Some, aikasyöppö - puhelin kädessä on vaikea sanoa lapselle, että älä taas ole kännykällä

Otavamedian blogipäivillä Tennispalatsissa.
Milloin viimeksi katsoit kännykkääsi? Korkeintaan viisi minuuttia sitten, veikkaan. Jos enemmän kuin varttitunti sitten, voit jo onnitella itseäsi. Jos yli tunti sitten, olet varmaan juuri herännyt tai sitten ollut töissä, jossa kännykkää ei voi käyttää - tai sitten olet vielä vapaa somen ikävimmästä ominaisuudesta, aikasyöppöydestä.  

Minun viimeisimmästä kännykänvilkuilustani on nyt kolmekymmentäviisi minuuttia, tarkistin ajan kellosta. Sen jälkeen en ole vilkuillut, koska kännykkä on latauksessa. Ja myös koska olen juuri ollut koulutuksessa, joka sai minut ajattelemaan uudelleen some-käyttäytymistäni. Kännykkä jää rauhaan minulta nyt useammin kuin ennen.


Olen tällä viikolla ollut oikeastaan kahdessa koulutuksessa. Nyt haluan jakaa oppejani eteenpäin. Toinen oli ilmainen nettikoulutus, jossa neuvottiin miten tienata blogilla 100 000 euroa vuodessa, toisessa miten tulla suositummaksi Instagramissa.

Ensimmäinen on blogini teemat ja toimintatavat huomioon ottaen niin epärealistinen tavoite, ja sama pätee varmasti suurimpaan osaa suomalaisia blogeja, että melkein tekisi mieli olla kertomatta enempää. Into tyssäsi jo siihen, kun luennolla kuultiin että "päiväkirjamaisella ajatustenvirtatyylillä bloggaaminen ei tuo tuloja", vaan teksti täytyy tehdä huolella, muokata, editoida ja hakukoneoptimoida (kuinka inhoankaan tuota sanaa)huolellisesti.

Kiitos ja näkemiin, se siitä sitten, vaikka oikeasti uskonkin että edellä mainittu ei ole ainoa tie tienesteihin, sataantonniin ehkä mutta kuka nyt sellaisista summista oikeasti haaveilee, en minä ainakaan.

Mutta kerron kuitenkin, miten sen 100 000 voi saavuttaa. 1) Palkkaamalla henkilökohtainen blogivalmentaja 2) rajaamalla blogin aihe hyvin tarkkaan 3) huomaamalla että itsestään ei saa kirjoittaa vaan sinusta, lukijasta, 4) kehittämällä itsestään rautaisen ammattimainen ja luotettava blogipersoona 5) hankkimalla affiliate-linkkejä (eli suosittelulinkkejä joiden kautta tienaa) ja jokin tuote, jota blogin kautta myy. Esimerkiksi opas siitä, kuinka tienata isoja summia blogilla.

Toinen tavoite eli instamenestys oli luennon aiheena Otavamedian blogipäivillä toissapäivänä keskiviikkona. Luennon aiheesta piti somevalmentaja Emmi Lehtomaa ja se olikin aikamoista tykitystä, hurjasti innostuneita ja varmasti toimivia neuvoja, jos niistä ottaa onkeensa.

Optimoi sisältö! Tägää storyissä! Saa seuraajat jakamaan sisältöäsi eteenpäin! Ole kiinnostava somepersoona! Korosta kolmea tärkeintä ominaisuuttasi ja arvoasi! Rajaa aiheesi kolmeen ydinteemaan! Valitse ensisijainen sisältötyylisi ( inspiraatio, motivointi, opettava, viihde vai keskustelun herättäjä)! Erotu olemalla aktiivinen ig tv:ssä! Muista, ettet kirjoita vain ihmistä varten, vaan myös robottia varten!

Lyhyesti sanoen: Kirkasta somebrändisi, joka luennon varsinainen aihe olikin.


Blogipäivillä Tennipalatsin Wine & Movies -baarissa nautittiin pikkusuolaisia,
joissa oli mm poroa, kukkakaalia ja mätiä. 

Aihe oli kiinnostava, vaikka tavoitteeni ei ole olla supersuosittu Instagram-persoona (taas puhun vain itsestäni...). Somebrändini on kaikkea muuta kuin kirkas, mutta on alkanut tuntua että saakin olla.  Olen nimittäin ohuen instakokemukseni perusteella huomannut, että kirkas somebrändi ja tuhannet seuraajat vaatisi - jatkuvaa somessa oloa! Some on järkyttävä aikasyöppö, silloin sen vasta huomaa kun jää kiinni esimerkiksi Instagramin koukkuun. Sitä huomaa vähän koko ajan haparoivansa puhelinta pöydältä tai taskusta, tarkastanpa nyt nopeasti vain, että kuka on tykännyt ja ketä pitää kommentoida, onko tullut viestejä ja mitä muut ovat postanneet. Nopeasti, ennen kuin postaukseni hukkuu instan feediin eikä sitä mikään algoritmi enää löydä Ihan nopeasti vain, vielä tämän kerran, sitten en enää vähään aikaan katso. "Vähään aikaan" tarkoittaa yleensä varttia, puolta tuntia.

Nyt kun olen tämän huomannut, olen nopeasti pyrkinyt koukusta eroon. Kuinka voin opettaa lapselleni, että älä taas ole kännykällä, jos itse koko ajan olen? Kuinka voin olla vastuullinen mediataitojen opettaja, jos oma esimerkkini on mitä on? Kuinka voin olla läsnä lapsilleni ja elämässäni, jos olen koko ajan somessa? Mediakasvatus on koko ajan tärkeämpi osa-alue lapsen kasvattamisessa, ja on tärkeää etteivät vanhemmat itse ole hukassa näiden asioiden kanssa.

Ja ennen kaikkea: mitä ihmettä siellä somessa koko ajan teemme? Emme ainakaan elä elämäämme. Tärkein neuvo joka Lehtomaan luennolla tuli vastaan, olikin seuraava: oikea elämä ei ole somessa. Pidä taukoja. Pidä somevapaa päivä, sulje puhelin, keskity elämään. Itse voisin jatkaa: älä mene mukaan siihen jatkuvasti kiihtyvään somemaailman imuun, joka lopulta voi tuhota sinut.

Eilen illalla kuuntelin mielenkiintoista kirjailijakeskustelua Akateemisessa kirjakaupassa. Paikalla oli neljä kirjailijaa, Anna-Kaarina Hakkarainen, Malin Kivelä, Antti Rönkä ja Suvi Vaarala, ja he keskustelivat aiheesta "Ajan ilmiöitä" Sinikka Vuolan johdolla. Heillä oli paljon hyviä ja mielenkiintoisia ajatuksia, ja erityisesti yksi on jäänyt kirkkaana mieleen, juuri tähän aiheeseen sopiva: Malin Kivelän näkemys kirjallisuuden merkityksestä tässä ajassa. Kirjallisuus ja kirjailijana olo on viimeinen linnake, jossa saa olla hidas, hän sanoi. Voi rauhassa hautautua vaikka vuosiksi miettimään pilkun paikkaa, ei ole kiire minnekään.

Anna-Kaarina Hakkaraisen, Suvi Vaaralan, Antti Röngän ja Malin Kivelän
uutussteokset Akateemisessa kirjakaupassa.

Se on niin totta! Ja siksi rakastan niin paljon kaunokirjallisuuden kirjoittamista. Hyvä ystäväni sanoi minulle vastikään: Oletko varma, ettei kirjailijuutesi huku somen glittermaailmaan, joka etsii vain nopeaa  ja pinnallista viihdettä? 

Niin, olenko varma, en tiedä. Voi olla että hukkuu, mutta juuri siksi tämän blogin pitäminen juuri sellaisena kuin se on aina ollut, proosallisena ja rönsyilevänä, on minulle tärkeä yritys pitää kaunokirjallisuuden henkeä pinnalla myös blogimaailmassa. Ettei kaiken tarvitse olla nopeaa, viihdyttävää, brändättyä ja pinnallista. Voi myös olla hidas, voi kirjoittaa kilometrikaupalla tekstiä ja miettiä mikä sana tai sanamuoto kuulostaa kaikkein kauneimmalta. Vaihtaa pilkun paikkaa, olla laittamatta, jatkaa virkettä vielä vähän vaikka hakukoneoptimoinnin oppien mukaan pitäisi laittaa jo piste.

Jos blogimenestyksen (tai minkään muunkaan menestyksen) hinta on jatkuva somessa oleminen, niin olen mielummin menestymättä. Keskityn siihen, mikä on oikeasti tärkeää: fyysinen maailma ympärillä, lasten ojentuvat kädet, aurinkoinen talvipäivä ulkona, sanat jotka piirtyvät tietokoneen näytölle ja joista muodostuu ihmiselle, ei koneelle kirjoitettua tekstiä, ei ehkä hakukoneoptimoitua ja brändättyä mutta ainakin aitoa ja sellaista, joka oikeasti tuottaa iloa minulle - ja toivottavasti myös sinulle, joka tätä luet.

Emmi Lehtomaan luento blogipäivillä oli innostava ja kiinnostava.
Onko somebrändini  ja imagoni tarpeeksi kirkas? Sitä sopii miettiä! =) 


PAROLA DEL GIORNO: rete sociale (f) = sosiaalinen verkosto,  tosin italiassa käytetään usein englanninkielistä termia social network.

Kommentit

  1. Hyvä teksti! Ja niin totta! Toi instamaailma on ihan käsittämätön. Se ei nuku koskaan ja, tosiaan jos haluaisin "menestyä", pitäisi ihan koko ajan kommentoida, tykätä ja julkaista. Huomaan myös itse, että välillä olen tosi huono esimerkki lapsille ja tiedostan, että insta ja muu some koukuttaa ja aiheuttaa riippuvuutta. Haluanko muistaa tästä vuodesta lapseni kävelemään oppimisen, ensimmäset sanat, koululaisen onnistumisen ja 3-vuotiaan mielikuvituksen höystämät tarinat vai sen, montako seuraajaa ja tykkäystä sain somessa? Ei ole vaikea vastata. Mutta silti sanon sinullekin, nähdään taas siellä somessa ;) Tuohan se paljon myös hyvää, kun vaan löytäisi sen kultaisen keskitien. T. Sari / pikkuleijonatblogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Sari ja kiva että samaistut tekstiini! Kirjoitat niin hyvin, että mielummin noita oikeita asioita tästä elämänvaiheesta haluaa muistaa kuin sometykkäyksiä. Mutta totta kai nähdään taas somessa, en ole sieltä kokonaan poistumassa! Yritän vain etsiä sitä kultaista keskitietä... Sieltä saa myös paljon hyvää, esimerkiksi sinut ja monet muut uudet kivat ihmiset elämään!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kukat haudalla eivät ilahduta ketään - viethän vanhemmillesi kukkia kun he vielä ovat elossa

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Miksi tehdä piparitaikina itse, vaikka valmistaikinoitakin on?

Oi Suomi on - vain yksi on juhlista poissa

Kaksikulttuurisesti yhdessä, onnellisesti Suomessa