Aino Leppänen: Positiivinen yllätys - romaani teiniraskaudesta paljastaa, että ehkäisyvalistuksessa on petrattavaa

Aino Leppäsen Positiivinen yllätys -esikoisromaanin kansi on hempeän kaunis. 
Haahuilin pari viikkoa sitten kirjakaupassa, kuten usein haahuilen, silmäilin uutuuskirjoja ja metsästin tapani mukaan takakansista sanoja "autofiktiivinen" tai "kirjoittajan omiin kokemuksiin perustuva". Autofiktio kiinnostaa, sattuneesta syystä. 

Tummanpuhuvien kirjankansien seasta silmiin pomppasi vaaleanpunaisen sävyinen, sinisten lappuhaalareiden koristama kansi. Kun tarkemmin katsoi, siinä erottui myös pikkuruiset lastenvaunut, haikara nyytteineen ja pallovatsainen nainen. Kirjan nimi vahvisti mielikuvat: Positiivinen yllätys.

Aino Leppäsen esikoisromaani alkaakin juuri sillä, yllätyksellä. 17-vuotiaan lukiolaisen koulupäivä keskeytyy, kun hän ystäviensä kannustamana uskaltautuu terveydenhoitajan pakeille raskaustestiä tekemään - ja yllättyy. Positiivinen, sanoo testi, ja nuoren tytön elämä muuttuu peruuttamattomasti.

Seuraa tuhansien tunteiden ristituli ja mielipiteet, jotka sinkoilevat joka suunnasta: Missä se abortti tehdään, kysyy uhkaavasta isoäitiydestä hämmentyvä Ainon äiti neuvolan ensikäynnillä. Mutta onneksi äidin linja on pohjimmiltaan sama kuin aviomiehensäkin, mikä onnekas tyttö Aino onkaan: kyllä me molemmat sinua tuetaan, oli päätöksesi mikä tahansa.

Sitten kai sitä täytyy tehdä abortti, myötäilee lapsen isäkin, yhdeksäntoistavuotias Miika, todellinen töykimys isäksi muuten, se paljastuu koko ajan paremmin kirjan myötä. Vai mitä sanotte kommenteista kuten: En minä halua isäksi näin nuorena. Ja kun Aino sanoo, ettei halua tappaa lasta vatsaan, poika vastaa että Vittu se mikään ihminen vielä ole vaan kasa soluja. 

Ja kun lapsi syntyy, keskustelu ei jatku kovinkaan paljon kypsempänä: vanhemmat eivät ole enää yhdessä, mutta kun Aino pyytää Miikaa osallistumaan edes vähän, vastaus on että itsehän tähän halusit, kotileikkejäsi leikkimään.
- En minä olisi halunnut lasta, sinä minut tähän pakotit!
- Ei sinua kukaan pakottanut seksiä harrastamaan!
- Ei se seksi sinun kanssasi kyllä niin hyvää ollut, että olisi varsinaisesti edes haluttanut.
- Kukahan sitä sitten halusi harrastaa, kun ei se minullekaan niin tajunnanräjäyttävää ollut.
- Vittu hajoa aamuihis.  (s.163)

Ainon päätös pitää lapsi on yllätys monelle; oletusarvona on, että teini päätyisi keskeyttämään raskauden. Ennakkoluuloja nuoresta äidistä siis on, mutta kirja ei onneksi keskity pelkästään mässäilemään niillä. Tarina on ennen kaikkea tarina yksin odottavasta äidistä, hyvin nuoresta äidistä, ihmisestä joka on joutunut vastuulliseen tilanteeseen liian varhain. Mutta selviytyy, kasvaa tehtäväänsä ja huomaa, että vauvan saaminen onkin onni eikä kauhistus:
Miten olinkaan onnistunut puristamaan ulos jotain noin kaunista ja täydellistä? Tämä lapsi oli kiistatta koko maailman kaunein tyttövauva. Samassa huomasin kyyneleiden sumentavan näkökenttäni. Rakkaus lainehti sydämestäni yli äyräiden ja lämpö levisi koko vartalooni. Kuinka onnekas olinkaan! (s. 102) 

Kirja on liikuttavan todenmukainen, lähes päiväkirjamainen tilitys siitä, miltä tuntuu kun yhtäkkiä joutuu odottamattomaan tilanteeseen, kauas omista puitteistaan ja ikätovereidensa elämästä. Tarinaa lukiessa miellytti ajatus siitä, että kirja on niin omakohtainen - fiktiona luettuna teksti olisi tuntunut ehkä jopa epäuskottavalta siksi, että joissakin kohdissa nuoren ihmisen ajattelu äidiksi tuloon liittyvistä lukemattomista asioista on tosiaan niin lapsellista. Mutta onko tuo nyt ihme, seitsemäntoistavuotias on lapsi itsekin.




Omaelämäkerrallisuudessaan kirja on oivallinen kurkistus seitsemäntoistavuotiaan sielunmaisemaan. Suosittelen tämän lukemista kaikille teini-ikäisten vanhemmille! Sen verran paljonpuhuva ja pelottava on kohta, jossa valaistaan nuorenparin politiikkaa ehkäisyasioissa. Miika ei halunnut kondomia, koska sen käyttö "tuntui ikävältä"; jos lapsi tulisi, se tulisi. Myöhemmin Miika oli kyllä alkanut puhua e-pillereiden hankkimisesta, mutta emme olleet ehtineet hommata niitä. (s. 26 ) 

Kun isä kuulee raskaudesta, ensimmäinen kommentti abortin ehdottamisen jälkeen on, että muista sitten synnytyksen jälkeen alkaa treenata ettet jää valaaksi sillä en halua valaan kanssa seurustella ja meidän vauvalle sitten pelkkää merkkivaatetta ylle. Kaikkea muutakin kakkaa Aino saa lapsensa isän suusta kuulla. Millaisia poikia sitä oikein onkaan olemassa, ovatko kaikki yhdeksäntoistavuotiaat noin epäkypsiä.

Ero odottavien vanhempien välillä tapahtuu viesteillä, samoin nimiasiat ja mielipiteet huoltajuuden järjestämistä tekstiviesteillään. Muutoin isä käy paikalla lähinnä kääntymässä ja tuskin uskaltaa pitää tytärtään hetken sylissä, kun oikein pakotetaan. Jos lapsi tulee, se tulee - ja sitten kun se tuli, isä liukenee paikalta. Mahtavaa. Apua, kaikki teinien vanhemmat, antakaa lapsillenne parempaa ehkäisyvalistusta, myös ja etenkin pojille!



Paitsi osoitus siitä, miten hataraa nuorten vastuullisuus ehkäisyssä ja isyydessä saattaa olla, kirja on kiinnostava kurkistus raskausaikaan, synnytykseen ja pikkuvauva-aikaan. Niistä kerrotaan kirjassa yksityiskohtaisesti, lähes dokumentoiden.
Päivät kuluivat. Nousimme aamulla milloin mihinkin aikaan. Vaihdoin ensitöikseni vauvan vaipan ja siirryimme olohuoneeseen syömään. Imetys sujui jo kohtalaisesti, mutta annoin silti tarvittaessa lisämaitoa tuttipullosta. --- Yleensä aamupalan jälkeen tyttö nukahti uudelleen, joten minäkin yritin vielä köllötellä. Asettelin vauvan rintani päälle masulleen ja kuuntelin hänen tuhinaansa. --- Öisin vauva herätti minut keskimäärin neljä kertaa. Aina kun hän heräsi, laitoin sängyn vieressä olevan imetysvalon päälle ja nostin tytön pinnasängystä viereeni. (s.123)

Kaikkein kiinnostavin kohta kirjassa mielestäni on synnytys. Romaaneissa liian harvoin kuvataan synnytyksiä, ja Positiivisessa yllätyksessä kuvausta on 20 sivun verran, jokaisen luin ahmien. Synnytyskertomus on yksityiskohtainen ja dokumentaristinen mutta myös tunteellinen, kuten koko kirja. Teiniraskauden leima seuraa sairaalahuoneen ammeeseen asti:
Lämmin vesi todella lievitti tuskaa ja otin rennon asennon. ---Kätilö viritteli jälleen keskustelua.
- Aiotko sinä Aino pitää tämän lapsen? (s. 92)

Kirja on sujuvasti kirjoitettu, helppolukuinen ja oivallista lukemista kaikille odottaville ja tuoreille äideille. Sen lukee hyvin vaikka imetyksen lomassa, viihdyttävänä ja tarvittaessa vertaistuellisena kertomuksena siitä, mitä tapahtuu kun raskaustesti näyttää positiivista yllätystä.

Aino Leppänen: Positiivinen yllätys
Docendo 2019
192 sivua
Lainattu kirjastosta.

Piditkö lukemastasi? Kommentoi tekstin perään tai jaa teksti alla vasemmalla olevan jakolinkin kautta myös muille!

PAROLA DEL GIORNO: gravidanza in adolescenza (f) = teiniraskaus

Kommentit

  1. Iso sydän tälle arvostelulle! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa jos oli mieluinen! Sydän myös kirjalle, pidin siitä se sen rehellisestä elämänmakuisuudesta todella paljon.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Miksi tehdä piparitaikina itse, vaikka valmistaikinoitakin on?

Kukat haudalla eivät ilahduta ketään - viethän vanhemmillesi kukkia kun he vielä ovat elossa

Vastasyntyneestä kiukuttelijaksi - "kiukuttelu" on tärkeä etappi lapsen kehityksessä

Oi Suomi on - vain yksi on juhlista poissa