Italiassa carnevale ja San Valentino, Suomessa ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai - juhlien sekamelskapäivä

Laskiaispullia. 

Helmikuun saapuessa yhtäkkiä tuntuu, että kevät pukkaa päälle hengästyttävällä vauhdilla. Tunnetta varmaan vauhdittaa se, että ystävänpäivä ja laskiaisunnuntai sattuvat tänä vuonna samalle päivälle; lisäksi eletään italialaista karnevaaliaikaa, il carnevale, joka on vastine Suomen laskiaisajalle. (Lue italialaisesta carnevalesta esim. viime vuoden postauksesta Hyvää laiskiaista - ja tyyneyttä ja rauhallisuutta! (Koronaviruksesta osa 2)

Nämä kevään ensi merkit yhdistettynä huikeaan auringonpaisteeseen ja talitiaisten sekä pikkuvarpusten aloittamaan varovaiseen lauluun saa aikaan sen, että melkein pelkään juhannuksen kohta jo rynnivän päälle. 

Tänä aamuna minuun iski Italia-ikävä. Ehkä se johtui siitä, että söimme aamiaiseksi pitkästä aikaa voisarvia crema pasticcera -kreemillä, italialaisten kahviloiden vakiovoisarvitäytteellä. Valmistin sitä eilen illalla ystävänpäivän aamun juhlistamiseksi, ja hyvältä maistui vaikka turhan makeaa olikin näköjään pysyvästi muuttuneelle makuaistilleni (pakko oli ottaa pari oliivia aamupalan lopuksi huuhtoakseni ällön makean jälkimaun suustani). 

Rooma-ikävä iskee aina kun kevät alkaa osoittaa ensi merkkejään. Monesti pääsiäisen tienoon olemmekin Italiassa viettäneet, mutta tänä keväänä jää myös se välistä. Pikaiset pyrähdykset Roomaan ovat mennyttä aikaa, nyt olemme iloisia jos kerran vuodessa edes pääsemme Italiassa käymään. 

Ikävän laukaisijaa on vaikea kohdentaa tai määritellä. Ehkä se on jokin tuoksu ilmassa, kevätauringon ensi lämpö kasvojen iholla, ajatus katukahvilaan istahtamisesta ja cappuccinon aromin nenään purjehtimisesta. Tulppaanit. Valo. Muistot kaikista niistä edellisistä keväistä, jolloin ollaan matkustettu Italiaan ja otettu varaslähtö lämpöön, valoon ja vihreyteen.

Tämän vuoden laskiaissunnuntai on niin täynnä merkityksiä, että melkein menee niistä kaikista sekaisin eikä tiedä mitä pitäisi tehdä. Ruusuja ja laskiaispullia, pulkkamäkeä ja romantiikkaa, karnevaalinaamioita ja koronaa.

Aamiaispöydässä oli myös ruusuja ja tulppaaneja. Onhan myös ystävänpäivä, eikä yksikään italialainen mies tänä päivänä jätä ostamatta ruusuja puolisolleen. Italiassa ystävänpäivä on enemmän rakastavaisten kuin ystävyyden juhla, ja mekin olemme yleensä käyneet ravintolassa syömässä ystävänpäivän kunniaksi. Tänä vuonna sekin asia on toisin, tietenkin. Korona-aikana ravintolassa käymisestäkin on tullut riski ja turha kodin ulkopuolinen meno. 

Siispä syömme romanttisesti ja hyvin kotona illalla lasten kanssa (pizzaa ja melanzane alla parmigiana -munakoisovuokaa) ja juhlimme ystävänpäivää tekemällä laskiaispullia ja askartelemalla ystävänpäiväsydämiä sekä tietenkin ulkoilemme, sillä täytyyhän pulkkamäkeen juuri tänään ehtiä mutta mielellään johonkin sellaiseen mäkeen, jossa ei ole puolta muutakin Helsinkiä paikalla ja turvavälien pito onnistuu - mikä juhlien, ajankuvien ja merkitysten kakofonia! 

Ystävänpäiväpizza

Perinteisesti laskiainen eli carnevale on ollut paastoon laskeutumisen juhla. Italiassa karnevaaliaika alkaa lihavana torstaina, il Giovedi grasso, joka nimensä mukaisesti viittaa mässäilyyn. Giovedi grassoa seuraava sunnuntai on karnevaalin pääpäivä ja se on siis tänään. 

Karnevaali loppuu laskiaistiistaihin eli Martedi grassoon, jonka jälkeen siis perinteen mukaan pitäisi elää niukasti ja nautinnoista luopuen neljäkymmentä päivää eli pääsiäiseen asti. 

Karnevaalia seuraava lihan kurittamisen ja herkuista luopumisen ajanjakso näkyy juhlan nimessäkin. Carnem (lat.), carne (ital.) = liha, levare (lat., ital.) =luopua, ottaa pois, tarkoittaa kirjaimellisesti lihasta luopumista. 

Nykyisin paasto on katolisessa kirkossa yhä enemmän muuttunut tarkoittamaan hengellistä paastoa tai muuten vain nimellisistä asioista luopumista tai sitten esimerkiksi kirkon hyväntekeväisyyteen osallistumista. Yhä harvempi paastoaa ruuasta tai nautintoaineista.

Vaikka juuri nyt lihasta luopuminen olisi enemmän kuin loistava tapa paastota. Itse en ole koskaan paastonnut pääsiäisen alla, mutta jostakin syystä juuri nyt ajatus kiehtoo enemmän kuin koskaan. Minulla on vielä kaksi päivää aikaa eli laskiaistiistaihin aikaa päättää, alanko paastota lihasta ja miksei monesta muustakin ympäristölle tai terveydelle vahingollisesta ja turhasta suuhunpantavasta, esimerkiksi alkoholista, kahvista tai maitotuotteista.  

Mutta siihen asti: laskiaispullia, Baileys-suklaata ja rosè-viiniä ystävänpäivän ja carnevalen kunniaksi, ja espressot päälle! 


Laskiaissunnuntai-ystävänpäivän ulkoilut
meren jäällä Seurasaaren ympäristössä.


Pulkkamäkeenkin päästiin
eikä ketään muita meidän lisäksi ollut
lähettyvillä.



Kommentit

  1. Alkoi tehdä mieli ihan älyttömästi tuota suklaata vaikka en ole edes koskaan maistanut;D Bailey'stä toki juonut, ehkä siksi, on hyvää. Italia, tuo autoilun kaaos ja yhteiskunnallisen sekasorron ykkösmaa!! ;D Olen aina ihmetellyt Italian koko järjestelmää missä mafialla on aivan järjetön ote yhteiskunnasta, outo, kaunis, historiarikas maa. Politiittiseen järjestelmään en edes tässä mene. ei ole mitään vastaan ihmettelen vaan.. . Ainoa asia josta en pidä Italiassa on katolinen kirkko. Mikään ei ole jarruttanut ihmiskunnan kehittymistä niin paljon kuin uskonnot ja katolilaisuus on pahin pesäke, mitä voi sanoa järjestelmästä joka 1960-luvulla myöntää viimein että maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin?? Ummehtunut laitos jonka pitkä historia ja älyttömät varat pitävät pystyssä. Kuten usein sanon, usko on tärkeä osa ihmisyyttä muta uskonnot ovat pahuuden pesiä, vika on järjestelmässä joka käyttää ihmisen kaipuuta selityksin hyväkseen.
    Anteeksi vähän ohimennyt arvostelu mutta innostuin taas.
    valentinon päivähän on alunperin nimenomaan rakastavaisten juhla, amerikkalainen kapitalismi ja kitscteollisuus on tehnyt siitä laajemman version saadakseen myytyä enemmän krääsää, itse idea sinänsä ihan hyvä, tuli laitettua tekstareita tänään iso nippu.
    Hyvää ystävänpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Baileys-suklaa oli kyllä hyvää, vaikka makean perään en nykyään olekaan. Enemmänkin alkoi tehdä mieli pelkästään sitä Baileysia...

      Italia on ristiriitojen maa, historiaa, kulttuuria, kauneutta, rumuutta ja paljon muuta sekaisin. Tuo katolisen kirkon arvostelu on ihan paikallaan, olen samaa mieltä että harvinaisen päälaelleen onnistui kirkko kääntämään Jeesuksen opetukset ja rakensivat tuon kirkkoinstituution, jonka nimissä on tehty hirvittävän paljon pahaa vuosisatojen aikana. Ja raha alkoi saada yhä enemmän valtaa jolloin tietenkin asia kuin asia menee pieleen. Uskonreformit puuttui sitten pahimpiin epäkohtiin. Nykyään katolisessa kirkossa on jotain tolkkua verrattuna noitavaino-, ristiretki- ym. aikoihin, mutta vieraalta sen oppi edelleen tuntuu.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Kuinka monesti viikossa italialainen perhe syö pastaa? Meidän perheen viikon ruokalista

Maailman paras synttärilahja: yö Oravissa Aurora Hut -igluveneessä luonnon, jään ja lumen keskellä

Flunssassa korona-aikaan: mistä tunnistan, ettei tauti ole koronaa?