Huonoja uutisia

Uutisten katsominen on tätä nykyä raskasta. Huonoja uutisia näytetään niin paljon, hyviä niin vähän. Tein jokin vuosi sitten päätöksen, etten katso enää televisiouutisia, sillä huomasin erityisesti niiden kautta välittyvän pelkkiä huonoja uutisia, sotaa, kaaosta, poliittista kinastelua, rikoksia, kaikenlaista järjettömyyttä mitä kuvitella saattaa.

Jossakin vaiheessa päätin katsoa vain italiankieliset iltauutiset, mutta nopeasti huomasin sen vielä ahdistavammaksi vaihtoehdoksi. Italiassa uutiset vasta synkkiä ja järjettömiä ovatkin! Aina on joku nainen jossain tapettu, joku mies pahoinpidelty, tulva tappanut tai maanjäristyksen jäljiltä jotain vieläkin vinossa. Sitten ovat kaikki sodat ja konfliktit joita maapallolla käydään. Ja ainainen italialainen poliittinen teatteri...

Olen pääsääntöisesti pitänyt kiinni televisiouutisten katselemattomuudesta. Joskus teen poikkeuksen, erityisten suurten ja tärkeiden tapahtumien aikaan tai muuten vain satunnaisesti.  Nyt koronavirusepidemian aikana en kuitenkaan ole katsellut televisiouutisia ollenkaan, vaan olen täysin lehtiuutisoinnin ja nettisivustojen tiedon varassa.

Eilen tein poikkeuksen ja katsoin Rai Unon illan pääuutislähetyksen (kello 21 Suomen aikaa, kello 20 Italian aikaa) alusta loppuun. Liimauduin sohvalle, en saanut katsettani irti televisioruudusta. Sieltä ne taas vyöryivät, kaiken maailman katastrofit ja huonot uutiset suoraan verkkokalvoilleni.

Ensin puhuttiin ainakin kymmenen minuuttia koronasta. Kerrottiin suljetuista kouluista ja eristetyistä lapsista, joiden on annettu purkaa tuntojaan ja ajatuksiaan viruksesta taideterapian keinoin. "Lapset piirtävät pelkojaan pois." Näytettiin piirroksia supersankareista, taloista ja auringosta, ihmisistä ja kukista, kannustus- ja kiitosviesteistä carabinieereille ja muille protezione civilessä (siviilipuolustus) toimiville tahoille, jotka tällä hetkellä on valjastettu koronaviruksen torjuntaan. Kiitos että pidätte meistä huolta ja suojelette meitä!




Sitten poliitikot puhuivat lisää koronasta. Sen jälkeen pari rikosuutista. Maininta Israelin kolmansista vaaleista vuoden sisällä. Kerrottiin poikkeuksellisista sääoloista, jotka edelleen vaivaavat Italiaa. Lisää tuulia, lisää vettä, pohjoiseen lunta ja lumivyöryvaroitus. Vielä yksi rikosuutinen. Ja kuvia Turkin ja Kreikan rajalta ja mereltä Lesboksen saaren lähistöltä, vaeltavia kansanjoukkoja, rajan yli pyrkiviä ihmismassoja, ihmisiä joita kreikkalaiset rajanvartijat työnsivät pitkillä pampuilla takaisin veneisiinsä ja kauemmas merivartioston laivoista. "Don`t come here, we don`t want you here!"

Kiviä aitojen yli heitteleviä maahanpyrkijöitä, kyynelkaasua ja ilmaan ammuttuja laukauksia rajavartioiden puolelta. Lapsia joita roikotettiin näkyvästi sylissä, lähikuva isosta miehenroikaleesta joka retuutti oudossa asennossa elottoman oloista lasta kävellessään kuraisen nurmikon poikki. "Look, we have children here!"Ja vastaus: "Go away, all of you!"

Sitten siirryttiin taas koronaan, haastateltiin epidemiologia ja puhuttiin viruksen taloudelle aiheuttamista vahingoista, epävarmuudesta joka ulottuu jopa grana padano -juuston tuottajiin. Amerikassa on havaittavissa epäluuloja italialaisia elintarvikkeita kohtaan, uutislähetyksessä kerrottiin mutta muistutettiin myös, ettei koronaviruksen tiedetä tarttuvan elintarvikkeiden välityksellä. Sitä eivät kaikki amerikkalaiset kuitenkaan ymmärrä, vaan pelaavat varman päälle.

Liikkuu myös huhuja (tätä sentään ei kerrottu uutisissa!) että jotkut Amerikassa välttelevät jopa Corona-oluen juomista, koska luulevat että merkillä on jotain tekemistä koronaviruksen kanssa. Amerikka, maa jossa kaikki on mahdollista...


Kun uutiset olivat ohi ja suljin television, en voinut hyvällä tahdollakaan sanoa että oloni olisi ollut hyvä vaikka olinkin nyt nähnyt kaikki päivän tärkeimmät uutiset. Päinvastoin. Olohuoneen hiljaisuudessa mieleni oli raskaampi kuin kertaakaan koko päivänä. En muistanutkaan, että televisiouutisten katsominen on henkisesti näin voimiavievää.

Oliko koko lähetyksessä ollut yhtään hyvää uutista? Korona joka leviää leviämistään. Maskiin pukeutuneita ihmisiä, jopa toimittaja ja haastateltava esiintyivät maskeissa. Rankkasateita ja myrskytuulia. Levottomuuksia, kansainvaelluksia, uudelleen nousseita rajoja joiden molemmin puolin halutaan epätoivoisesti mutta toisilleen vastakkaisia asioita: toisella puolella sisään ja toisella kaikin keinoin pitää tulijat ulkona. Rikoksia, poliittista levottomuutta, pelkoa, sairautta.

Tämäkö on maailmamme, tällainenko se todella on? Nämäkö ovat niitä uutisia, joita uutistoimistot valitsevat meille välitettäväksi ja katseltavaksi, eikö hyvistä uutisista nähdä vaivaa kertoa?

Jos terveydenhuollon professori Hans Rosling ja erinomaisen nerokkaan Faktojen maailma. Asiat ovat paremmin kuin luulet -tietokirjan (Otava 2018) kirjoittaja eläisi vielä, hän pudistelisi nyt päätään. Totta kai hänkin olisi huolissaan uudesta koronaviruksesta, siitä täytyykin hiukan olla eikä WHO ole turhaan antanut ohjeistustaan kokonaisten koulujen asettamisesta karanteeniin ja muista yliampuviltakin tuntuvista varotoimista (joita Suomessa mitä ilmeisimmin ei haluta kuunnella). Mutta huonojen uutisten virran keskellä Hans Rosling muistuttaisi, että moni asia on nyt paremmin kuin koskaan.



Maailma vain vääristyy ihmisen silmissä, sillä meillä on pelko-, hätä-, ylisuoruus-, yleistämis- ja kohtalovaistomme. Ja lisäksi vielä ainoan näkökulman vaisto. Näihin Rosling esittää lääkkeenä faktatietoisuutta: lapsikuolleisuus on romahtanut, tarttuviin tauteihin kuolevien määrä on romahtanut, äärimmäinen köyhyys on vähentynyt dramaattisesti. Luonnononnettomuuksissa vuosittain kuolleiden määrä on vähentynyt alle puoleen entisestään (ei siis suhteellinen osuus, vaan kuolleiden määrä de facto).

Jopa väestöräjähdys, viivasuoralta kasvulta näyttävä syntyvyyden kasvu eli kaikkien nykyongelmien alkusyy ja syventäjä sekä tulevaisuuden suurin uhka, on vääjäämättä ratkeava itsestään, Rosling väittää. Siemen väestön määrän laskuun kääntymiseen on jo kylvetty, nyt on vain odoteltava että tapahtumien kulku saavuttaa sen pisteen, jossa se tapahtuu ( noin kolmen sukupolven päästä eli vuoden 2060-75 tienoilla).

Lasku tapahtuu siksi, että ylivoimainen enemmistö maailman perheistä hankkii tällä hetkellä ja erityisesti tulevaisuudessa Intian ja Afrikan tapaisissa väestörikkaissa maailmankolkissa kaksi lasta, kun terveydenhuollon kehityksen ja varallisuuden kasvun takia ei enää tarvitse hankkia kuutta "varmuuden vuoksi". Suurperheet ovat jäämässä marginaaliin, ja suuri enemmistö on se joka ratkaisee asioiden isot linjat.

Lasten määrä on tällä hetkellä maailmassa 2 miljardia. Vuonna 2100 sen on ennustettu oleva - samat 2 miljardia. Väestön kasvuvaikutus tulee aikuisista ja vanhuksista, niistä jotka ovat jo syntyneet ja elävät elämänsä loppuun.

Faktatietoisuus on sitä, että osaa huomata erään tärkeän seikan: tieto pahoista tapahtumista tavoittaa ihmiset paljon helpommin kuin hyvät uutiset; kun asiat muuttuvat paremmiksi, emme useinkaan kuule niistä jolloin maailmankuvasta tulee helposti kielteinen. Televisiouutiset ovat tästä hyvä esimerkki.

Aiheesta ja Roslingin kirjasta olen kirjoittanut blogiin myös tekstin Miksi kaksi on ideaali lapsiluku ja miksi pyykinpesukone ei ole tehnyt meistä onnellisempia.
Myös uutisahdistuksesta olen kirjottanut blogiin ennenkin, käy lukemassa esimerkiksi teksti Uutisahdistusta, ilmastoahdistusta, lapsiahdistusta.


Hyviä uutisia tapahtuu maailmassa siis jatkuvasti, mutta uutiskynnyksen ylittävät useimmiten vain huonot uutiset. Ketään ei kiinnosta hidas edistys tai kulissien takana tapahtuneet parannukset asiaan jos toiseen, vaan kaiken huomion vievät uudet virukset, äkilliset katastrofit, kaikenlaiset uhkat ja hätätilanteet. Sellaisia me ihmiset olemme. Janoamme draamaa ja rakastamme jännitystä. Ainakin niin kauan kuin se pysyy uutisissa, eikä kosketa omaa elämää.

Tänään en aio avata televisiota uutisten aikaan. Kokemus eilen oli aivan liian uuvuttava ja surullinen. Sen minkä maailmasta haluan tietää, luen lehdistä, sillä silmien eteen elävinä kuvina vyöryvänä se on aivan liikaa jotta sitä voisi sydän pakahtumatta katsella. Ei ole ihme, ettei minusta koskaan tullut ulkomaantoimittajaa, vaikka joskus nuoruuden villeinä päivinä niin haaveilinkin, niinä nopeasti ohimeneviä hetkinä kun uskoin että minusta olisi johonkin suureen ja rohkeutta vaativaan (lue aiheesta kirjoittamani teksti Jos ei lähde, voi katua loppuelämänsä).

Mitä olisin maailmalla raportoidessani tehnyt, särkenyt sydämeni kaiken hädän ja pahuuden edessä, jota olisin nähnyt? Vai tarttunut niihin hyviin uutisiin, joista puuttuu raflaavuus eivätkä ne kiinnosta ketään?


PAROLA DEL GIORNO: telegiornale (m) = televisiouutiset 

Italian koronavirustilanne 2.3.2020 klo 18:

1835 tautitapausta, joista

52 kuollutta
927 kotikaranteenissa
742 sairaalahoidossa
166 tehohoidossa
149 taudista parantunutta

Kommentit

  1. minäkin luen vaan nettiuutisia. Yhteen aikaan kattelin muidenkin maiden uutisia kuten Sisilian uutisia, siellä oli usein ihmeellisiä sääilmiöitä kuten jotain minihurrikaaneja yms. Kovat myrskyt on ihan selvästi yleistyneet joka maassa. Hyviä uutisiakin on mutta ne pitää erikseen etsiä esim. eläimiin ja muotiin liittyvät uutiset on yleensä rennompia kuin ne muut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta mitä kirjoitat, että hyviä uutisia pitää oikein etsimällä etsiä uutisvirrasta! Mutta niitäkin on, onneksi, kunhan ne vain löytää. Ja tv-uutislähetyksissäkin yleensä jokin loppukevennys eli vähän kevyempi aihe. Säähän liittyen huonoja uutisia nykyään tuntuu tulevan vähän liikaakin, eilen taas joku hurrikaani Amerikassa ja Italiassa sää on pidemmän aikaa ollut ihan sekaisin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Kesäilta Haltialan auringonkukkapelloilla. Niin kauan kuin on auringonkukkia, on myös toivoa.

Helsinki-Rooma, 4. matkapäivä: Italian aurinko ja uusi koronatodellisuus

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?