hetken huuman ja mukavuuden varassa ja perässä, pitkäkestoisista seurauksista välittämättä. Poltamme tupakkaa tai pilveä, syömme karkkia, pullaa tai liikaa kananmunia, ahdamme itseemme alkoholia ja ties mitä muita päihteitä, etsimme ensirakkauden hurmaa yhä uudelleen vastuistamme kuten olemassaolevasta perheestä välittämättä, jäämme sohvanpohjalle tuijottamaan lempisarjojamme sen sijaan että lähtisimme jumppatunnille pitämään kehostamme huolta.

Listassa on melko epäloogisesti lueteltu todella huonoja elämäntapoja ja valintoja sekä harmittomampia pikkusyntejä, mutta periaate on sama: järkevien, omaa kokonaishyvinvointiamme pitkäkestoisesti parantavien valintojen tekeminen on uskomattoman vaikeaa. Kun tekee mieli sitä suklaakakkua, on hirveän vaikea tyytyä sellerinvarteen ja ajatella, että kyllä tästä selleristä saan irti paljon enemmän vitamiineja, kuituja ja mikroravinteita, jotka auttavat kehoani taistelussa solumutaatioita, haitallisten bakteerien hyökkäyksiä ja vanhenemista vastaan.


Tätä kirjoittaessani huomaan, että lupaavasti alkanut auringonpaiste onkin vaihtunut pilvipoutaan. Valo on silti edelleen voimallinen, sitä ei paksuinkaan pilvimassa voi enää estää, onhan vihdoin kevät!

Meidän aamuissamme kevät tarkoittaa sitä, että selviämme ulos paljon aikaisemmin kuin talvella. Saatamme onnistua olemaan pihalla jo kohta yhdeksän jälkeen, yleensä viimeistään kymmeneltä. Meille, hitaisiin aamuihin tottuneille se on aikaisin.

Ja sitten on koko ihana pitkä valoisa päivä aikaa olla ulkona. Läträtä kuralätäköissä, leikkiä viimeisissä lumiläikissä ja -kasoissa...




...kävellä lähimetsässä ja kuunnella lintujen yhä voimistuvaa laulua (kuulimme ensimmäisen peipposenkin eilen!), käydä puistossa, pyöräillä, haravoida, tehdä hiekkakakkuja, käydä heittelemässä keppejä sulamisvesien täyttämään jokeen...




Päiväkävelyihin on tullut taas uusi ulottuvuus, kun pyörät otettiin talven jälkeen esiin. On ihan eri asia kävellä tunnin lenkki pyöräilevän kuin kävelevän neljävuotiaan kanssa. Pienillä jaloillaan hän nimittäin tunnissa kävelee ehkä pari kilometriä, kun taas pyörällä pääsemme ainakin tuplamatkan samassa ajassa. Vaikka ne säät ovatkin välillä tätä, kuten toissapäivänä...

Siellä jossakin edellä ne isommat pyöräilevät...

Oi tätä kevättä, mitä kaikkea ihanaa meille suotkaan - jos on väsymystä ilmassa, niin sitäkin enemmän myös innostusta ja pieniä suuria onnen hetkiä! Ja se jos mikä tekee kasvoista kauniit, olkoon ikä ja vireystaso mikä tahansa.



PAROLA DEL GIORNO: la stanchezza di primavera = kevätväsymys La stanchezza di primavera è causato principalmente dall`aumento delle ore della luce. = Kevätväsymys johtuu pääasiassa lisääntyneestä valon määrästä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Triplaonni joka sai alkunsa Pasilassa

Vastasyntyneestä kiukuttelijaksi - "kiukuttelu" on tärkeä etappi lapsen kehityksessä

Miksi kaksi on ideaali lapsiluku ja pyykkikone ei ole tehnyt meistä onnellisempia